sunnuntai 07. lokakuu 2018

Maailman surullisin fiilis

Lupailin Instagramin puolella kertoa teille vähän mun fiiliksiä, sillä en oo oikeastaan ikinä tainnut suoraan täällä blogin puolella tästä asiasta edes puhua. Ollaan siis Tatun kanssa erottu keväällä – olisko ollut toukokuussa, ja tää on ollut ja on edelleen mulle todella vaikeaa.. Kirjoitin jo tammikuussa teille tämän blogitekstin siitä, miten parisuhteessamme oli mennyt jo pidempään huonosti, ja kuinka paljon se on vaikuttanut muhun. Ihan samoin kuten siinä tekstissä sanoin, sanon myös nyt että mitkään asiat eivät mun mielestä parisuhteessa ole yksin vain toisen ihmisen vikaa – siihen tarvitaan aina kaksi ihmistä.

Tuntuu hassulta sanoa itsestään näin, mutta mä oon kovan pinnan alla oikeasti ihan todella herkkä ihminen. Musta tuntuu että paljon herkempi kuin suurin osa, en vaan näytä sitä ikinä ulospäin, en edes kavereille. Mä otan pääni sisällä asiat usein todella raskaasti, ja saatan jäädä miettimään jotain yhtä juttua todella pitkäksi aikaa. Ja koska mulla oli tässä parisuhteessa tosi arvoton olo niin pitkään, oon ollut ihan voimaton koko mun muussa elämässä. Hävitin itseni kokonaan kun koitin miellyttää vaan tätä toista ihmistä kaikin keinoin, ja tavallaan olla jotain mitä mä en oikeasti ollut. Mukauduin liikaa toisen toiveisiin ja kaikki ne paineet olla parempi ja parempi teki musta onnettoman.

Siinä missä 3 vuotta sitten suhteen alussa olin maailman onnellisin, todella tyytyväinen itseeni ja mun elämään, huomasinkin jossain vaiheessa että inhosin itseäni ja mulla oli joka päivä fiilis etten enää kelpaa. Silti vaan yritin ja yritin ja yritin yksin. Kunnes keväällä en vaan jaksanut enää, olin niin loppu. Mutta mistä tää johtui? Sitä en osaa sanoa itsekkään ihan tarkkaan. Kai siihen vaikutti monet asiat ja se, että ollaan ihmisinä loppupeleissä todella erilaisia. Mä aijon ehdottomasti käydä selvittämässä mun ajatuksia jonkun ammattilaisen kanssa. Se on paras apu mitä voi saada, että käsittelee kaikki tunteet huolella jonkun puolueettoman ja ulkopuolisen ihmisen kanssa.

Mä en olisi silti kaikesta huolimatta halunnut luovuttaa – se on varmasti mun isoin ongelma. Mä en ikinä osaa antaa periksi kun uskon johonkin juttuun, vaan oon valmis tekemään töitä viimiseen asti. Onneksi Tatu loppupeleissä teki tavallaan tän päätöksen mun puolesta ja sitten kun mulle tuli tilaisuus saada tämä mun oma koti, en voinut enää olla tarttumatta siihen.

Pakko myöntää että luin yksi päivä Jodelissa jotain keskustelua itsestäni, ja mulle tuli ihan törkeän paha mieli. Siinä puhuttiin just siitä että miks annan kuvaa että mulla on vaikeeta ja miks oon koko ajan ihan loppu vaikka en tee mitään erikoista, käyn vaan koulussa ja teen töitä kotona. Tiedän ettei näitä saisi ottaa itseensä, mutta kun oot oikeesti tosi rikki, niin nää anonyymien kirjoittelutkin vaan tuntuu 100 x pahemmalta. Haluan myös kertoa, että tän eron lisäski mulla on ollut yksityiselämässä paljon muutakin kamalaa samaan aikaan, joita en tuu täällä blogissa ikinä käsittelemään. Se on ihan totta että oon varmasti jollain tasolla masentunut ja ihan normaali arkielämä tuntuu mulle välillä todella raskaalta. En muista millon olisi viimeksi ollut päivä etten itkisi…

