maanantai 25. maaliskuu 2019

My Dating Life

Oon aina ollut enemmän seurustelevaa tyyppiä, kuin että nauttisin sinkkuelämästä. Voisin sanoakkin että oon seurustellut koko mun elämän ajan, enkä oikeastaan oo ollut sinkkuna kuin ehkä reilu puolisen vuotta ja silloinkin tapailin yhtä kundia. Tämä siis ennen viimeisimmän parisuhteen loppua viime keväänä. Nyt oon ollut sinkkuna parin kuukauden päästä jo vuoden (WTF!?!?!) ja vitsit, että oon nauttinut tästä. :D

Uskoisin että muutos on tapahtunut ennenkaikkea mussa itsessäni. Oon nykyään niin sinut itseni kanssa ja mun on tosi hyvä olla. Tuntuu että elämä on balanssissa, niin ei oo tarvetta väkisin löytää miestä elämään tuomaan sisältöä ja ”tekemään mut onneliseksi”. Uskon enemmänkin että joku kiinnostava ihminen tulee vastaan sitten joskus jos/kun on tullakseen, eikä mun tarvii etsiä ketään – en tarvitse nyt ketään.

Kun erosin ensimmäisestä poikaystävästäni 2014 vuoden lopussa, olin vielä aika hukassa ihmisenä. Eikä se nyt varmaan sinänsä ole mikään ihmekkään, kun olin silloin vasta 18-vuotias. Yhtäkkiä jäinkin ensimmäistä kertaa kunnolla yksin asumaan omaan kotiin, mulla oli paljon velvollisuuksia jne. Sanoisin että 18-vuotiaana on kuitenkin vielä ihan lapsi, ja ehkä se oma minäkuva sekä elämäntietämys ei ollut vielä kumminkaan kovin laajaa. Myönnän että mua vähän pelotti se aikuisten elämä vaikka olin mukamas elänyt sitä jo useamman vuoden. En oikein osannut olla yksin… Tutustuinkin sillon tosi paljon uusiin ihmisiin, joista iso osa on edelleen mun elämässä, ja lisäksi kävin jonkun verran treffeillä. Olihan se nyt 18 – 19-vuotiaasta tosi coolia, kun julkkismiehet pyyteli treffeille (hahaha), niin menin sitten väkisin. Ne treffit kyllä jäi mun puolelta siihen yhteen tai kahteen kahvitteluun aina. :D Oli sitten vaan helpompi tapailla yhtä kivaa kundia, vaikkei halunnutkaan seurustella.

Kuvissa 18v baby-Silja 2014 :D

Deittailun suhteen oon kyllä edelleen ihan samanlainen kuin sillon – inhoan sitä. Mutta erotuksena nykyään se, että en koe enää sitä tarvetta käydä missään treffeillä, oon siis ihan loner. :D Oon tässä lähemmäs vuoden aikana käynyt nyt kaksi kertaa treffeillä, ja kummatkin itseasiassa Tinderin kautta joskus viime syksynä haha. Kummistakaan treffeistä mulla ei sinänsä oo mitään pahaa sanottavaa, mutta toiset jäi kyllä suoraan niihin ekoihin treffeihin. Toista kundia oon tapaillut välillä, mutta oikeastaan enemmän kaverina. :)

Multa kysytäänkin tosi paljon että käytänkö mä Tinderiä ja siis mulla on se tälläkin hetkellä, en vaan oikeen osaa käyttää sitä. Mun mielestä se on siis ihan mahtava keino tavata ihmisiä, mutta kun mulle merkkaa vaan niin paljon enemmän luonne ja sellanen henkinen yhteys kuin toisen ihminen ulkonäkö, niin koen sen vähän haasteelliseksi. Niiden pelkkien kuvien perusteella on niin vaikea arvioida millainen se toinen ihminen on oikeasti, enkä jaksa juosta treffeillä. Eli joo, mulla on tinder mutta en käytä sitä. Ehkä pitäis suoraan poistaa se?

Pakko vielä kertoa tämä, nimittäin tossa yksi viikonloppu tapahtui myös jotain historiallista: mä juttelin baarissa yhden miehen kanssa, ja vaihdettiin jopa numeroita (ensimmäinen kerta ikinä). Mun parasystäväkin oli ihan järkyttynyt tästä, sillä mä oon se joka juoksee aina karkuun, jos joku koittaa edes tulla pokaamaan. Mutta jotenkin kiinnostuin vähän, ja koin että meillä myös klikkasi hyvin. No, odotelin sitten seuraavana päivänä että tästä miehestä kuuluu jotain, ja hän sitten soittikin mulle aamusta että ”Niin, unohtu muuten kertoa että mulla on tyttöystävä, mutta kiinnostaisko sua silti nähdä”! :))) Sinne meni siis viimeisetkin luoton rippeet miehiin, hahahaha. Nyt voin varmaan olla toisen vuoden sitten treffaamatta ketään. :D

With love, Silja

 


10 Responses to “My Dating Life”

  1. Miina sanoo:

    Deittailetko enää naisia ollenkaan? Vai kokonaan miehiin päin? :) Muistan, että joskus sulla oli täällä joku postaus missä kerroit ”unelma” tyttöystävästå tms.

