tiistai 18. huhtikuu 2017

Lunch in Tallinn

Mä lähdin aika extemporee mukaan Tallinnaan, kun mun äiti ja pikkuveli oli lähdössä sinne Pääsiäislounaalle. :D Menin sunnuntai-iltana äidin luokse, ja eilen aamulla sitten lähdettiinkin koht ihanaa Tallinnaa. Matka tosin alkoi terminaalissa ”satunnaistarkastuksella” jossa mut haettiin muutama minuutti ennen laivan lähtöä takahuoneeseen tarkastettavaksi…. :D En tiedä mikä siinä on, mutta toi tilanne itsessään on vaan niin kuumottava, että näyttää varmasti siltä, kun olisi syyllistynyt johonkin – hahah! No mun tavarat käytiin läpi ja ehdin onneksi vielä laivaan – kesti kyllä hetken aikaa että pulssi alkoi taas tasaantua! Mietittiin että tää varmasti johtui siitä, kun vedin oikeen näyttävät voltit terminaalissa ja makasin sen seurauksena muutaman sekunnin selälläni sillä ihmisjoukon keskellä. Oispa sen saanut videolle!! ;D

id-kuva

Tallinnan päässä meillä oli etukäteen varattu taksi odottamassa, joka vei meidät suoraan päivän lunch paikkaan, eli Väike Rataskaevu 16. Väike sijaitsee Tallinnan vanhassakaupungissa, se oli aivan ihanan tunnelmallinen, sekä jollain tapaa ’cool’ mesta.

Tykkäsin tosi paljon paikan sisustuksesta joka oli sekoitus vanhaa mutta kuitenkin modernia tyyliä – erittäin viihtyisä. :) Ja se ruoka…. En edes tiedä mistä alottaa. Ruoka oli ihan taivaalista, ja annokset täydellisen kokoisia. Söin alkuruuaksi tuoresuolattua lohta (yllä) ja pääruuaksi ehkä vähän liian turvallisesti kananrintaa (alla), mutta sekin oli just eikä melkein.

En oikeasti muista, koska mulla olisi viimeksi ollut näin onnistunut ravintolakokemus. Luin juuri netistä arvosteluja tästä Väikestä ja heidän ns. pääravintolastaan Rataskaevu 16:sta, ja en äkkiseltään löytänyt mitään huonoa. Jos ootte siis suuntaamassa Tallinnaan ja mietitte hinta/laatusuhteeltaan erinomaista ruokapaikkaa, niin vahvat suositukset näille kahdelle. :) Kannattaa kuitenkin tehdä pöytävaraus ajoissa, sillä paikat ovat yleensä aika bookattuja.

Ruokailun jälkeen meillä ei ollutkaan enää kamalasti aikaa, mutta mulla oli yksi missio.. Halusin kävellä keskustaan ja suunnata Rottermanniin, nimittäin Bershkaan!!! Ei Tallinnassa vaan voi käydä ilman ’pikavisiittiä’ Bershkaan? No ylläri ylläri, mulla meni sitten siellä vähän odotettua pidempään, ja meinattiin koko poppoo myöhästyä laivasta. Juostiin ympäri satama-aluetta eikä taksin taksia missään… Loppujen lopuksi joku paikallinen alkoholipoodin-omistaja heitti meidät terminaaliin – ihanaa että tollasia ihmisiä vielä löytyy. ♥ Pitää varmaan ensi reissulla tehdä piipahdus siihen kauppaan, haha!


Meillä oli kaikenkaikkiaan oikeen ihana päivämatka – mutta käteen jäi silti kova ikävä Tallinnaan, kun tälläkertaa käytiin vain pyörähtämässä näin nopeesti. Mä tykkään Tallinnasta siis kaupunkina tosi kovasti, ja siellä on sellainen lämmin ja rento fiilis. Jotenkin kotoisa. :)

With love, Silja


tiistai 15. maaliskuu 2016

The biggest changes in my life..

Mun elämä muuttui alkusyksystä 2015 aika radikaalisti. Tein syksyn aikana ehkä elämäni vaikeimpia ja isoimpia päätöksiä, jotka on ollut todella vaikea pitää pois täältä blogista, sillä oon vuosien ajan tottunut jakamaan täällä kuitenkin niin paljon elämässäni tapahtuvia isoja juttuja; iloja sekä huolia. Vaikka oli kova halu kertoa teille kaikesta mitä mun elämässä tapahtui, pohdin kumminkin että nyt jos koskaan on oikeasti parempi pitää hieman matalaa profiilia kaikkien muutosten suhteen, sillä en halunnut minkään pilaavan tätä kaikkea uutta. Bloggaaminen on ollut haastavaa kun on joutunut rajoittamaan itseään niin paljon, ja kaikki luovuus on ollut ihan hukassa kun ei ole voinut kirjoittaa näistä asioista, jotka ovat olleet isoin osa elämääni viimeisen reilun puolen vuoden ajan. Nyt ajattelin kuitenkin hieman avata teille mitä kaikkea elämässäni onkaan oikeasti tapahtunut, sillä nykyään nämä viimevuoden elämänmuutokset ovat jo arkea.

