tiistai 15. maaliskuu 2016

The biggest changes in my life..

Mun elämä muuttui alkusyksystä 2015 aika radikaalisti. Tein syksyn aikana ehkä elämäni vaikeimpia ja isoimpia päätöksiä, jotka on ollut todella vaikea pitää pois täältä blogista, sillä oon vuosien ajan tottunut jakamaan täällä kuitenkin niin paljon elämässäni tapahtuvia isoja juttuja; iloja sekä huolia. Vaikka oli kova halu kertoa teille kaikesta mitä mun elämässä tapahtui, pohdin kumminkin että nyt jos koskaan on oikeasti parempi pitää hieman matalaa profiilia kaikkien muutosten suhteen, sillä en halunnut minkään pilaavan tätä kaikkea uutta. Bloggaaminen on ollut haastavaa kun on joutunut rajoittamaan itseään niin paljon, ja kaikki luovuus on ollut ihan hukassa kun ei ole voinut kirjoittaa näistä asioista, jotka ovat olleet isoin osa elämääni viimeisen reilun puolen vuoden ajan. Nyt ajattelin kuitenkin hieman avata teille mitä kaikkea elämässäni onkaan oikeasti tapahtunut, sillä nykyään nämä viimevuoden elämänmuutokset ovat jo arkea.

Sen tiedättekin jo että aloin loppukesästä seurustelemaan. En olisi todellakaan voinut kuvitella että alan seurustelemaan piiitkään aikaan, sillä olin juuri oppinut nauttimaan yksinolosta, ja tuntui että kaikki elämässäni oli mallillaan. Mulla oli ihana pieni kämppä Helsingin ydinkeskustassa, mistä olin jostain 14-vuotiaasta asti unelmoinut – enkä ollut vastuussa kuin itsestäni sekä koirastani. Sain siis mennä ja tulla käytännössä ihan miten tykkäsin, ja elää täysillä omaa elämääni juurin niinkuin halusin. Mutta niinhän se menee että ”if you want to make god laugh tell him your plans.” :D Sillä elämääni asteli mies, jonka mukana koko elämä heitti aikamoisen kuperkeikan, ja vielä todella nopealla aikataululla. Jo pelkästään muutto toiselle paikkakunnalle oli mulle todella iso juttu, jota en aikaisemmin ollut suostunut edes harkitsemaan. Tämän lisäksi mulla olikin hetkessä yhden koiran sijasta kaksi koiraa – mutta kaikista isoin juttu joka suhteen mukana tuli, oli sellainen joka oikeasti muutti oikeastaan koko elämää.

Miehen mukana elämääni tuli nimittäin ns. ”kaupanpäällisiksi” kaksi lasta. Tiesin lapsista tietysti heti kun tavattiin, mutta en tavannut lapsia ennen kuin suhde alkoi vakavoitua, joten ajatus lapsista oli alkuvaiheessa epätodellinen, eikä sitä jotenkin osannut ottaa niin tosissaan. Sitten olikin jotenkin pieni shokki, kun aloin viettämään enemmän aikaa Porvoossa, ja lapsista tulikin todellisia. Mun mielestä lapsia ei kumminkaan edes kuulu esitellä heti uudelle ihmiselle, sillä ikinä ei alkuvaiheessa voi tietää tuleeko suhteesta mitään, ja lapsille on raskasta tutustua koko ajan uusiin kumppaneihin – tämän tiedän omasta kokemuksestakin. Mulle on ollut muuten tässä kaikessa tosi iso apu muistella omia kokemuksia vanhempien erosta, sillä oon sitä kautta pystynyt miettimään niin monet asiat lasten kannalta. Muistan vielä suht hyvin mitkä asiat mua ihmetytti tai ärsytti vanhempien erossa ja uusissa kumppaneissa, ja oon koittanut pyrkiä tekemään asiat paremmin.

