keskiviikko 01. huhtikuu 2015

Rakkaalla lapsella on monta nimeä!

… Tai tässä tapauksessa koiralla! Hippo, Hippopotamus, Tamus, Tamppari, Hamppari, Kirppu jne. :D

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pelotti vähän syksyllä, että miten me tullaan Hipon kanssa pärjäämään kaksin, kun ei ollut vielä tiedossa millaisissa väleissä pystytään pysymään Jyrin kanssa. Jyrin muutettua pois Hippo oikutteli/protestoi pari viikkoa mm. syömällä mun tavaroita, mutta se loppu onneksi suht’ nopeasti, ja sanoisin että meidän ”välit” Hipon kanssa on nyt paremmat kuin koskaan. Voi toki johtua myös siitä että tietty pentumainen käytös on jäänyt pikkuhiljaa pois, mutta olen tällä hetkellä ylpeämpi koirastani kuin ikinä!

Oma koira on tietysti aina rakas, mutta vielä noin puoli vuotta/ vuosi sitten meillä oli tosi ärsyttävä ja hermoja kiristävä ongelma Hipon kanssa.. Remmissä kävely nimittäin, joka ei meinannut sujua millään. Jokainen lenkki oli pelkkää tuskaa, ja muistan yhdenkin ilta-lenkin joka venähti monen tunnin mittaiseksi, koska kävely vierellä ei meinannut millään sujua. Koitimme kaikkia mahdollisia koulutustapoja, mutta mikään ei tuntunut tepsivän. Välillä piti purra hammasta yhteen jo ennen lenkille lähtöä, kun tiesi mitä tuleman pitää. Onneksi pikku hiljaa sitkeällä opettelulla, oikeilla välineillä ja kenties sen koiran aikuistumisen myötä ongelma on vihoin selätetty! :D Oon niin onnellinen kun voidaan nykyään tehdä monen kilometrin mittaisia lenkkejä hyvällä mielellä ilman mitään oikutteluja.

Mulla on käytössä lähes aina Rukan reaktiovaljaat, eli valjaat joissa remmi on kiinni rintapuolella, eikä selässä. Pidin pitkään remmiä kiinni selän puolella, sillä olin lukenut että rintakoukku ei ainakaan poista vetämisongelmaa. Varsinkin amstaffifoorumilla oli jonkun verran varottelua siitä, että näin koira nimenomaan oppii vetämään. Yhden kerran päätin kuitenkin huvikseni testata tätä rintakiinnitystä, ja vetäminen remmissä loppui kuin seinään! Normaalia kaulapantaa ei käyetä ollenkaan, sillä sen kanssa Hippo vetää niin paljon että pelkään sen kaulan/niskan puolesta, enkä itse jaksa roikkua perässä kun koiraan ei saa mitään kontaktia. Lyhyemmillä lenkeillä ja liukkaillä säillä meillä on välillä käytössä kuristus-/ketjupanta, joka on toiminut myös tosi hyvin. Silloin kun se oli ekaa kertaa käytössä meni ehkä n. 5-10 minuuttia kunnes mä opin käyttämään sitä ja Hippo tajusi että kun naksahdus kuuluu, vauhti hiljenee.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA collage2OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Haluaisin joskus tulevaisuudessa toisen koiran, mutta pelottaa jo nyt millainen hullu se todennäköisesti olisi, koska Hippo on niin unelma! Tiiättekö mitä tarkoitan? Kun nyt tää elämä koiran kanssa on niin helppoa ja ruusuilla tanssimista, niin se toinen koira on aivan varmasti ihan täystuho, ois niin mun tuuria! ;D Täällä me pötkötellään nytkin kahdestaan sohvalla, Hippo kaivautuneena peiton alle. ♥ Maailman rakkain.

With love, Silja


18 Responses to “Rakkaalla lapsella on monta nimeä!”

  1. Henu sanoo:

    Hippo ♡♡ haha, meille onnistu tulemaan ekaksi koiraksi juuri sellainen riiviö. Meillä ongelmia sosiaalisuudessa vaikka kovasti sosiaalistettiin pentuna. Luonne vaan ei koiralla ole kovin avoin.. :D

    Mutta jos ootte saanu Hiposta noin kivan kaverin, niin kysy kasvattajalta oisko samanlaista yhdistelmää tulossa vielä. Siitä voisi saada koulittua samanlaisen ihanuuden :)

