perjantai 28. huhtikuu 2017

Kauneus on katsojan silmissä!

Mä aattelin kirjottaa tänään vähän erilaisen postauksen, nimittäin mun omia ajatuksia ulkonäköpaineista! Oon kertonut varmaan monestikkin tästä, mutta mulla on ollut aina vaikeuksia olla sinut oman kropan ja ulkonäön kanssa, ja oon nyt vasta viimeisten parin vuoden aikana alkanut oikeasti pitämään itsestäni sellaisena kuin oon. Kuten tiedätte, on mulla edelleenkin niitä ajanjaksoja kun oma peilikuva ei oo yhtään mieleinen, ja se vaikuttaa ihan yleisestikkin fiilikseen. En kumminkaan enää ajattele samalla tavalla miten nuorempana, ja oon tästä tosi iloinen. Toivon että voisin tällä postauksella ehkä tuoda edes ripauksen itsevarmuutta jollekkin nuoremmalle tytölle tai pojalle. :)♥

Kirjoitin aikalailla 2 vuotta sitten tämän postauksen, jossa avasin teille mun haaveita rintaimplanteista – halusin tosiaan niitä aikalailla siitä asti, kun ulkonäkö alkoi millään tasolla kiinnostamaan. Kirjoitin postauksessa että mulla itselläni on tarkka mielikuva siitä mikä on kaunista, enkä halua muokata itseäni sen vuoksi että joku muu pitäisi mua paremman näköisenä – mikä oli siis ihan totta, mutta tuleehan ne kauneusihanteet väkisinkin medialta jne. jossa se vaan on niin että seksi myy, ja ihmisten mieleen laitetaan joku tietty kuva siitä, mikä on kaunista ja millaiseen muottiin sun pitäisi mahtua. Eli vaikken ehkä suoraan ajatellutkaan että tekisin sen jokun muun takia, niin olihan se kauneusihanne mun päähän jostain tullut.. En kelvannut itselleni sellaisena kuin olen.

Halusin ennen muuttaa paljon asioita mun omassa ulkonäössä; halusin esimerkiksi paksummat ja pidemmät hiukset, ruskeamman ihon, pienemmän nenän, isommat silmät, ohuemmat reidet, pidemmät sääret, halusin ylipäätään olla paljon pidempi ja sitten tietysti ne isommat tissit, joiden piti olla lisäksi täydellisen pyöreät ja paljon ylempänä. Halusin siis suoraansanottuna muuttaa asioita, joille ei käytännössä voi tehdä mitään, ilman radikaaleja ja isoja toimenpiteitä. En nähnyt tai osainnut ilota ollenkaan niistä hyvistä puolista, jotka tekee musta just mut – uniikin!

Mun silmät aukesi oikeastaan vasta nykyisen parisuhteen mukana alle 2 vuotta sitten, kun huomasin ekaa kertaa aidosti että kelpaan just sellaisen kun oon. Aluksi mun oli oikeasti vaikeaa käsittää että Tatu ei halunnutkaan yhtään pidempää tyttöystävää tai tykännyt isoista tisseistä? Muistan vaan että mietin sen puhuvan mulle ihan paskaa, sillä kuka mies nyt ei haaveilisi tyttöystävästä joka on VS mallin mitoissa, ja jolla on isot silikoonit? Silloin olin niin tyhmä, että ajattelin että on vaan joku yksi muotti ”hyvännäköiselle” ihmiselle, eikä oikeasti tullut mieleenkään että makuja on yhtä monia, kuin on erilaisia ihmisiä. Nyt voin iloisesti kertoa teille, että mitään tiettyä muottia ei ole. :)

id-kuva

Mun mielestä omaan ulkonäköön on silti ehdottoman ok tehdä muutoksia, jos se saa sun olon aidosti paremmaksi. Mutta haluaisin muistuttaa teitä, että miettikää oikeasti ennemmin niitä puolia joista tykkäätte itsessänne, älkääkä käyttäkö aikaa niiden murehtimiseen joille ei välttämättä voi tehdä mitään. Joku kenellä on esimerkiksi pisamia, saattaa vihata niitä, mutta sitten taas moni on jopa valmis tatuoimaan niitä naamaansa saadakseen ne. :D Loppupleissä aina kauneinta on just se millaiseksi sut on luotu, ja jos sitä lähtee muokkaamaan, on aina mahdollisuus että se alkaa joskus harmittamaan kovaa. :)