Vaikka uusperheet ja kaikki siihen liittyvä on nykyään tavallaan ihan ”peruskauraa” ja yleinen asia, niin käytännössä asiat ovat kuitenkin paljon monimutkaisempia mitä nopeasti kuvittelisi, kun omalle kohdalle sattuu. Mä oon ainakin joutunut miettimään pääni sisällä paljon sellaisia asioita, joita en ihan kuvitellut tän ikäisenä (tai rehellisesti sanottuna ikinä) joutuvani käymään läpi. Tilanne on ollut mulle itselleni välillä tosi raskas ja stressaava, lapsista nyt puhumattakaan. Loppupeleissä kaikki on kuitenkin mennyt paremmin mitä edes odotin, ja munkin olemassa oloon on jo totuttu. On ollut välillä haastavaa löytää sellaista omaa paikkaa tässä kaikessa, sillä haluan tietysti olla lapsien mielestä kiva ja turvallinen ihminen, mutta kumminkin aikuinen jolla on auktoriteettiä. Kaverit onkin kyselleet multa että pidänkö itseäni lasten äitipuolena, ja oon aina vastannut että en todellakaan, sillä se nimi kuullostaa kauheen pelottavalta, mutta oon aika alusta asti halunnut olla meidän kotona heille se toinen aikuinen. Mä oon itseasiassa lasten isään verrattuna aika tiukka mitä tulee kasvatukseen, enkä hyväksy mitään huonoa käytöstä. Oon aina ensimmäisenä kertomassa ettei ruoka suussa puhuta jne. Heh.. :D

Voisin jauhaa tästä aiheesta vaikka ja mitä, mutta postaus ei tulisi varmasti ikinä valmiiksi. Ehkä kuitenkin nyt ymmärrätte taas hieman paremmin mitä täällä meidän ”kulisseissa” tapahtuu, ja miksi mun bloggailussa on tapahtunut joitain muutoksia. :) Lapset eivät tule kuitenkaan näkymään mun blogissa, enkä tule heistä sen enempää mitään kertomaan, mutta helpottaa mua kun voin kumminkin jatkossa avoimemmin kertoa meidän arjestakin, eikä tarvitse ”salailla” mitään. Niin ja jos ihmettelitte esimerkiksi meidän uutta hamsteria, niin sehän on lähinnä lapsille. :D

child

With love, Silja


31 Responses to “The biggest changes in my life..”

  1. Sopu sanoo:

    Siis ihanaa! :)
    Mielestäni lapset tuo elämään niin paljon väriä ja rikkautta. Toivottavasti elämä sujuu hyvin ja nautitte perhe-elämästä täysin rinnoin. :):)

    Pian itselleki syntyy esikoinen ja olen samanikäinen kuin sinä, hiukan jännittää mutta eiköhän se siitä sitten ala sujumaan kun baby syntyy! :)

  2. S sanoo:

    Hui, en kyllä osaa ajatellakaan millaista olisi yhtäkkiä ruveta ”äitipuoleksi”, vaikka itsekin olen uusioperheen kasvatti. Onko lapset teidän luona kuinka paljon? Onko tullut mitään kliseitä ”sä et oo mun äiti!”-raivareita? :D miten tulet toimeen lasten äidin kanssa? Ja kuinka pienistä lapsista on kyse? Ei tarvi tarkkaa ikää kertoa kun et varmaan halua, mutta siis alle kouluikäisiä vai alakouluikäisiä tms? :)

    Ei ole tarkotus udella, mutta kiinnostaa vaan :)

    Miten Hippo muuten on suhtautunut lapsiin? Itsellä nuori staffi-tyttö joka aina sekoaa onnesta lapsien seurassa :D

  3. :) sanoo:

    On kyllä iso muutos ollut elämääsi:) ovatko lapset kuinka usein sitten isällään ja ovatko he suurin piirtein minkä ikäisiä:)

  4. Heidi sanoo:

    Olen sun kanssa saman ikäinen ja toi kuulostaa aika hurjalta! Mutta hei jos löytää itsellensä täydellisen kumppanin, niin ei pari lasta sitä niin vaan pilaa. Ja kuka on edes sanonut lasten olevan mitenkään negatiivinen asia? Varmaan tuovat paljon iloa teidän päiviin:)

    Oli kiva lukea tämmöinen avautumispostaus pitkästä aikaa:) Paljon tsemppiä teille!