Siitä huolimatta että elän mun tähänastisen elämän raskainta aikaa, koitan silti pitää koko ajan positiivisen mielen ja tsempata jokaikinen päivä. Ja toivon teille kaikille pelkkää parasta, ihan sama minkä asioiden kanssa kamppailette tai mitä tahansa kirjoitatte musta anonyyminä. Koska kaikesta oppii jotain, ja mä oon kasvanut tän kaiken paskan myötä ihmisenä ihan älyttömästi. Oon tällä hetkellä tosi iloinen mun omista arvoista ja elämän asenteesta, ja se on se mikä saa mut jaksamaan tän kaiken.. <3

Toivotan kaikille kivaa huomenna alkavaa viikkoa, ja olkaa kilttejä toisillennen. Ikinä ei tiedä minkä asian kanssa joku saattaa kamppailla, vaikkei näytä sitä ulospäin.

With love, Silja

 


 


72 Responses to “Maailman surullisin fiilis”

  1. Petra sanoo:

    Oot upea! Harmittaa että nää anonyymit ei ymmärrä millasta se on kamppailla uupumuksen tai masennuksen kanssa silloin ei ole yhtä vahva kuin normaalisti sivuuttamaan niitä sanoja.. Onneks sä jaksat tsempata ja jatkaa joka päivä eteenpäin tärkeintä on vaan joka päivä hengittää ei tarvitse saada aikaiseksi mitään jos ei jaksa.. Joku päivä oot taas täysin voimissasi <3

    • lifeofsilja lifeofsilja sanoo:

      Niimpä, mut vaikeehan sitä on asettua välillä jonkun muun asemaan ja ymmärrän kyllä et on siistii juoruilla ja nauraa mut niin.. :( Kiitos paljon kommentista, tälläset tsempit meinaa mulle paljon. <3

  2. Roosa sanoo:

    Onko se Tatun pikkukoira sun luona asumassa kun näkyy usein kuvissa? :)

  3. Anna S sanoo:

    Samaistun tähän tekstiin 110%.
    Tunnut mulle ihan sielunsiskolta❤

    • lifeofsilja lifeofsilja sanoo:

      No ei voi sanoa et kiva kuulla, mutta varmasti tiedät mitä meinaan! Isosti tsemppiä. <3

  4. M sanoo:

    Onko Alika nykyään sinun koira? Hoidatko Tatun lapsia yhä vaikka olette eronnut?

    • lifeofsilja lifeofsilja sanoo:

      Ei ole, oon hoitanut sitä ettei sen tarvitse olla yksin pitkiä päivä. Ja en hoida Tatun lapsia, olin siellä yhden viikonlopun kun tatu oli töissä ja mulla oli vaan tosi ikävä. :/

  5. Miia sanoo:

    En tunne sinua, mutta sanasi ja elämäntilanteesi koskettivat, siksi päätin kommentoida.
    Enkä osaa kuitenkaan sanoa muuta kuin tsemppiä ja kaikkea hyvää <3

  6. E sanoo:

    Taistelen täällä samojen asioiden parissa :( Superisti voimia ja kaikkea hyvää sinulle <3 ansaitset vaan parasta itsellesi, muista se.

  7. Julia sanoo:

    Todella paljon jaksamisia sulle.❤️ Vaikutat niin ihanalta ihmiseltä.

  8. S sanoo:

    Itellä kans ihan tosi rankka syksy menossa. Erosin 7vuoden suhteesta. Ero tuli itelle aika puskista, vaikka parisuhteen olosuhteet hetken oli ollukki vähän hankalat. Toista kun rakastaa niin ei vaan haluis luovuttaa. Mutta toisen ajatuksille ja tunteille kun ei vaan voi itse mitään vaikka kuinka haluaiskin. Ite kuitenki ajattelen et asiat tapahtuu syystä ja haluun uskoo et kun aikaa on kulunu ni ymmärrän ja ajattelen et näinhän tän pitiki mennä. Tsemppiä ja halaus sulle silja! Me selvitään tästä ja ollaan pian taas vähän vahvempia!

    • lifeofsilja lifeofsilja sanoo:

      Tosi kurjaa kuulla… Erot ei oo ikinä kivoja tai helppoja mutta toiset on silti paljon rankempia. :( Tsemppi halit<3

  9. tanja sanoo:

    Paljon tsemppiä tulevaan Silja <3

  10. Marjut sanoo:

    Tsemppiä niin paljon! Älä välitä typeristä kommenteista ❤️ Sääli ettei jotkut ihmiset osaa asettua toisten asemaan sitten mitenkään.

