maanantai 06. elokuu 2018

Miksi olin sairaalassa? Mitä mulle kuuluu nyt?

Oon ollut edelleen vähän heikkona, vaikka suunta onkin sata kertaa parempi kuin muutama viikko sitten, mutta siitä johtuu edelleen hiljaiselo somessa! Kamera ei oo vielä ollut käytössä, enkä oo kodistakaan jaksanut kovin pitkälle poistua. :( Ajattelin nyt kertoa teille hieman siitä mikä mulla oikein on ollut, sillä kyselyitä on ymmärrettävästi tullut paljon!!

Kaikki alkoi kesäkuun ihan viimeisinä päivinä, kun sairastuin angiinaan. Olin ystävien kanssa viettämässä kivaa kesäiltaa ja tunsin kuinka kurkku tuntui hieman kipeältä, joten mietin että oon ihan varmasti tulossa kipeäksi ja lähdin ajoissa kotiin.. Mulla ei kuitenkaan muistaakseni oo ikinä aiemmin ollut angiinaa, joten en osannut ihan varautua siihen mitä oli tulossa. Yöllä heräilin koko ajan, sillä aloin tulla todella kipeäksi ja seuraava vuorokausi kului kokonaan nukkuessa kipulääkkeiden voimalla. Vuorokauden sairastamisen jälkeen tauti oli jo niin paha että en saanut juotua edes vettä (nielu turvonnut lähes kiinni), ja hengittäminen oli todella vaikeaa, joten tilasin taksin ja suuntasin lääkärille – en pystynyt edes kävellä bussipysäkille ja mennä paria pysäkkiä…. Päivä sattui olemaan perjantai enkä tästä syystä kerinnyt enää saada nieluviljelyn tuloksia, mutta koska olin niin sairas lääkäri määräsi mulle heti antibiootit, jotka alkoivatkin sitten auttaa nopeasti. About vuorokaudessa olo alkoi edes vähän helpottamaan. Maanantaina sain sitten vielä varmistuksen streptokokki bakteerille ja jatkoin antibioottikuurin loppuun.

Muistattekin varmaan että olin antibioottikuurini viimesillä päivillä lähdössä Ruisrockkiin, ja olin tosiaan kysynyt lääkäriltä että tämä on ok. Olo oli kerennyt parantua huomattavasti viikon aikana, joten uskalsin sitten perjantaina lähteä matkaan. Nyt jälkiviisaana olisin tietysti jättänyt reissun välistä, mutta koska olo oli silloin jo oikeastaan terve, vain hieman ”veto pois”, en osannut ajatella sen olevan tarpeellista…

Ruisrockista kotiin palatessani sunnuntaina mulla oli vielä ihan ok olo, huomasin kuitenkin että mun kaula oli hieman turvonnut, ja ihmettelin sitä jo silloin. Lepäsin sitten muutaman päivän kotona ihan rauhassa, mutta siitä lepäämisestä huolimatta mulla alkoi pikkuhiljaa nousta taas kuume ja aloin tulla kipeämmäksi. Mun oli luonnollisesti käytettävä koiraa ulkona sekä käytävä kaupassa, ja joka kerta kun olin edes sen 10min pystyssä kuume nousi heti korkeaksi ja olin aivan rikki. Kyseessä ei kuitenkaan selvästikkään ollut enää angiina, sillä mua ei sattunut mihinkään. Ainoat oireet olivat turvonnut kaula sekä kova kuume. Ei ollut nuhaa, ei päänsärkyä, ei mitään. Mun 10 päivän antibioottikuurikin oli vasta loppunut pari päivää sitten, joten olin ihan ihmeissäni tästä.