  2. Myy sanoo:

    Hippo on kyllä niin suloinen. <3 Tiiän mitä tarkotat tuolla helppoudella. Mulla edelliset kaksi koiraa oli helppoja ja tää nykynen kaikkea muuta… Luulenpa, että seuraava tulee taas tuntumaan ihan superhelpolta. :D Toisaalta mä tykkään haasteista ja koirasta, jossa on särmää. Kuulenkin usein, että ollaan koiran kanssa ihan samanlaisia. ;-)

  3. helisemässä sanoo:

    Mulla kävi juuri niin, että vanhempi koira oli täys unelma ihan pennusta pitäen, ei koskaan tuhonnut mitään ja niin kiltti ja kuuliainen :) Nyt kotona on sen seurana puolivuotias terroristi, joka syö ihan KAIKEN ja kyseenalaistaa käskyjä kokoajan. huoh. Kannattaa miettiä huolella ajankohtaa sille toiselle, jos tuleekin hankalampi yksilö :D

  4. Iina sanoo:

    Tää teksti sai kyllä kyyneleet silmiin. Puhut ihanasti Hiposta ❤️

  5. maria sanoo:

    aivan ihana postaus, koirat on♥ Hipon ilmeet on niin sulosia:DD

  6. Jenia sanoo:

    Hihnassa kävely ongelma kuulosti niin tutulta! Kun omakin koira oli pentu, meillä kunnon remmirähinät ja lenkit tosiaan oli yhtä tuskaa.. Onneksi loppujenlopuksi sain koulutettua koiran niin että yksinkertaisesti pysähdyin aina kun riehuminen alkoi ja en jatkanut lenkkiä ennen kuin koira osasi kävellä. Varmasti aikuistuminenkin auttoi asiaa.
    Ihana myös kuulla että Hippokin on ajan kanssa sopeutunut elämänmuutoksiin. Itselläkin on muutto edessä ja ihmiset ympäriltä tulee muuttumaan. Jospa meidänkin karvakaveri tottuisi siihen! :)

  7. Riikka sanoo:

    Vaikka mä en itse ole mitenkän amstaffien fani tai muidenkaan isojen koirien fani, niin Hippo on kyllä nätti tapaus :) JA toi on niin totta, että omalle lemmikille tulee keksittyä vaikka ja mitä nimiä :D meiltä löytyy hulilupteri, hupelin, hulpe, huliukko, kukko, hulistin jne vaikka ihan pelkkä Huli vaan riittäis :D
    allthetastesoflife.blogspot.fi

  8. Jutta sanoo:

    Minkä painoinen Hippo on? Kaunis koira kyllä kaikenkaikkiaan ja oikein timmissä kunnossa :)!

    • Kiia sanoo:

      Olisi kans kiva tietää, itselläni siis vuoden ikäinen amsu myös :)

  9. petra sanoo:

    jestas minkä kokoinen toi toinen hurmuri on :) onko sinulla raakaruokinta käytössä? Hippo näyttää todella sopusuhtaiselta.

  10. Tuija sanoo:

    Hän on ihana! <3

  11. Siina sanoo:

    Ja miksei mainittu Hipon heti ensimmäistä lempinimeä eli HILKKAA?!!!!

  12. lii sanoo:

    Nyt kun kuukausi on vaihtunut saamme kai odottaa seuraavaa postausta taas viikon?

  13. Anni sanoo:

    Mistä kennelistä Hippo on? Ois kiva kattoo kennelin muita koiria kun Hippo on niin upea:) näyttää niin lempeältä.

  14. S sanoo:

    Pysyykö Hippo vapaana? Ootteko koskaan pitäny missään oikeasti vapaana, ei siis aidatulla alueella :) Mun aiempi koira oli niin tottelevainen että olisin voinut oikeasti missä vain kävellä koira vapaana vierellä eikä olisi karannut, nykyinen koira taas on niin itsepäinen eikä omaa minkäänlaista miellyttämisen halua. Kauas se ei kyllä lähde, mutta ei sitä meinaa saada kiinni millään. Koira on kohta 3-vuotias, luovuttaa en aio mutta alkaa jo epätoivo iskemään välillä :D Toki tässä varmasti vaikuttaa paljon se että aiempi koira oli rodultaan palveluskoira ja nykyinen terrieri :D

  15. Sama fiilis lapsen kanssa! Ensimmäinen ollu superhelppo ja nukkui 12 tunnin unia putkeen noin 3kk iässä. Nyt odotan toista ja nään jo mielessäni ne yövalvomiset vielä vuoden iässäkin. :D

  16. Marja sanoo:

    Kaunis koira! Ja muutenkin tosi kivoja kuvia sun blogissa :)

Kommentoi