  11. Anonyymi sanoo:

    Törmäsin teihin seurusteluaikananne joitakin kertoja bussissa, ravintolassa jne ja pakko kommentoida, että minulle tuli lähes joka kerta sellainen olo, että sinua ei arvosteta sellaisena kuin olet. Toisen ilmeet, eleet, kehonkieli ja puhetyyli kertovat paljon sanojen lisäksi. Tiedän, että jossakin kohtaa tulet seisomaan omilla jaloillasi, mutta sitä ennen edessä on tuskien taival niin kuin eroissa yleensä on. Jos opiskelupaikassasi on hyvä koulupsykologi niin suosittelen, että otat häneen yhteyttä. Hänelle voi puhua luottamuksellisesti mistä tahansa henkilökohtaisesta asiasta ja toivoa useamman kerran tukikeskustelujaksoa.

    • lifeofsilja lifeofsilja sanoo:

      Tosi ikävää kuulla.. Samantyylistä komenttia oon saanut monilta tutuilta myös. :( Silti meillä oli ne omat hyvät hetket mitkä sai pitää kiinni siitä suhteesta. :( Ja hei kiitos paljon tosta koulupsykologi-ideasta, sieltä kautta vois ainakin saada jotain vinkkejä mihin jatkossa mennä puhumaan! <3

  12. Ss sanoo:

    Oon niin pahoillani. Ja niin samassa veneessä. Päivä päivältä tuntuu, että kaikki vaikeutuu entisestään ja missään ei pääse eteenpäin, voin samaistua 100% tekstiin.. tuntuu että se totaaliromahdus tulossa any day at this point

    • lifeofsilja lifeofsilja sanoo:

      Joo mullakin alkuun oli tosi hyvät fiilikset ja tiestin että oikea päätös, mut sit välillä on taas ollut paljon vaikeampaa.. Nyt vaan keskittyminen omaan jaksamiseen, kummallakin! :) Tsemppiä sulle, oo armollinen itselles ja ota omaa aikaa!<3

  13. Sonja sanoo:

    Tunnistan täysin ton, että hukkaa itsensä suhteessa ja kun se ero koittaa, niin on vaan sen jäljiltä ikään kuin tyhjä kuori. Se itsensä kokoaminen täysin pohjilta uudeksi ihmiseksi on raskasta ja hidasta, mutta lopulta äärettömän voimaannuttavaa. Se päivä, kun huomaa taas pitävänsä itsestään, on ihan huippu! Tsemppiä Silja, kiire ei ole <3

  14. Nette sanoo:

    Voimia, kaikki järjestyy kyllä❣️❣️

  15. Jenna sanoo:

    Ikävä kuulla että oot noin rikki. Pystyn samaistumaan noihin surkeisiin fiiliksiin ja masentuneeseen mielialaan, vaikkakin ne eri syistä mulla olikin. Tsemppiä kovasti ❤️ Keskity vaan löytämään iloa Hiposta ja ystävistä. Kyllä se elämä kantaa aina lopulta ja asiat järjestyy! Aina ei siltä tunnu, mutta jotenkin se aina kuitenkin tapahtuu! ❤️ Oot huippu ihminen ❤️

  16. M sanoo:

    Se ottaa oman aikansa, eikä pidä kiirehtiä. En sitten tiedä oliko yksi syy just toi, kun olitte niin eri elämäntilanteissa. Koskaan ei pidä tyytyä ihan kivaan! Tsemppii!

    • lifeofsilja lifeofsilja sanoo:

      Niin en mä tiedä oltiinko me niin eri elämäntilanteissa tavallaan.. Mut joo ei oo kiire minnekkään. :)<3

      • M sanoo:

        Meinasin lähinnä sillä, kun hänellä kuitenkin oli lapsia ja sulla Hippo, niin lähtökohta oli vähän toisenlainen, mitä normaalisti tuossa iässä. Toki nykyään on ilmeisesti yleistä perustaa perhe jo 20-vuotiaana – mitä en itse ymmärrä koska olen itse 26v ja en voisi kuvitellakaan olevani äiti 6vuotiaalle lapselle?! Olin ihan pentu vielä tuolloin :D nyt vasta olen vähän alkanut saamaan osviittaa siitä, mitä elämältä haluan. Mutta toivon että osaat antaa aikaa itsellesi :) sitä tarvitset nyt!

