maanantai 25. maaliskuu 2019

My Dating Life

Oon aina ollut enemmän seurustelevaa tyyppiä, kuin että nauttisin sinkkuelämästä. Voisin sanoakkin että oon seurustellut koko mun elämän ajan, enkä oikeastaan oo ollut sinkkuna kuin ehkä reilu puolisen vuotta ja silloinkin tapailin yhtä kundia. Tämä siis ennen viimeisimmän parisuhteen loppua viime keväänä. Nyt oon ollut sinkkuna parin kuukauden päästä jo vuoden (WTF!?!?!) ja vitsit, että oon nauttinut tästä. :D

Uskoisin että muutos on tapahtunut ennenkaikkea mussa itsessäni. Oon nykyään niin sinut itseni kanssa ja mun on tosi hyvä olla. Tuntuu että elämä on balanssissa, niin ei oo tarvetta väkisin löytää miestä elämään tuomaan sisältöä ja ”tekemään mut onneliseksi”. Uskon enemmänkin että joku kiinnostava ihminen tulee vastaan sitten joskus jos/kun on tullakseen, eikä mun tarvii etsiä ketään – en tarvitse nyt ketään.

Kun erosin ensimmäisestä poikaystävästäni 2014 vuoden lopussa, olin vielä aika hukassa ihmisenä. Eikä se nyt varmaan sinänsä ole mikään ihmekkään, kun olin silloin vasta 18-vuotias. Yhtäkkiä jäinkin ensimmäistä kertaa kunnolla yksin asumaan omaan kotiin, mulla oli paljon velvollisuuksia jne. Sanoisin että 18-vuotiaana on kuitenkin vielä ihan lapsi, ja ehkä se oma minäkuva sekä elämäntietämys ei ollut vielä kumminkaan kovin laajaa. Myönnän että mua vähän pelotti se aikuisten elämä vaikka olin mukamas elänyt sitä jo useamman vuoden. En oikein osannut olla yksin… Tutustuinkin sillon tosi paljon uusiin ihmisiin, joista iso osa on edelleen mun elämässä, ja lisäksi kävin jonkun verran treffeillä. Olihan se nyt 18 – 19-vuotiaasta tosi coolia, kun julkkismiehet pyyteli treffeille (hahaha), niin menin sitten väkisin. Ne treffit kyllä jäi mun puolelta siihen yhteen tai kahteen kahvitteluun aina. :D Oli sitten vaan helpompi tapailla yhtä kivaa kundia, vaikkei halunnutkaan seurustella.

Kuvissa 18v baby-Silja 2014 :D

Deittailun suhteen oon kyllä edelleen ihan samanlainen kuin sillon – inhoan sitä. Mutta erotuksena nykyään se, että en koe enää sitä tarvetta käydä missään treffeillä, oon siis ihan loner. :D Oon tässä lähemmäs vuoden aikana käynyt nyt kaksi kertaa treffeillä, ja kummatkin itseasiassa Tinderin kautta joskus viime syksynä haha. Kummistakaan treffeistä mulla ei sinänsä oo mitään pahaa sanottavaa, mutta toiset jäi kyllä suoraan niihin ekoihin treffeihin. Toista kundia oon tapaillut välillä, mutta oikeastaan enemmän kaverina. :)

Multa kysytäänkin tosi paljon että käytänkö mä Tinderiä ja siis mulla on se tälläkin hetkellä, en vaan oikeen osaa käyttää sitä. Mun mielestä se on siis ihan mahtava keino tavata ihmisiä, mutta kun mulle merkkaa vaan niin paljon enemmän luonne ja sellanen henkinen yhteys kuin toisen ihminen ulkonäkö, niin koen sen vähän haasteelliseksi. Niiden pelkkien kuvien perusteella on niin vaikea arvioida millainen se toinen ihminen on oikeasti, enkä jaksa juosta treffeillä. Eli joo, mulla on tinder mutta en käytä sitä. Ehkä pitäis suoraan poistaa se?