Seurailin oloa ehkä viikon ajan, ja kun mitään helpotusta ei lepäämisestä huolimatta tapahtunut, varasin taas ajan lääkärille. Tää lääkäri ei vaivautunut sitten ottamaan musta mitään testejä vaikka kerroin hänelle koko stoorin mun kipeänä olosta ja ruisrockista jne. Painotin hänelle että mulla ei aikuisena oo ollut oikeastaan ikinä näin kovaa kuumetta, ja olo on todella kummallinen. Hän katsoi mun kurkun ja korvat nopeasti vaikka sanoin ettei niissä ole edes mitään kipuja, ja totesi mut ns. terveeksi. Vaikka valitin mun tässä vaiheessa jo silmin nähden todella turvonnutta kaulaa hänelle, ei siinä hänen mielestään ollut mitään kummaa. Sain vaan laskun käteen ”perus kesäflunssa” lausahduksen kera. Pakko myöntää että olin aika järkyttynyt tästä palvelusta, tuntui ettei hän edes halunnut tutkia mikä mulla voisi olla.. Toisaalta olin ehkä hieman helpottunut sillä ajattelin että no ei oo ainakaan mitään vakavaa, kun kerta lääkäri niin sanoo. Ajattelin että oon vaan ylireagoinut.

Menin kotiin ja jatkoin lepäämistä, parin päivän päästä meillä oli sitten tarkoitus lähteä mökille viettämään viikonloppua. Olin aika huonossa kunnossa ja mietin pitkään että jaksanko edes lähteä mutta koska lääkäri sanoi ettei mussa ole mitään vikaa, päätin lähteä. Olin kuitenkin ollut tässä vaiheessa jo niin monta viikkoa kotona neljän seinän sisällä että alkoi suoraan sanottuna vituttaa se kotona makaaminen. Nyt jälkeenpäin ajateltuna mun olisi pitänyt ehdottomasti kuunnella enemmän itseäni, sillä tiesin ettei kaikki ole kunnossa. Mulla oli edelleen kuumetta ja vaikka en kuitenkaan käytännössä tehnyt mökillä mitään ihmeellistä, olin kuitenkin buranan voimalla pystyssä.

Maanantaina mun olo oli aivan kamala, tiesin ettei kaikki todellakaan ole kunnossa! En pystynyt edes kunnolla liikkumaan, makasin vaan sängyssä pakastemaissipussi kaulalla ja itkin. Koska olin saanut niin järkkyä palvelua yksityiseltä ja laittanut jo paljon rahaa tähän, päätin että en halua enää todellakaan maksaa siitä ja pyöräilin Porvoon terveyskeskuksen päivystykseen. Ensimmäistä kertaa tuntui että mut otettiin vakavasti, pääsin päivystyksessä heti hoitajalle. Hoitaja vilkaisi mun kaulaa yhden kerran ja soitti siltä istumalta paikalle lääkärin. Ensimmäistä kertaa multa otettiin edes tulehdusarvot!!! Lääkäri sanoi mulle suoraan ettei oo nähnyt mitään vastaavaa, ja että hän ei edes uskalla alkaa tutkia mua. Mua pyydettiin menemään välittömästi Porvoon sairaalaan jatkotutkimuksiin. Muistan vielä lääkärin sanat ”Mee ihan suoraan sinne sairaalaan, elä edes käy kodin kautta”. Koitin ajaa hetken matkaa itkukurkussa pyörällä kohti sairaalaa, koska ajattelin etten halua jättää mun pyörää sinne koska ”en sais sitä millään haettua sieltä takaisin”, sitten tulin järkiini, feidasin pyörän ja otin taas taksin alle…. :D

Porvoon sairaalassa mua oli heti tutkimassa hoitaja ja lääkäri, mutta edelleenkään kukaan ei tiennyt mikä mulla on. Joku sanoi että imusolmukkeet on turvonneet, toinen taas sanoi että mulla on paise kaulassa joka pitää välittömästi leikata. Huomasin itsekkin että kaikki ei todellakaan ole kunnossa, ja aloin mennä aika paniikkiin. Lääkäri soitti Helsinkiin jollekin erikoistuneelle lääkärille, ja mut lähetettiin suoraan Kirurgiseen Sairaalaan korva- nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärille. Arvasin tässä vaiheessa että tuun varmasti jäämään sairaalaan, joten pyysin kuskia ajamaan nopeasti mun kodin kautta, ja pakkasin mukaan muutamia juttuja..

