maanantai 05. marraskuu 2018

Ajatuksia yksin asumisesta

Oon nyt reilu pari kuukautta asunut nykyisessä asunnossani, joten tää alkaa vihdoin tuntua kodilta. Sitä ennen mulla oli osa tavaroista Porvoossa, osa äidilläni ja niin pois päin – mikä oli kieltämättä aikamoista kaaosta ja teki todella huonoa päälle. :D

Ajattelin kirjoittaa nyt vähän mun fiiliksistä yksinasumisen suhteen tähän mennessä, sillä mä oon ehdottomasti ”parisuhdeihminen” ja nautin siitä kun saan jakaa arjen askareita ja fiiliksiä toisen ihmisen kanssa. Asia on kuitenkin ristiriitainen, sillä oon nyt huomannut monissa jutuissa tuntevani huojennusta siitä, että saan olla ihan omassa rauhassa ja tehdä asioita juuri niinkuin itse haluan.

+ Siivoaminen. Siivoan vain omia jälkiäni (ja Hipon), joten koti pysyy huomattavasti siistimpänä kun täällä ei ole mun lisäksi muita ihmisiä sotkemassa. Lisäksi kaikki tavarat ovat aina tasan siellä minne olen ne itse laittanut. :D

+ Sisustus. Ei tarvitse kysellä keneltäkään lupaa siitä, miten sisustaa. Oon ostanut mun basic Iittala astioiden lisäksi kaikkia vaaleanpunaisia kippoja ja kuppeja piristämään ruokahetkiä, lisäksi mun seinältä löytyy se iso Desenion pinkki taulu, ahh!

+ Oma rauha. Tähän pätee monta asiaa! Saan katsella omia lempiohjelmiani, tehdä töitä, levätä jne. ihan juuri silloin kun haluan, ilman mitään ylimääräistä säätöä.

+ Helsingin keskusta. Asuinpaikka vaikuttaa selkeästi tosi paljon mun mielialaan, ja oon huomannut olevani paljon pirteämpi ja iloisempi kun asun ”keskellä hulinaa”. Matkaamiseen ei kulu aikaa, vaan jokapaikkaan on lyhyt matka, sekä kaikki tarvittava on aikalailla kävelymatkan päässä.

– Ruuanlaittaminen. Yksin kokkaaminen on tuntuu turhalta ja ruokaa jää aina yli. Tästä syystä käytän usein Wolttia tai haen jostain ruokaa… Mun keittiö on myös super pieni mikä ärsyttää!

–  Nukkuminen. En tykkää/osaa nukkua kovin hyvin yksin. Mun mielestä on ihanaa nukahtaa jonkun viereen, ja tästä syystä oon nyt sitten antanut Hipon nukkua sängyssä. :D Ja tää on mahdollisesti tulevaisuuden kannalta iso virhe haha!

– Apu. Ei ole ketään auttamassa välillä kun tarttis apua. Toistaiseksi mitään lampun laittoa kamalampaa ei ole tapahtunut, mutta odotan jo innola sitä kun oon jossain kuoleman-flunssassa ja pitää itse käydä kaupassa ja kävellä apteekkiin… :D *Koputtaa puuta*

– Yksinäisyys. Ihan rehellisesti vaan on välillä tosi yksinäistä. Mä kaipaan sellaista perus keskustelua ja lähellä oloa, arjen jakamista sellaisen ihmisen kanssa ketä rakastat yli kaiken. :(

id-kuva

With love, Silja


17 Responses to “Ajatuksia yksin asumisesta”

  1. Salla sanoo:

    Kaipaatko Tatua? :(

    • lifeofsilja lifeofsilja sanoo:

      Tottakai välillä. :) Mä ajattelin että oltais oltu loppuelämä yhdessä ja Tatu oli mun paras kaveri monta vuotta.

  2. Paula sanoo:

    Mistä noi kukat on tossa pyöreässä maljakossa? Vai onko aitoja ja jos niin mitä? Itellä saman mallinen maljakko ja noi näyttää ihanilta siinä. :) Ois kiva nähdä lisää sun sistusjuttuja!