  5. Emmi sanoo:

    Ihanan rehellinen ja avoin postaus! :)

  6. Tiia sanoo:

    Ohhoh ! isoja asioita oot kyllä käynyt elämässäs lyhyessä ajassa. Toivottavasti kaikki alkaa rullaamaan vaan paremmin ja paremmin :) Se on hienoa että elämässä pystyy heittäytyä täysin tuntemattomaan ja toivon että sulla ja teillä menee kaikki hyvin !

  7. S sanoo:

    En kyl osaa kuvitella sua äitipuolena ku oot itekki ihan kakara vielä :D mut onnea valitsemalles tielle

  8. MariaP sanoo:

    Dramaattinen alku, odotin jo jotakin paljastusta sairaudesta yms, mutta kyse olikin vain miehesi lapsista… :)

  9. Maria sanoo:

    Mäkin ”päätin” kun eksästä erosin 5v sitten, että en ala seurustella, enkä halua. Mutta kas kummaa kun 3v sitten tapasin mieheni joka teki aika selväksi, että nyt mennään eikä meinata :D ja peukku sulle noista lapsista! Jos mä olisin kuullut mieheltä, että hänellä on lapsi/lapsia, olis se juttu jääny siihen. Rumasti sanottuna, en voi sietää lapsia ja välillä alkuaikoina oli tiukat paikat, kun miehen veljeltä niitä löytyy. Samaa kun ei hänelle voinu sanoa :D
    Btw se hamsteri on niiiiin söpö!!

  10. mm sanoo:

    Voikun kiva, tuut oppimaan tosi paljon! :) Ootteko siis asumassa nyt Porvoossa tai aikaisemmin taisit puhuu jotain takas Helsinkiin muutosta? :)

  11. R sanoo:

    Jotenki helpottavaa lukea tämmöstä postausta. Että joku toinenki on samassa tilanteessa! Mä oon 19v ja ollut nyt muutaman vuoden osana uusperhettä. Mulla ja miehen lapsella ikäeroa on 14 vuotta. Nykyään meillä on myös yhteinen lapsi ja perhekuviot on asettunu kohdalleen. Kaikista vaikein on löytää NUORTA ihmistä jolle puhua mistää uusperhe jutuista ku nää on varmasti tosi harvinaisia… mut tsemppiä sulle, uusperhe arki on välillä tosi haasteellista ja itse kukin joutuu hakemaan paikkaansa perheessä. Mutta uusperhe myös antaa niin paljo iloa ja riemua ettei sitä voi selittää! ihanaa kevättä teidän perheelle

  12. M sanoo:

    Itse olen 22-vuotias ja miehelläni on 3-vuotias tytär joten nuo pään sisällä käytävät myllerrykset ovat todella tuttu juttu. Vaikka et aihetta aio sen kummemmin ilmeisesti täällä käsitellä, niin on mukava kuulla että meitä nuoria ”äitipuolia” löytyy täältä blogimaailmasta, sillä omassa lähipiirissäni ei ole ketään samassa elämäntilanteessa olevaa. Itselleni uusperhe elämä on ollut todella rankkaa ajoittain, mutta olen pyrkinyt hyväksymään kaikki ilon, surun sekä turhautumisen tunteet. Tärkeimpänä olen kokenut sen, että voin miehelleni puhua avoimesti siitä, mikä on mennyt hyvin ja mikä hiertää tässä kuviossa. Muutamat turhautumisitkut on puhdistanut kummasti ilmaa sillä itsellenikin tämä on ollut suuri elämänmuutos ja prosessi joka on vaatinut oman käsittelyaikansa vaikka joillekin se voi tuntua pikkujutulta. Voisin kirjoittaa aiheesta vaikka kuinka paljon mutta jätän nyt tähän :D Ihanaa kevättä teille!