  17. Jonnz sanoo:

    Kiitos, että jaoit <3 samoja fiiliksiä läpikäyneenä kaikki rakkaus ja ajatukset luonasi.

  18. Nelli sanoo:

    Tsemppiä ja jaksamista Silja <3 Ei oo helppo elämäntilanne, mutta oon varma että selviät vaikeuksista ja joku päivä huomaat olevasi taas onnellinen.

  19. M sanoo:

    Millaiset välit sulla on tatuun tällä hetkellä? Sanoit aiemmin että poistit/estit hänet somessa ym, mutta ilmeisesti ainakin puheväleissä ootte jos välillä hoidat alikaa.
    Käyt läpi vaikeita juttuja nyt mutta tulee vielä se päivä kun mietit tatua ja teidän eroa ja ei satu enään. Kaikesta pääsee yli! Nyt vaan otat kaiken tarvittavan ajan ja avun mitä saat. Oot upea ja hyvä ihminen ❤️ Ansaitset sellaisen ihmisen joka saa sun olon myös tuntumaan siltä.

    • lifeofsilja lifeofsilja sanoo:

      No kyllä me pystytään asioista sopimaan, että siinä mielessä ihan ok välit. Ja tietysti haluan ottaa Alikaa hoitoon kun se on kuitenkin ollut myös mun koira vuosien ajan ja niistä on toisilleen Hipon kanssa paljon seuraa. :) Kiitos kauniista sanoista!<3

  20. E sanoo:

    Toivon sulle kaikkea hyvää <3 Ja tosi hienoa, että oot hakemassa ammattiapua!

    • lifeofsilja lifeofsilja sanoo:

      Kiitos, ja joo – mun mielestä tekis kaikille hyvää käydä juttelemassa välillä vaikka ei oliskikaan mikään ”hätänä”. :)<3

      • Kerttu sanoo:

        Yritetty on, tosi hankala päästä juttelee jos ei oo rahaa terapiaa :/

  21. Kati sanoo:

    Tsemppiä ja voimia sinulle hirmusti♥.

  22. Nellis sanoo:

    Kiitos rehellisestä postauksestasi. Tuttuja tunteita itellekin. Kannatan kovasti sitä, että meet jutteleen ammattilaiselle. Joskus jonkun ulkopuolisen ammatti-ihmisen kysymys tai kommentti voi kummasti viedä eteenpäin ja tuoda uutta näkökulmaa. Anna itkun tulla, jos se haluaa tulla ulos ja tuoda kaikki kertyneet tunnekuonat mukanaan. Voimia ja lämpöä päivääsi!

    • lifeofsilja lifeofsilja sanoo:

      Joo mä oon aiemmin käynyt ihan muista jutuista ja se on tosi vapauttavaa ja auttaa eteenpäin kun saa kunnolla käytyä vaikeat jutut läpi! :) Kiitos paljon.<3

  23. N sanoo:

    Aivan kun teksti tulisi omasta suusta. Neljän vuoden suhde mennyt jo (ainakin) vuoden jyrkkää alamäkeä, mutta kun en halua luovuttaa. Nyt kuitenkin sain kuulla, että mieheni puhunut musta todella rumasti selän takana ja ystävänsä kanssa mm. haukkunut vartaloani, niin paluuta ei enää ole. Raskasta tämä on aina aloittaa alusta, jo kolmas pidempi suhde joka kariutuu lähinnä miehen käytöksen takia. Tuotakin mietin, että parisuhteeseen tarvitaan aina kaksi ja viat eivät vain ole toisessa – mikä ajaa kumppanini aina näihin pettämisiin ja valehteluun? Noh, täytyy koittaa myös itse tsempata ja aloittaa oman asunnon etsiminen, jälleen kerran. Tsemppiä sulle alkavaan talveen ja toivotaan että vielä aurinko paistaa tähänkin risukasaan <3

    • lifeofsilja lifeofsilja sanoo:

      Tosi ikävä kuulla, toi on hirveetä että pitää puhua rumasti ihmisestä joka on ainakin ollut joskus tärkeä. Tuttu juttu myös täällä, ja en pysty sitä ymmärtämään.. Se kertoo mun mielestä kaikissa tapauksissa enemmän siitä joka puhuu. :D Ja tosta pettämisestä, se nyt ei oo niin yksiselitteistä mun mielestä, eikä ainakaan petetyn vika… :( Isot tsempit sinne sulle, mielummin yksin kuin huonossa suhteessa, ja kaikista niistäkin oppii onneksi jotain..<3

  24. henniida sanoo:

    Kuulostaa todella tutulta, kun on seurannut sivusta parhaan ystävän samanlaista oloa ja fiilistä pari vuotta, joten ei voi muuta kuin antaa ison voimahalin sinne ja sanoa, että kannattaa suunnata ammattilaisen puheille pian ❤️ Aika parantaa haavat, samoin myös juttelu puolueettoman henkilön kanssa, joten suunta on tästä vain ylöspäin! Hurjasti tsemppiä siis sinne ❤️

  25. C sanoo:

    Tosi ikävä fiilis sun puolesta, toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin pian <3

    Olen itsekin ollut lähes samassa tilanteessa. Niistä ajoista selvittiin ja nykyään olen terveessä/hyvässä suhteessa. Vaikka aihe on varmasti hankala sulle, niin onneksi jaoit tän tekstin blogiisi. Muistan kuinka mulle oli apua muutaman bloggaajan teksteistä juuri omilla synkimillä hetkillä, sain jotenkin vertaistukea ja fiiliksen etten ole ainut joka näiden asioiden kanssa painii.

  26. N sanoo:

    En yleensä kommentoi ikinä mihinkään, mutta tunnistin niin paljon tästä itseni muutaman vuoden takaa, että halusin nyt sanoa jotain. Muistan olleeni suhteen jälkeen _todella_ hajalla. En nukkunut saatika syönyt kunnolla kahteen kuukauteen eron jälkeen ja tuntui että itsestäni ei ollut mitään jäljellä, itsetunto ihan olematon. Nyt melkeen muutaman vuoden jälkeen tilanne on niin eri, että en edes muista kuinka pahalta sillon oikeasti tuntui. Tein tietoisen valinnan olla olematta katkera ja keskittyä itseni kehittämiseen ja omaan hyvään oloon. Se kannatti sillä en oo koskaan ollut itsevarmempi kuin nyt. Tärkeintä on se, että opin olemaan onnellinen yksin, joka oli itselläni kriteerinä ennen kuin lähtisin uuteen suhteeseen.

    Oon silloin tällöin lueskellut sun blogia jo monta vuotta ja tosiaankin huomannut kuinka oot kasvanut ihmisenä. Sulla on jalat maassa ja pohdit asioita tosi hienosti ja perusteellisesti. Tuntuu ikävältä lukea että käyt läpi noin rankkoja tunteita, mutta on hyvä tietää että ne on myös tosi tärkeitä sun tulevaisuuden kannalta, sillä ne kasvattaa. Oon ihan varma että oot kykenevä käsittelemään ton kaiken itsellesi eduksi ja ennen kuin huomaatkaan sulla on parempi olla ja oot taas löytänyt itsesi. Lisäksi on tosi hienoa että oot löytänyt itsellesi mieluisan alan ja pääsit opiskelemaan. Arvostan sua paljon ja toivon kaikkea hyvää ja että sun olo alkaa helpottamaan mahdollisimman pian. ❤️

  27. Jepa sanoo:

    En tajua millainen ihminen ei sinua arvostaisi, vaikutat nimittäin upealta! Oot hämmästyttävän kaunis, ja netin ja sen tv ohjelman välityksellä vaikutat myös todella mukavalta.

    Toki kaikkien kanssa ei kemiat kohtaa, mutta se ei ole mikään syy käyttäytyä rumasti toista kohtaan, edes parisuhteessa tai pikemminkin varsinkaan siinä. Tuosta olen eri mieltä että asioihin ja riitoihin tarvittaisiin aina kaksi, tai siis tuo pätee vain terveessä parisuhteessa psyykkisesti tasapainoisen ihmisten kesken.

    Voimia vaikeiden aikojen läpi. Parempi yksin kuin huonossa suhteessa.