Äiti tuli sitten onneksi mun seuraksi Kirraan, ja päivystävä lääkäri otti mut aika nopeasti sisään. Hän ultrasi mun kaulan ja katsoi nenän kautta kameralla mun nielua jne. Olin sen verran pyörällä päästäni jo tässä vaiheessa että en oikein enää muista minkä diagnoosin sain tällä kertaa, mutta mun oli jäätävä heti osastolle ja pääsisin parempiin tutkimuksiin seuraavana aamuna. Tähän väliin pakko heittää sellainen fun fact, että mä rakastan noita sairaalapukuja!! Haluisin niin paljon kotiin tollasen, ne on mukavimmat vaatteet päällä mitä on hahaah!

id-kuva

Tässä muutamia sairaalakuvia mitä jaksoin ottaa.. Olin siis osastolla joku 4 päivää ja muistikuvat on oikeastaan vähän hatarat koska olin niin kipeä. Aamut kului aina kaikissa testeissä rampatessa eri sairaaloiden välillä, sekä lääkärin tarkastuksissa. Mun koko kaula oli niin kipeä ja turvonnut ettei pää liikkunut mihinkään suuntaan, ja eri lääkärit paineli sitä koko ajan tutkimuksissa. Iltapäivät/illat sitten katselin vaan läppäriltä sarjoja ihan zombina ja toivoin että joku helpottaisi ja pääsisin pois. En muista koska oisin viimeksi ollut noin voimaton ja avuton. Yhtenä iltana sain ibuprofeiinin sijasta vahingossa Panacodin (oon tosi herkkä kaikille lääkkeille) ja menin ihan sekaisin siitä. :D Tuntui että sairaalahuone vaan pyöri ja olin ihan pihalla hahaha! Nyt jälkeenpäin naurattaa mutta taisin siitäkin vääntää muutamat kyyneleet.

En saanut sairaalassa pariin päivään syödä ollenkaan leikkausvalmiuden takia ja kaikkein kuluttavinta oli sen kun en saanut oikeastaan mitään infoa siitä mikä mulla on. Sain järkyttävät määrät eri antibiootteja suoneen, ja ilmeisesti joku sitten alkoi tepsiä sillä mun tulehdusarvot lähti pikkuhiljaa laskuun päin. Viimeisenä päivänäkään ei ollut vielä varmaa että mitä tapahtuu, mulle sanottiin että saatan joutua joko leikkaukseen tai sitten pääsen kotiin. Onneksi ultrassa varmistui ettei mikään mun kaulassa ollut mennyt enää pahempaan suuntaan. Lääkäri tuli tekemään vielä viimeisen tarkastuksen ja kertomaan jatkosta. Hän sanoi että jostain syystä angiina-bakteeri olisi päässyt jäämään mun imusolmukkeisiin siitä 10 päivän antibioottikuurista huolimatta, ja se aiheutti kovan tulehduksen mun kaulan ja niskan imusolmukkeissa. Diagnoosi oli siis ilmeisesti imusolmuketulehdus joka oli vaan mulla päässyt todella pahaksi, kun se yksi lääkäri ei tajunnut hoitaa. :( Sain kaksi antibioottikuuria vielä mukaan (toista syön itseasiassa edelleenkin) sekä kasan muita lääkkeitä ja tietty lisää sairaslomaa..

Vähän jäi tästä kaikesta ehkä sellainen wtf -fiilis. Mutta oon niin onnellinen että mun kaula näyttää jo normaalilta ja olo on lähes terve. Se puolestaan harmittaa että mulla meni oikeastaan koko kesä tässä sairastaessa, enkä vieläkään oo sellaisessa kunnossa että jaksaisin tehdä mitään erikoista. Olin lauantaina pari tuntia siellä Summer heateissa töissä ja näin Natalieä, mutta huomasin samalla että ei oo vieläkään ihan sellainen olo että ”ois oma itsensä”. :( Sunnuntaina jaksoin käydä syömässä ja katsomassa hetken mun veljen jenkkifudis peliä, mutta ne vei taas kaikki voimat ja oon lähinnä nukkunut sunnuntai päivästä saakka..

With love, Silja


16 Responses to “Miksi olin sairaalassa? Mitä mulle kuuluu nyt?”

  1. Minski sanoo:

    Hyi kamala :( toivottavasti oot kohta paljon parempi! Sanoiko ne mitä sulta siis oltais leikattu, jos leikkaukseen oisit joutunut? Tai tottakai sano :D itellä on edessä nielurisaleikkaus ja oon ihan paniikissa ! Mulla lähes koko kesä mennyt sairastaessa ja en vaa jaksa maata enää sisällä :( toivottavasti paranet pian ja pääset taas blogin pariin<3!