  13. P sanoo:

    Minun elämäni muuttui loppu kesästä myös hyvin radikaalisti, löysin elämääni uuden miehen, jolla oli kaksi lasta. Vielä hetkeä aiemmin olin puhunut kuinka en koskaan hankkisi lapsia, mutta näin ”kävi” ja nyt lapsia on kaksi, joskaan eivät ”omia”. Tottakai kuitenkin pidän lapsista hyvää huolta ja olen heidän kanssaan siinä missä kuka vain olisi, ja myös omat lapset ovat alkaneet pyörimään mielessä, ei tosin vielä!:D Itse en myöskään pidä sanasta äitipuoli sen negatiivisuuden vuoksi. Jännitin myös omien kokemuksien takia todella paljon lasten tapaamista, mutta kaikki sujui kuitenkin hyvin. Minä en sentään joutunut muuttamaan omasta tärkeästä kotikaupungistani onneksi minnekkään, vaan ihan muuteman kilometrin muuttomatka riitti. Sen sijaan muutin ensimmäistä kertaa pois kotoa, joka tosin oli enemmän kuin toivottua jo tässä vaiheessa, olen sinua Silja siis vuoden nuorempi, mutta minulla ei ole ollut mahdollisuutta muutta omilleni aiemmin, enkä asian kanssa muutoinkaan kiirehtinyt. Koska mieheni kuitenkin ehdotti muuttoa luokseen ja yhdessä olemisen kannalta se oli ainoa järkeä vaihtoehto, muutettiin melko lyhyenkin tapailuajan jälkeen yhteen. Tahdoin kuitenkin kertoa omankin tilanteeni, sillä sen ääneen kertominen tuntuu hyvälle etenkin ihmiselle, joka elää jossain määrin vastaavassa tilanteessa. Oikein ihanaa elämää sinulle Silja ja paljon onnistumisia tässä elämänvaiheessa!<3

  14. Lukija :) sanoo:

    Millon se sun tosi tv tulee telkusta?

  15. anskulili sanoo:

    Mun mielestä on ihan ymmärrettävää, että blogi jää välillä sivummalle, koska elämässä on niin paljon muitakin asioita. Kiva kuitenkin kun kerroit tästä asiasta täällä. Mä oon ite 24-vuotias, ja mä en todellakaan osais kuvitella itseäni vastaavaan tilanteeseen. Tietysti, jos samanlainen tilanne tulisi eteen, kai siihen sopeutuisi. Mä tykkään lapsista mut toisaalta en millään tavalla haaveile, että mulla olis omia lapsia. En sano, etten koskaan haluaisi lapsia mutta mulle se ei myöskään ole mikään itsestään selvyys, että haluaisin. Tuntuu, että moni kaveri on jo päättänyt lastensa nimet valmiiksi ja kaikille tuntuu olevan itsestään selvyys, että lapsia halutaan. Musta tuntuu, että oon ylipäätään aina halunnut eri asioita kuin muut samanikäiset yleisesti ottaen. Nyt taisi mennä vähän ohi aiheen tämä mun kommentti. Kiitokset sulle rehellisestä ja ajatuksia herättävästä postauksesta ja kaikkea hyvää tulevaan!

  16. Hknhuj sanoo:

    Voi kuinka ihanaa. Paljon tsemppiä teille kaikille! Olet aikuisempi kuin uskoinkaan.

  17. Jyri sanoo:

    Täh, nyt menee lujaa life of silja!

  18. ilovii sanoo:

    Hei,

    minäkin olen lapsettoman äitipuolen asemassa ollut kohta vuoden. Itselleni se ei ole ollut mitään ruusuilla tanssimista. 2 lasta, jotka on kasvatettu aika löyhillä säännöillä. Tämä aiheuttaa ristiriitoja, koska itse olen samanlainen kuin sinä että muistuttelen lapsille esimerkiksi tuosta ruoka suussa puhumisesta jatkuvasti. Toisella lapsella vielä diagnosoitu ADHD. Lisäksi lasten äidin kanssa en tule toimeen. :D Tilanne vaatii siis jatkuvaa sopeutumista ja hermojen venytystä. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, koska kaveripiiristäni ei ainakaan löydy ihmisiä joiden kanssa jakaa näitä asioita. Ja toisaalta kukaan muu tässä uusperhe kuvioissa ei pysty jakamaan tuntemuksiani esimerkiksi ulkopuolisuudesta.