    • lifeofsilja lifeofsilja sanoo:

      No siis periaatteessa voisin, mut jotenkin harvoin suomessa tapaa sen tyylisiä tyttöjä mitkä mua kiinnostais.. :D Toisaalta kans kun ei enää pyöri ”niissä piireissä” niin eipä kauheesti tuu tavattuakaan ketään.

  2. a sanoo:

    Miksei varatut miehet ikinä näytä tajuavan miten suurta hallaa ne tekee omalle imagolleen pokailemalla muita naisia.. Tai siis, jos tää on se tyyli millä ne kohtelee omaa KUMPPANIA, nii miks ketään naistan sen jälkee enää kiinnostais? Itselle on automaattinen turn off jos joku kohtelee huonosti läheisiään. Liian monta ”dodged a bullet there”-hetkeä ollut ja aina ihmetyttää että minkä ruusukultaisten lasien kautta nää miehet oikeen itsensä näkee :D

    • lifeofsilja lifeofsilja sanoo:

      No sanos muuta. Ja sit kun on näitä mimmejä jotka saa kiksit siitä että varattu mies on kiinnostunut niin EN VOI YMMÄRTÄÄ! yök!!! En ikinä ottais mitään pettäjä jätkää.

  3. Maria sanoo:

    Ai kauhee, en ikinä antas anteeks jos oma kihlattuni levittelis puhelinnumeroaan baarissa :D tosin tää mies ei tainnu kihloissa olla. Mullakin olin tosi pitkää miesten suhteen odotukset ihan maassa(lähinnä kaikki joihin tutustuin, poltti tupakkaa, joten jäivät suoraan kavereiksi. Mä en pussaile tuhkakuppia:D), mutta sitten tapasin nykyiseni savuttoman prinssini ja tänä vuonna tulee 6v yhteiseloa täyteen ja oon kyllä onnellinen :) parasta elämässä on se, kun ei tiedä mitä tulee! Esim en etsinyt miestä, ihan vain kaveria kun tämän jäbän tapasin – kunnes sitten kääntyikin suurempaan, kuin vain kaveruuteen! Kaikki jotka on ettiny kumppania – ovat usein jääneet yksin pitkäksi aikaa. Mutta sitten taas ne jotka on avoimin mielin sinkkuja, löytää usein kumppanin ihan vahingossa.

    • lifeofsilja lifeofsilja sanoo:

      Joo mä oon kans sellanen et tutustun ennemmin kaverina ja sit se suhde muodostuu siitä, jos muodostuu. Mulle on niin tärkeetä et se toinen on ns. paras kaveri. :) Mut joo ei kuulemma ollu sen ”unelman” eka kerta kun ”pettää” tai mikskä tota kutsuis…

      • Maria sanoo:

        Oon tosin kuullu, että naisilla usein jos alotetaan kaveripohjalta, niin ne tunteet ei välttämättä ikinä käänny seurusteluun :D että siks se on yleensä niin, että jos näät jonkun ja ihastut henkilöön, niin silloin todennäkösemmin haluut parisuhteeseen. Mut jos henkilö ei miellytä aluks kun vaan kaverina, ei romanttisii tunteita edes tule. Mutta ei pidä hosua, tulee jos tulee :)

  4. Laura sanoo:

    Oon muuten samaa mieltä sun postaukses kanssa! Sinkkuna sitä jotenkin pystyy paremmin keskittymään itseensä kuin parisuhteessa,vaikken ole oikeastaan koskaan ollut kunnon suhteessa,mutta säätöjä on ollut kuitenkin melkein koko ajan eli sitä oikeastaan melkein etsi vaan koko ajan,vaikka oikeasti taisin vain kaivata silloin ystävää enkä poikaystävää :D Nyt oon tässä syksystä lähtien ottanut tavallaan rauhallisemmin eli tapailin vaan yhtä ihmistä ja sekin kaatui siihen, kun toinen halusikin vain fwb-suhteen.:(
    Mutta oon ollut muuten nyt paljon onnellisempi ja tyytyväisempi mun elämääni,syksyllä sain paljon uusia ystäviä,joten ei oo ollut enää tarvetta niin käydä ketään tapailemassa ku on nyt elämässä enemmän sisältöä. Toiseksi sitä oikeastaan väsyy treffeillä käymiseen pidemmän päälle ja ainahan se on oma jännityksensä uuden ihmisen tapaaminen eli miten jotkut vaan jaksavat tapailla jatkuvasti eri ihmisiä jopa samaan aikaakin? Ja kolmanneksi,oon huomannut ettei sitä Tinderiä välttämättä niin tarvitse,livenäkin sitä oikeasti tapaa ihmisiä ja jotenkin heidän kanssaan on paljon luotevampaa sopia kahvit sitten.

  5. Minski sanoo:

    Mitä helvettiä. Täs meni viimeisetkin luotonrippeet miehiin, jos siis semmosia mulla enää oli 😂 toki varmasti on hyviä miehiä maailmassa mut on se perkele kumma et ei sitä vaan löydy 😆 mut niin se vaan menee, että se tulee kun vähiten odottaa. Sitä kohtaa siis odotellessa, kun ei odota 😆 ja älä missää nimessä poista tinderiä. Sen lataa aina uusiks kuitenkin ja se tuo kivaa extraa elämään😏

Kommentoi