    • lifeofsilja lifeofsilja sanoo:

      Mulla on nielurisat jo leikattu kun olin pienenä jatkuvasti poskiontelontulehduksessa! Ei ollut kivaa, mutta sen jälkeen en oo enää ollut samalla tavalla kipeä, eli menisin uudelleen kyllä siihen leikkauksen, siitä oli iso apu! :)

      Mulla siis epäiltiin että sinne imusolmukkeisiin olis kehittynyt mätää koska tulehdus oli niin paha, mutta ei mennyt niin pahaksi että ois pitänyt leikata/tyhjentää. Toinen vaihtoehto ois ollut että ois hereillä ilman mitään puudutusta imetty neulalla ne mädät ulos. :D

  2. Elina sanoo:

    Toivottavasti teet tosta yksityisestä lääkäristä valituksen, selkeä hoitovirhe :/

    • lifeofsilja lifeofsilja sanoo:

      Joo teen kyllä.. Tosi kurjaa vaan alkaa säätämään tollasen asian kanssa kun on muutenkin ihan loppu ja miljoona asiaa kasaantunut sairastelun takia! :/ Pyysin mun äitiä soittamaan lääkärille jo silloin kun olin itse sairaalassa, ja hän oli edelleen ihan välinpitämätön.

      • Vee sanoo:

        Kokemusta löytyy myös täysin idiooteista lääkäreistä, jotka ei tunnu välittävän potilaistaan peen vertaa! Vinkkiä jatkoa varten, jos yhtään tuntuu pahemmalta kun mikä on lääkärin diagnoosi, kannattaa VAATIA lisää tutkimuksia. Niin typerältä kun se tuntuukin, lääkäritkään ei ole mitään jumalia jotka osais prikulleen aina tietää, mikä potilasta vaivaa, hoitovirheitä tehdään jatkuvasti. Kannattaa siis myös joskus luottaa itseensä ja vaatia enemmän.

        Sitten toisekseen… Vaikka lääkäri on sanonut sinulle, että antibioottikuurin aikana saat lähteä ruisrockiin, antibioottikuurin aikana ei IKINÄ saisi juoda, sillä alkoholi heikentää antibiootin tehoa. Eli välttämättä sinulle ei olisi tullut jälkitautia, jos olisit jättänyt ruissin välistä. En sano tätä kääntääksesi veistä haavassasi, vaan ihan vinkkinä jatkoa varten. Mikään ryyppyreissu ei ole niin tärkeä kun terveys on. Varmaan sen opitkin tästä reissusta… Joka tapauksessa parempaa vointia ja tervehtymistä sinulle.

  3. jelli sanoo:

    Voi ei miten perseestä :( muistan itsekkin ku pari vuotta sitten hoitaja sanoi mulle että joo alkava mahatauti.. siitä jatkui 4pv 39-41 asteen kuumeessa tätä ”mahatautia” odotellessa, hirveitä kuumehorkkia ja näköharhoja vaan. Sitten kun menin hakemaan lisää saikkua, odotin päivystyksessä 7h ja pyörtyilin. Diagnoosi oli keuhkokuume, ja siinä menikin sitten seuraavat 3kk parannellessa.. tsemppiä!! Paras tunne on sen jälkeen, kun pystyy urheilemaan<3

    • lifeofsilja lifeofsilja sanoo:

      Hui!! Joo se on tosi harmi kun saa välillä vääriä diagnooseja, ihmisiä ne lääkärit ja hoitajatkin on. Mutta mun mielestä ainakin yksityisellä puolella pitäisi tutkia kunnolla jos potilas itse sitä haluaa… :/ Kiitos <3

  4. Johanna sanoo:

    Älä enää testaile itseäsi. Kipeänä ei todellakaan ole hyvä idea lähteä tekemään mitään mikä ei muutenkaan ole terveellistä. Huonoja valintoja huonon sijaan. En tiedä olisitko estynyt sairaalalta ilman noita menoja mutta ainakin olisit voinut voida paremmin.
    Samoja viboja mulla oli teininä kun oman typeryyden takia menin treenaamaan yhä uudelleen vaikka oli kurkkutauti. Sen seurauksena sain siitä jälkitaudin ja viikon sairaalaa.
    Tsemppiä sinulle ja ole armollinen itsellesi. Nyt käytä päätäsi ja anna kropan levätä. Ota vastaan hemmotteluja äläkä vaivaannu heti ihmistenilmoille