  19. nipsuut sanoo:

    Kyllähän bloginpitäjälläkin on oikeus yksityiseen, joten ymmärrän että et ole huudellut tästä. Olen etsinyt nyt lähiaikoina tämänkaltaisia postauksia, tää oli just hyvä! Tsemppiä sulle :)

  20. Isla sanoo:

    Kaikkea hyvää jatkoon! Oot niiin onnesi ansainnut, pus!

    ❤:lla Isla

    http://islakahdenkesken.blogspot.fi/2016/03/pyllisteletko.html

  21. stella sanoo:

    Sulla on nyt mahdollisuus toimia terveenä ja aitona esikuvana miehesi lapsille. Mikäli kyseessä on tyttöjä, opeta heidät rakastamaan itseään sellaisina kuin ovat. Anna heille terveen naisen esikuva <3
    Itse toivon, jos joskus saan lapsia, että voisin antaa heille sellaisen lapsuuden, että he oppivat arvostamaan oikeita arvoa, perhettä, terveyttä ja rakkautta ja etteivät he ajautusisi pinnallisen maailman imuun...
    Olet varmasti loistava aikuinen nainen uudessa perheessä <3

  22. J sanoo:

    Kiva kuulla että kaikki menee sulla hyvin. Ja kiitos kun kerroit tästä meillekin :) itsellä päättyi suhde mieheen, jolla oli yksi lapsi muutama kk sitten. Ne tunteet mitä yhtäkkiä joutui käymään läpi, oli liikaa mulle. Lapsista kun en ole koskaan erityisemmin pitänyt, ne asiat joita pieni toi mukanaan ei vaan sopinut mulle. Ja tietysti täytyy ajatella lapsen etua, vaikka mies kuinka rakas olisikin. Musta on hienoa, että jotkut nuoret pystyy tuohon uusperhe -kuvioon! :) tiedän kuinka rankkaa se on välillä, joutuu käymään ihan uudenlaisen tutustumiskierroksen itseensä, ja uudet tunteet joita ei tiennyt olevan edes olemassa. Mä yritin parhaani suhteessa, mutta lapsi ei todellakaan vaan sopinut mun elämään/tulevaisuuden suunnitelmiin. Mä toivon kaikkea hyvää teille, muista että kun on vaikeaa, tunne kaikki tunteet just niinkun ne on! Älä peittele tai häpeile! Tsemppiä Silja :)

  23. t sanoo:

    Rohkea postaus! Viime vuonna samoihin aikoihin samoissa baareissa pyöriessäni mielipiteeni susta oli ehkä vähän toisenlainen.. Nostan suuresti hattua että oot asettunu ja pystyt heittäytymään äitipuolen rooliin noinkin hyvin- tsemppiä sulle Silja :)

  24. jou sanoo:

    Hamsteri ei sovi lapsen lemmikiksi, se on herkästi stressaantuva eläin eikä kestä lasten käsittelyä.

  25. Jassu sanoo:

    Moi Silja. Itse elän melko samankaltaisessa tilanteessa kanssasi. Miehelläni on pieni lapsi edellisestä suhteestaan ja olen itse sinua vuotta vanhempi. Tulen itse hyvästä kokonaisesta perheestä ja koulut on vielä kesken jne mutta mieheni on monta vuotta minua vanhempi. Monenlaiset ajatukset on tietysti käynyt mielessä suhteeni tulevaisuudesta ja niin varmaan sinullakin. Itse olen miettinyt seuraavia asioita hyvinkin paljon ja toivon että tiedostat seuraavat asiat suhdetta jatkaessasi:

    -Ikäero on sitä merkittävämpi mitä vanhemmaksi tulette. Kun elät itse nuoruuttasi vielä varmasti 25-27 vuotiaaksi saakka, jolloin opiskelut, biletys, kaverit, matkustelu jne on pääroolissa elämässäsi, on miehesi jo pitkälti lähellä 40vuotta lähes teini ikäisten lastensa kanssa.