  28. Laura sanoo:

    Erosin itsekin keväällä pitkästä avoliitosta ja niin rankkaa kuin se olikin, elämässäni tapahtui tuolloin paljon vieläkin rankempia asioita. Minut jätettiin silloin, kun olisin kaikista eniten tarvinnut kumppanini tukea. Tunnistan tekstistäsi paljon samoja piirteitä omasta suhteestani. Huomasin, miten arvoni mieheni silmissä laski koko ajan ja mitä enemmän yritin miellyttää ja korjata suhteemme, sitä kauemmas ajauduimme toisistamme. Huomasin myös, että omassa elämässäni tapahtuneet vaikeat asiat vaikuttivat meidän suhteeseen negatiivisesti. Kävin psykologilla muutaman kerran ja uskon siitä olleen suuri apu. Hukkasin suhteeni aikana itseni ja nyt kuukausien jälkeen olen taas se ihminen, joka joskus olin ja jota olin jo ikävöinytkin. Aluksi ajattelin, etten tule selviämään erosta, mutta nyt olen varma siitä, että sen kuuluikin tapahtua. Toivottavasti huomaat jonain päivänä saman ja käsittelet asiat kunnolla, etkä jää niiden kanssa yksin :)

  29. Katja sanoo:

    Vau, tosi rohkea olet kun postasit tän! Luin tota jodel-keskustelua, ja jos yhtään auttaa nii dislikesin jokaisen huonon kommentin. Sitten taisin perään poistaa jodelin, koska se tuo kyllä elämään enemmän harmia kuin hyötyä.. halusin vain sanoa että vaikutat tosi hienolta ihmiseltä, ja ansaitset jonkun joka ei himmennä sun valoa tuolla tavalla, vaan kirkastaa sitä. Toivottavasti uusi koulu antaa sulle tekemistä ja ajateltavaa, olin tosi liikuttunut sun viime postauksesta jossa kerroit siitä kauneushetki-jutusta, miten ajattelevainen idea! Oot selvästi löytämässä oman polkusi ja tuot varmasti ammatissasi valoa monen elämään, tsemppiä hirveesti siihen <3 (ps. opiskelen itsekin sote-alaa, niin sunlaisia tarvittaisiin kokemuksen rintaäänellä ehdottomasti enemmän!)

  30. Nenni sanoo:

    Stay strong girl. Helppohan netissä on anonyyminä alkaa riepottelemaan ja arvostelemaan toisen ihmisen yksityisasioita ja elämää, ajattelematta mitä toinen oikeesti käy päänsä sisällä läpi,ja kuinka sanat voi satuttaa. Haluaisinpa nähä samat ihmiset sanomassa samat asiat kasvotusten. Taitais jäädä sanomatta. Oot ihana ja vahva, tsemppiä syksyyn! ❤️

  31. Henna sanoo:

    En oo ikinä kommentoinu kenenkään blogikirjoituksia mut nyt oli pakko. Oon ite käynyt läpi samankaltaisen eron ja tuntenut noita samoja fiiliksiä. Yritin pärjätä yksin mutta sitten oli pakko luovuttaa ja mennä juttelemaan ammattilaiselle, ja mikä helpotus se olikaan! Siitä alkoi paraneminen ja matka itseeni ja monet elämän solmut alkoivat aueta. Tänä päivänä tunnen itseni paljon seesteisemmäksi ihmiseksi eikä tarvetta miellyttää muita enää ole. Paljon tsemppiä sulle!

  32. Niina sanoo:

    En ole varmaan koskan aikaisemmin kommentoinut sulle, mutta hirveästi voimia ja jaksamisia tilanteeseen❤️. Erosin itse reilu vuosi sitten pitkästä ja vakavasta parisuhteesta, ja nämä kirjoittamasi sanat ovat ihan samanlaisia sanoja, mitä itse ajattelin silloin. Itse käsittelin eron aivan perinpohjin ja siihen meni aikaa, mutta uskon että se oli sen arvoista. Voin sanoa, että se päivä kun huomaat pärjääväsi paremmin ilman tätä ihmistä kuin hänen kanssaan, tuntuu ihan helvetin hyvältä. Kyllä se elämä kantaa :) ❤️

  33. Essi sanoo:

    Tsemppiä hirveesti, huonoja aikoja seuraa usein aina paremmat ajat ja menneet suhteet opettaa paljon tulevaisuudessa <3