Pakko vielä kertoa tämä, nimittäin tossa yksi viikonloppu tapahtui myös jotain historiallista: mä juttelin baarissa yhden miehen kanssa, ja vaihdettiin jopa numeroita (ensimmäinen kerta ikinä). Mun parasystäväkin oli ihan järkyttynyt tästä, sillä mä oon se joka juoksee aina karkuun, jos joku koittaa edes tulla pokaamaan. Mutta jotenkin kiinnostuin vähän, ja koin että meillä myös klikkasi hyvin. No, odotelin sitten seuraavana päivänä että tästä miehestä kuuluu jotain, ja hän sitten soittikin mulle aamusta että ”Niin, unohtu muuten kertoa että mulla on tyttöystävä, mutta kiinnostaisko sua silti nähdä”! :))) Sinne meni siis viimeisetkin luoton rippeet miehiin, hahahaha. Nyt voin varmaan olla toisen vuoden sitten treffaamatta ketään. :D

With love, Silja

 


sunnuntai 10. maaliskuu 2019

Koulun ja töiden pelastus

Kaupallisessa yhteistyössä: Gigantti

Mulla on tällä hetkellä aika hektiset vaiheet menossa mun koulun ja työssäoppimisen kanssa, sillä mulla on super paljon koulutehtäviä tehtävänä vielä töiden päälle. Sain kuitenkin helpotukseksi itselleni Gigantista lainaksi uuden Microsoft Surface pro 6 -laitteen jossa yhdistyy parhaalla mahdollisella tavalla tabletti ja kannettava tietokone. Tämä tabletti on ollut älyttömän iso helpoitus mulle, monestakin eri syystä;

Isoin plussa multa tulee kyllä siitä, miten helppoa tätä kevyimmillään vain 770g painavaa Surface Pro 6:ta on kantaa mukana, sillä nyt tällä hetkellä mun täytyy pitää konetta mukana lähes päivittäin, aamusta iltaan. Tabletti mahtuu helposti mukaan käsilaukkuun tai reppuun, eikä se tuo ollenkaan huomattavaa lisäpainoa. Mulla on duunissa joka päivä iso reppu mukana sillä pitää ottaa aina säänmukaiset vaatteet, eväät jne jne. joten en halua kantaa mukana mitään turhaa tai painavaa.

Me käytettiin koulussa jo valmiiksi Windowsin käyttistä, niin mulle on ollut jotenkin tosi luontevaa hoitaa tällä kaikki mun koulutehtävät koulussa/kotona/töissä. Teen nyt parhaillani näyttösuunnitelmaa ja työssäoppimiseen liittyviä tehtäviä, joita pitää vähän väliä tarkastuttaa mun opettajalla, sitten taas työpaikkaohjaajalla sekä pystyä korjailemaan ja muokkaamaan jatkuvasti on the go. Ymmärrätte siis varmaan kuinka fiksu ratkaisu tämä on ollut mulle tässäkin suhteessa, kun ei tarvitse kantaa painavaa läppäriä mukana, vaan samat ominaisuudet löytyy myös hieman kompaktimmassakin koossa. Microsoft Surface pro 6:sen kanssa saan itse valita käytänkö laitetta riisuttuna tablettina, vai yhdistänkö siihen myös näppäimistön jolloin se muunatutuu näppärästi ns. läppäriksi. Aika useasti mulle on riittänyt hyvin pelkkä tablettikin, jos kirjoittamista ei ole ollut niin paljoa.

Laitteella on ollut helppoa tehdä niin koulujuttuja, kuin myös muokkailla kuvia ja hoitaa muitakin blogiin liittyviä juttuja, sillä sen näytön koko on 12,3 tuumaa ja tarkkuus 2736×1824 pikseliä! Esimerkiksi kuvia muokkaillessa mulle on tosi tärkeää, että laitteen näyttö on tarkka ja värit näkyvät kirkkaina, jolloin työ on paljon helpompaa ja mukavampaa. En itse tykkää muokata kuviani kännykällä, vaan käytän ne yleensä koneen kautta jolloin värejä jne. on paljon helpompi säätää. Nyt oon parina iltana kerinnyt myös hengähtämään sen verran, että oon voinut katsella leffoja sängyssä ennen nukkumaanmenoa ja terävä kuvanlaatu on ollut ihan huippu myös tässä mielessä. :)

Mulle esteetikkona on tietysti myös jossain määrin tärkeää mun laitteiden ulkonäkö, ja siksi tykkäänkin Surface 6:sen elegantista ja siististä ulkonäöstä. Siitä löytyy kaksi eri värivaihtoehtoa, joista mulla on tietysti nyt lainassa all black ;-) Tietty laitteessa on myös paljon muita hyviä ominaisuuksia joista muutaman luetellakseni löytyy; koko päivän kestävä akku, kosketusnäyttö johon voi käyttää myös Surface -kynää, kasvojentunnistus (eli Windows Hello) kirjautuminen, hyvä etu- sekä takakamera ja parempi suorituskyky.

With love, Silja