    -Kun lähestyt 30 ikävuotta, oma perhe, asunto ja auto alkaa kiinnostaa. On tietenkin ikävää jos lapsia on tehnyt ja ero osuu kohdalle, mutta kannattaako lähtökohtaisesti astua ”rikkinäiseen” perheeseen? Olet todella hyvännäköinen ja kysyntää varmasti riittää löytääksesi sen oikean, jonka kanssa perustat oman yhteisen perheen. Ymmärrän sinua kyllä, itsekin ajattelen tällä hetkellä miestäni maailman ihanimpana miehenä eikä lapset ole iso miinus, mutta suhteen tulevaisuuden kannalta on. aina.

    -miehellä ei ole rahaa yhtä paljoa sinuun tai sinun kanssasi vietettyyn aikaan. miehen rahat valuu yhä enemmän mitä vanhemmaksi lapset kasvaa, heihin. jos hänellä on 1000e rahaa kuluttaa läheisiinsä, menee 2/3 lapsiin. Kärjistettynä: Lapsettomalta mieheltä saisit lahjaksi thaimaan matkan, lapselliselta ruotsin risteilyn. mieti, mitä haluat elämältä tai mieheltä? mahdollisuudet on paljon parempaankin.

    – Aika ei riitä. Kun mieheltä jää aikaa töiden jälkeen tai loma- aikoina, hän viettää ne lasten kanssa. Aina. Lapset on siinä koko miehesi loppuelämän

    – Ex. Normaalisti ex ei ole kuvioissa pakollista enempää, mutta tällaisissa suhteissa ex on yhteydessä milloin mistäkin kissanristiäisistä ja reiästä hampaassa. Jaksatko tätä?

    -Lapset. Parikymppisen ei kuulu tai tarvitse miettiä miten lapsi kasvatetaan tai minkä ikäisenä lapsi oppii polkupyöräilemään. On normaalia, että elämässä kiinnostaa enemmän tavoitteet ja unelmat. Tämä tuskin on kenenkään unelma.

    Toivottavasti et pitänyt viestiäni ilkeämielisenä, sanon nämä asiat täysin vilpittömästi. Jos olet asioita ajatellut ja pidät tätä kaikkea toissijaisena, toivotan paljon onnea! Toivoisin kuitenkin itse että joku tulisi puhumaan minullekkin järkeä :D

    • s sanoo:

      Tää oli kyllä aikamoista skeidaa.. Vain keskenkasvuinen teini ajattelee näin. Mitä väliä on miten paljon mies käyttää rahaa naiseensa, eikö aikuinen nainen voi maksaa itse matkanaa/ huvinsa? Jos ajattelee tollasia asioita parisuhteestaan, ei oikeasti rakasta ja halua olla miehensä kanssa. Tottakai ne lapset menee ennen uutta naista ja Tottakai lapsista/ heidän asioistaan tulee puhua exän kanssa. Jos jotain jolla on lapsia oikeasti rakastaa niin ei ne lapset ole parisuhteelle este! Tottakai vaikeita asioita tulee eteen ja joutuu kasvamaan, mutta niin sitä tulee ihan ilman uusioperhe kuvioitakin.

  26. Isla sanoo:

    Kaikkea hyvää sulle. Olet niin kaiken onnesi ansainnut, pitkän tovin blogiasi seuranneena. Vaikka kuka sanoisi mitä, niin olet huikea esikuva meille muille.

    Rakkautta ja auringonsäteitä kevääseesi

    -Isla

    Jos löydät aikaa, niin tsekkaapas kirjoitukseni pahan puhumisesta selän takana.
    http://islakahdenkesken.blogspot.fi/2016/03/pahan-puhuminen.html
    …saatat ehkä löytää sanasi sanottavasi tähän. Pus!

    • Juuli sanoo:

      Isla rajoita vähän tuota oman blogisi mainostusta… :D Tähänkin postaukseen olet linkittänyt oman blogisi jo kahteen kertaan.

  27. Lol sanoo:

    En nyt saanut jostain syystä vastattua tuohon Jassun viestiin, mutta mutta.. Oma asenne ratkaisee aika paljon :D ja rahako elämässä on tärkeintä. Ja kyllä nainenkin voi tienata ihan itse rahansa huvituksiin.

Kommentoi