  34. Hmmm sanoo:

    Olin vuos sitten täysin samassa tilanteessa. Olin kadottanut suhteessa itseni ja lopulta mut jätettiin tosi rumalla tavalla joka on jättänyt arvet vielä tähänkin päivään eikä ole päivää etten tätä ihmistä jollain tapaa ajattelisi… mutta vaikka kaikki sattuu viel tossa vaiheessa niin paljon niin joku päivä herää vielä ilman sitä kovinta kipua ja vahvempana kuin koskaan! Ihan hirveesti tsemppiä sulle Silja ja jätä lukematta ne jodelit.. tostakin kokemusta että se musertaa vielä enemmän :(

  35. xod sanoo:

    Kiitos kun jaoit tän. Pystyn todellakin samaistumaan ja oon ihan samanlainen kun sä, pään sisällä todella herkkä vaikka useimmiten ei ulospäin näytäkään niitä tunteita, ja on vaikeeta avautua jopa kavereille. Mutta sun täytyy nyt ottaa päivä kerrallaan, keskityt positiivisiin asioihin. Näin on varmasti sulle parempi, ja kun tästä pikku hiljaa pääset yli niin sun elämäs on varmasti parempaa :) <3

  36. Suvi sanoo:

    Todella paljon voimia ja anna myös armoa ja aikaa itsellesi käsitellä asioita ja eri tunteita. Kun seurustelin entisen poikaystäväni kanssa, niin rakastin häntä todella ja yritin kaikkeni suhteemme puolesta, vaikka tavallaan tiesin koko ajan, että olimme melko erilaisia, enkä ”saanut” olla siinä suhteessa oma itseni. No, onneksi hän jätti minut lopulta, niin tapasin melko pian nykyisen mieheni, jonka kanssa olen alusta asti tuntenut olevani ”kotona”. Olemme olleet kohta kymmenen vuotta yhdessä ja monta niistä naimisissa. Vieläkin mietin välillä, että kuinka sokeasti edellisessä suhteessa yritinkin miellyttää toista. Sinun ei todellakaan kuulu tuntea itseäsi arvottomaksi parisuhteessa, muista se.

    Voimia kaikille, joilla on rankka elämänvaihe!

  37. Vilma sanoo:

    Haluaisin tietää millaista on kun oma kumppani ei arvosta? Mä itse nimittäin kamppailen riittämättömyyden tunteiden ja huonon itsetunnon kanssa. Toisinaan mietin, johtuuko se kumppanistani, joten mieluusti kuulisin muiden kokemuksia asiasta.
    Paljon voimia sinne. ❤️

  38. Höh sanoo:

    Kun ihastus alkaa parisuhde perhe formaatin ohjelmassa, ei suhteen pohja välttämättä ole kaikkein vakain. Yhtä kaikki. Suhteen päättyminen on aina kova kolaus ja iso oppimisprosessi. Tsemii.

    • lifeofsilja lifeofsilja sanoo:

      No ehkä ihastuksesta voi nimenomaan puhua, mutta alettiin tapailemaan vasta ohjelman jälkeen Suomessa ja tutustuttiin ihan normaalissa ympäristössä, niin en sinänsä ymmärrä miten tämä liittyy mihinkään. :) kiitos!

  39. Ansku sanoo:

    Surullista kuulla, että susta tuntuu tolta. Oon oikeastaan huomannu, että tässä lyhyen ajan sisään tosi moni bloggaaja on heittänyt samanlaisia fiiliksiä ilmoille. En tiiä, vaikuttaako tää syksy tai tuleva talvi niin paljon negatiivisesti jengin mieleen. Enkä tässä tarkoita pelkästään teitä bloggaajia, vaan lähinnä näitä anonyymikommentoijia, joiden mielestä on ok päivittäin kirjoitella ikäviä asioita ja kommentteja. Tsemppiä, uravalintasi ei kyllä ole kaikkein kaunein. Älä anna anonyymien päästä sun päähän!

  40. Juuso sanoo:

    Hyvä Silja! En ole mikään psykologi tai muu ammattilainen. Mutta olen täysin varma että avoimuus ja rohkeus kohdata itsensä, omat pelkonsa ja haastaa itseään jatkuvasti on ainoa tapa kasvaa, tulla itsevarmemmaksi ja tuntea itsensä läpikotaisin.