    • lifeofsilja lifeofsilja sanoo:

      Sisustusjuttuja on tulossa. Mulla on yksi isompi hankinta vielä tekemättä ja sit esittelen koko kämpän. :) Noi kukat on Ikeasta.

  3. Marina sanoo:

    Ihanat kuvat!!!

  4. Nepsu sanoo:

    Itse olen kanssa asunut nyt yksin vuoden päivät ja samaistun täysiin samoihin asioihin. Tsemppiä sinne:)

  5. Maria sanoo:

    Voin samaistua noihin aika hyvin, noihin plussapuoliin siis! Keskustassa asuminen on niiiiiiiin suuri plussa! Niin siistiä kun kaikkialle pääsee nopeesti->

  6. Mau sanoo:

    Ennen nykyistä parisuhdetta asustelin pitkään yksin, kunnes löysin nykyisen kumppanin ja asuttu monta vuotta nyt yhdessä. Kuten tossa viimeisessä kohdassa kirjoitatkin niin se arjen jakaminen, läheisyys ja höpöttely on parasta yhdessä asumisessa ja vaikka on noita miinuspuoliakin, niin ne on niin pieniä juttuja. Joskus voi mennä kauemmin että löytyy se oikeanlainen ihminen jonka kanssa jakaa koti ja elämä. :)

    • lifeofsilja lifeofsilja sanoo:

      Joo mulla ei oo mikään kiire enkä oo koittanutkaan löytää ketään. :) Kivaa olla hetki ihan yksin.

  7. Jenna sanoo:

    Sillon ku asuin yksin, niin mun mielestä oli myös kiva kokata ”vaan” itselle koska ei tarvinnu jakaa ruokaa kenenkään kanssa ja sitä riitti hyvin moneksi päiväksi, ei siis todellakaan jäänyt yli. :D

  8. Kiara sanoo:

    Moikka!

    Kun joskus pari vuotta sitten jouduin asumaan hetken aikaa yksin, oli alku kauheeta. Kuitenkin (just mistä itekkin mainihit) se, että huomaa tietyistä asioista nauttivansa yksinolossa on ensimmäinen askel siihen, että asiat alkaa helpottamaan ja ”parisuhdeihmisetkin” pärjää yllättävän hyvin yksin :) yksin asuessa opit tuntemaan ja arvostamaan ittees entistä paremmin, ja se on suuri vahvuus niin seuravaa parisuhdetta kuin koko loppuelämää aatellen! Tsemppiä <3

    • lifeofsilja lifeofsilja sanoo:

      OOt ihan oikeessa, ajattelen myös itse näin. Jos ei osaa olla itsensä kanssa, miten voi olla parisuhteessa. :) Kiitos<3

  9. ng sanoo:

    Samaistun tosi moneen kohtaan. :) Oon tosi ilonen nykyään kun asun kumppanin kanssa kun tulee syötyä huomattavasti terveellisemmin, tehdään lähes joka päivä hemmetin hyvää kasvispainotteista ruokaa kun taas yksin monta vuotta asuessani tuli usein tehtyä jotain vähän sinne päin tai sitten ei mitään, eli söi tosi paljon huonommin ja sehän vaikuttaa ihan älyttömästi terveyteen. Ja se on todella sääli ihan siksikin että on ihanaa kun pystyy oikeasti nauttimaan ja arvostamaan sitä päivän ruuanlaitto- ja ruokailuhetkeä.. Tohon en taas samaistu, että keskustassa asuminen olisi kivaa :D Just ne useamman vuoden mitä asuin yksin niin asuin keskustassa ja se oli loppupeleissä aika kamalaa, en käynyt ulkona melkein ikinä huvikseni :D Nyt asun Vantaalla lähiössä ja tää on ihan parasta, metsää ja muuta luontoa lähellä ja rauhallista. Mutta oonkin tällainen ihminen joka mieluiten liikkuu just luonnossa ja siellä missä ei oo muita ihmisiä. :D Meitä on joka lähtöön…
    Toivottavasti sulla on kuitenkin kavereita jotka voi välillä kyläillä sun luona ja joiden kanssa muutenkin viettää aikaa? Tiedän tosi hyvin myös miltä yksinäisyys tuntuu yksin asuessa ja se on joskus jotain ihan hirveää.

Kommentoi