    • lifeofsilja lifeofsilja sanoo:

      Tietysti Ruisrock oli multa ehkä osaksi tyhmä veto, mutta ihan netistäkin googlaamalla löytää tiedon, että voi tehdä normaaleja asioita muutaman päivän jäökeen kun on syönyt antibioottia. Mä odotin kuitenkin viikon! Enkä usko että olisin välttynyt välttämättä sairaalalta, sillä tulehdus oli bakteeriperäinen eikä se helpottanut levosta huolimatta. Uskon että jos olisin yksityiseltä saanut tarvittavat antibioottikuurit niin ei olisi kerinnyt mennyt noin pahaksi… Joudun tekemään hoitovirheestä ilmoituksen kyseiselle lääkäriasemalle. :(

  5. Hanna M sanoo:

    Eihän vaa ois mahollista että se ois ”pusutauti”? Kuulostaa nimittäin iha samalta mitä mulla oli yks kokonainen kesä ja siitä vielä vuodenki päästä oli vielä oireita mm. hiusten lähtö ja jatkuva palelu! Mulla oli kaula samallai turvonnu molemmilta puolilta ja helposti nosti kovan kuumeen sen 1-2kk ajan jonka jälkeen sitte helpotti mutta voimat oli vielä sen jälkeen tosi heikot ja kunto romahti samalla tottakai paljon ku ei pitkään aikaan voinu liikkua ja syyä normaalisti.
    Toivotaan kuitenki että sulla olo paranis nopeaa ja kerkiäisit vielä loppukesän nauttia ilmoista ennen syksyä!❤

    • lifeofsilja lifeofsilja sanoo:

      Multa otettiin parikin kertaa mononukleoosin testit kun pelkäsin itse myös sitä, mutta mitään ei näkynyt. Ois täsmännyt kyllä oireisiin! Kiitos<3

  6. Jenni sanoo:

    Mulla oli ihan samat ongelmat pari vuotta sitten mut mietin että eikö sulla epäilty mononukleoosia?? Se mulla lopuks todettiin paiseen poistamisen jälkeen kun olinnollut teholla 4 päivää..

  7. Iisa sanoo:

    Miten voi olla mahdollista että sulle annettiin ibuprofeiinin sijasta panacod? Lääkevirhe ja aika paha sellainen jos sulle ei ole sitä tarvittaessa otettavaksi määrätty :D

    • lifeofsilja lifeofsilja sanoo:

      Siis mulle tarjottiin panacodia koska kivut oli kovat heti alussa, ja sanoon etten halua kun se on liian vahvaa.. :D en tiedä merkattiinko sitä mihinkään ja siksi vahingossa myöhemmin sain.

  8. Sonja sanoo:

    Itselläni on vastaava tarina yksityiseltä, minkä jälkeen olen käyttänyt tälläisissä tapauksissa vain ja ainoastaan tk:ta. Mulla oli niin kipeä jalka ollut viikon ajan ettei sillä pystynyt melkein edes kävelemään, enkä osannut yhdistää sitä viikontakaiseen kaatumiseen sillä kipu tuli vasta päiviä myöhemmin. Yksityisellä sanottiin sen olevan rasitusvamma! Vaikka kerroin ettei ole mahdollista, sillä en liiku tai seiso niin paljoa, eikä kivut tunnu sellaiselta. Lääkäri käski kävellä sillä pari viikkoa, ja jos vielä koskee niin tulla uudestaan. No, kävelin pari viikkoa niin kipeällä jalalla, että kyyneleet tulivat välillä kävellessä kunnes menin ammattikoulun terkkarin kautta tk:hon, jossa selvisi että olen 3 viikkoa kävellyt murtuneella jalalla!!! Kamala selvitys lisäksi yksityisen maksujen kanssa, sillä soitin heille useaan otteeseen etten aio maksaa noin pahasta virhediagnoosista. Heiltä tuli siitä huolimatta pitkään maksumuistutuksia ennenkuin asia saatiin päätökseen.

Kommentoi