    Epäonnistuminen on oikeastaan asia jota pitäisi ylistää! Sillä se on täysin väistämätöntä kehityksessä ja oppimisessa, suurimmista epäonnistumisista oppii paljon enemmän kuin huikeimmista saavutuksista. Täydellistä hetkeä mihinkään ei ole olemassakaan, pitää vain uskaltaa mennä, tehdä, kaatua, tuhoutua ja oppia. Muuta tietä eteenpäin ei ole. Sitäpaitsi täydellisyys on aika tylsää.

    Oot varmaan jo nyt tähän asti kokenut ja nähnyt kaikenlaista. Ei muuta kuin aina muistaa hengittää oikein, ja AINA kuunnella sydäntä ja eteenpäin! Tsemppiä minulta ainakin!:)

  41. A sanoo:

    En yleensä edes kommentoi mihinkään julkaisuihin mut tällä kertaa oli pakko, kun samaistuin jotenkin niin paljon sun tuntemuksiin ja tuli ihan kyyneleet silmiin. Niin tuttu tunne painia musertavien tunteiden kanssa yksin kun on tosi vaikeeta näyttää mitään sellasia kenellekää. Sai jotenkin taas ihan täysin erilaisen kuvan susta ja ihanaa, että avaudut tällasistakin tuntemuksista. Paljon tsemppiä <3

  42. Katariina sanoo:

    Voi että, onpa harmi kuulla että viime aikoina on ollut hieman vaikeampaa. Kiitos kuitenkin että jaoit vaikeatkin hetket lukijoillesi. Iso tsemppihali sinne. Nyt tuntuu hemmetin paskalta, mutta kyllä kohta se helpottaa ❤️❤️

  43. VeeKoo sanoo:

    Tsemppiä sinulle! Jokainen eron läpikäynyt tietää miltä sinusta tuntuu <3! Jotkut sanovat, että erosta yli pääseminen saattaa viedä jopa puolet siitä ajasta, minkä olitte yhdessä eli jos olitte 3v = 1,5 vuoden päästä tilanne saattaa normalisoitua. Eikä ole varmasti helppoa yhdistää opiskelua ja töitä sekä totuttautua samaan aikaan uuteen elämäntilanteeseen. Muista tehdä vaan mahdollisimman paljon asioita, mistä nautit, muistaa levon merkitys ja olla itsellesi armollinen. Joku päivä vielä pääset takaisin jaloillesi vahvempana kun koskaan. :)

    P.s. en tunne exääsi, mutta sen ohjelman perusteella missä molemmat olitte vaikutti hän todella vastenmieliseltä sovinistilta (jopa narsistilta). Ansaitset parempaa!

  44. Ameri sanoo:

    Heippa Silja. Oli pakko tulla kirjoittamaan sillä itse kirjoitin myös saman tyylisen postauksen mutta en ikinä uskaltanut sitä julkaista. Erosin pitkästä suhteesta joka romutti mut henkisesti aivan palasiksi vaikka romutuin suhteen aikana jo palasiksi. Masennus ollut yli vuoden, se on osa syy eroon. Ja millään en olis halunnut luovuttaa, eli toinen teki päätöksen mun puolesta enkä pääse asian yli enkä ympäri. Älyttömän vaikeaa päästää irti siitä vaikka se vain loppujen lopuksi satutti. Aika parantaa haavat, sanoo kaikki. Oon yrittänyt miettiä asiaa myös niin että jos et rakasta itse itseäsi, miten joku muu voisi. Ja oma todella iso ongelmani on se etten osaa olla yhtään yksin. Mutta miten voin olla jonkun toisen kanssa jos en osaa edes olla oman itseni kanssa. Vaikeita juttuja. Tsemppiä!<3

  45. V sanoo:

    Moi! Jos oot kokenu arvottomuuden tunteita ja paljon muita huonoja fiiliksiä sun suhteen takia niin oot saattanu olla henkisen väkivallan kohteena. En sano et asia ois näin, koska kyllähän vaikkapa masennuskin laittaa omanarvontunteen pohjamutiin. Mut kannattaa vaik netistä lukee muiden kokemuksia! Väkivalta ei tosiaankaan aina oo vaan lyömistä tai huorittelua, vaan voi olla paljon vaikeempaa huomata itsekkään. Tsemppiä paljon syksyyn, vaikutat ihanalta ihmiseltä!

Kommentoi