Sen tiedättekin jo että aloin loppukesästä seurustelemaan. En olisi todellakaan voinut kuvitella että alan seurustelemaan piiitkään aikaan, sillä olin juuri oppinut nauttimaan yksinolosta, ja tuntui että kaikki elämässäni oli mallillaan. Mulla oli ihana pieni kämppä Helsingin ydinkeskustassa, mistä olin jostain 14-vuotiaasta asti unelmoinut – enkä ollut vastuussa kuin itsestäni sekä koirastani. Sain siis mennä ja tulla käytännössä ihan miten tykkäsin, ja elää täysillä omaa elämääni juurin niinkuin halusin. Mutta niinhän se menee että ”if you want to make god laugh tell him your plans.” :D Sillä elämääni asteli mies, jonka mukana koko elämä heitti aikamoisen kuperkeikan, ja vielä todella nopealla aikataululla. Jo pelkästään muutto toiselle paikkakunnalle oli mulle todella iso juttu, jota en aikaisemmin ollut suostunut edes harkitsemaan. Tämän lisäksi mulla olikin hetkessä yhden koiran sijasta kaksi koiraa – mutta kaikista isoin juttu joka suhteen mukana tuli, oli sellainen joka oikeasti muutti oikeastaan koko elämää.

Miehen mukana elämääni tuli nimittäin ns. ”kaupanpäällisiksi” kaksi lasta. Tiesin lapsista tietysti heti kun tavattiin, mutta en tavannut lapsia ennen kuin suhde alkoi vakavoitua, joten ajatus lapsista oli alkuvaiheessa epätodellinen, eikä sitä jotenkin osannut ottaa niin tosissaan. Sitten olikin jotenkin pieni shokki, kun aloin viettämään enemmän aikaa Porvoossa, ja lapsista tulikin todellisia. Mun mielestä lapsia ei kumminkaan edes kuulu esitellä heti uudelle ihmiselle, sillä ikinä ei alkuvaiheessa voi tietää tuleeko suhteesta mitään, ja lapsille on raskasta tutustua koko ajan uusiin kumppaneihin – tämän tiedän omasta kokemuksestakin. Mulle on ollut muuten tässä kaikessa tosi iso apu muistella omia kokemuksia vanhempien erosta, sillä oon sitä kautta pystynyt miettimään niin monet asiat lasten kannalta. Muistan vielä suht hyvin mitkä asiat mua ihmetytti tai ärsytti vanhempien erossa ja uusissa kumppaneissa, ja oon koittanut pyrkiä tekemään asiat paremmin.

Vaikka uusperheet ja kaikki siihen liittyvä on nykyään tavallaan ihan ”peruskauraa” ja yleinen asia, niin käytännössä asiat ovat kuitenkin paljon monimutkaisempia mitä nopeasti kuvittelisi, kun omalle kohdalle sattuu. Mä oon ainakin joutunut miettimään pääni sisällä paljon sellaisia asioita, joita en ihan kuvitellut tän ikäisenä (tai rehellisesti sanottuna ikinä) joutuvani käymään läpi. Tilanne on ollut mulle itselleni välillä tosi raskas ja stressaava, lapsista nyt puhumattakaan. Loppupeleissä kaikki on kuitenkin mennyt paremmin mitä edes odotin, ja munkin olemassa oloon on jo totuttu. On ollut välillä haastavaa löytää sellaista omaa paikkaa tässä kaikessa, sillä haluan tietysti olla lapsien mielestä kiva ja turvallinen ihminen, mutta kumminkin aikuinen jolla on auktoriteettiä. Kaverit onkin kyselleet multa että pidänkö itseäni lasten äitipuolena, ja oon aina vastannut että en todellakaan, sillä se nimi kuullostaa kauheen pelottavalta, mutta oon aika alusta asti halunnut olla meidän kotona heille se toinen aikuinen. Mä oon itseasiassa lasten isään verrattuna aika tiukka mitä tulee kasvatukseen, enkä hyväksy mitään huonoa käytöstä. Oon aina ensimmäisenä kertomassa ettei ruoka suussa puhuta jne. Heh.. :D

Voisin jauhaa tästä aiheesta vaikka ja mitä, mutta postaus ei tulisi varmasti ikinä valmiiksi. Ehkä kuitenkin nyt ymmärrätte taas hieman paremmin mitä täällä meidän ”kulisseissa” tapahtuu, ja miksi mun bloggailussa on tapahtunut joitain muutoksia. :) Lapset eivät tule kuitenkaan näkymään mun blogissa, enkä tule heistä sen enempää mitään kertomaan, mutta helpottaa mua kun voin kumminkin jatkossa avoimemmin kertoa meidän arjestakin, eikä tarvitse ”salailla” mitään. Niin ja jos ihmettelitte esimerkiksi meidän uutta hamsteria, niin sehän on lähinnä lapsille. :D

child

With love, Silja