Mua esimerkiksi harmittaa kovasti että oon joskus mennyt nyppimään mun kulmakarvat ihan viiruiksi, sillä nyt tekisin mitä vaan että saisin ne takaisin sellaisiksi, jotka mulla on luonnostaan. Sama homma hiusvärin kanssa…

With love, Silja


tiistai 18. huhtikuu 2017

Lunch in Tallinn

Mä lähdin aika extemporee mukaan Tallinnaan, kun mun äiti ja pikkuveli oli lähdössä sinne Pääsiäislounaalle. :D Menin sunnuntai-iltana äidin luokse, ja eilen aamulla sitten lähdettiinkin koht ihanaa Tallinnaa. Matka tosin alkoi terminaalissa ”satunnaistarkastuksella” jossa mut haettiin muutama minuutti ennen laivan lähtöä takahuoneeseen tarkastettavaksi…. :D En tiedä mikä siinä on, mutta toi tilanne itsessään on vaan niin kuumottava, että näyttää varmasti siltä, kun olisi syyllistynyt johonkin – hahah! No mun tavarat käytiin läpi ja ehdin onneksi vielä laivaan – kesti kyllä hetken aikaa että pulssi alkoi taas tasaantua! Mietittiin että tää varmasti johtui siitä, kun vedin oikeen näyttävät voltit terminaalissa ja makasin sen seurauksena muutaman sekunnin selälläni sillä ihmisjoukon keskellä. Oispa sen saanut videolle!! ;D

id-kuva

Tallinnan päässä meillä oli etukäteen varattu taksi odottamassa, joka vei meidät suoraan päivän lunch paikkaan, eli Väike Rataskaevu 16. Väike sijaitsee Tallinnan vanhassakaupungissa, se oli aivan ihanan tunnelmallinen, sekä jollain tapaa ’cool’ mesta.

Tykkäsin tosi paljon paikan sisustuksesta joka oli sekoitus vanhaa mutta kuitenkin modernia tyyliä – erittäin viihtyisä. :) Ja se ruoka…. En edes tiedä mistä alottaa. Ruoka oli ihan taivaalista, ja annokset täydellisen kokoisia. Söin alkuruuaksi tuoresuolattua lohta (yllä) ja pääruuaksi ehkä vähän liian turvallisesti kananrintaa (alla), mutta sekin oli just eikä melkein.

En oikeasti muista, koska mulla olisi viimeksi ollut näin onnistunut ravintolakokemus. Luin juuri netistä arvosteluja tästä Väikestä ja heidän ns. pääravintolastaan Rataskaevu 16:sta, ja en äkkiseltään löytänyt mitään huonoa. Jos ootte siis suuntaamassa Tallinnaan ja mietitte hinta/laatusuhteeltaan erinomaista ruokapaikkaa, niin vahvat suositukset näille kahdelle. :) Kannattaa kuitenkin tehdä pöytävaraus ajoissa, sillä paikat ovat yleensä aika bookattuja.

Ruokailun jälkeen meillä ei ollutkaan enää kamalasti aikaa, mutta mulla oli yksi missio.. Halusin kävellä keskustaan ja suunnata Rottermanniin, nimittäin Bershkaan!!! Ei Tallinnassa vaan voi käydä ilman ’pikavisiittiä’ Bershkaan? No ylläri ylläri, mulla meni sitten siellä vähän odotettua pidempään, ja meinattiin koko poppoo myöhästyä laivasta. Juostiin ympäri satama-aluetta eikä taksin taksia missään… Loppujen lopuksi joku paikallinen alkoholipoodin-omistaja heitti meidät terminaaliin – ihanaa että tollasia ihmisiä vielä löytyy. ♥ Pitää varmaan ensi reissulla tehdä piipahdus siihen kauppaan, haha!


Meillä oli kaikenkaikkiaan oikeen ihana päivämatka – mutta käteen jäi silti kova ikävä Tallinnaan, kun tälläkertaa käytiin vain pyörähtämässä näin nopeesti. Mä tykkään Tallinnasta siis kaupunkina tosi kovasti, ja siellä on sellainen lämmin ja rento fiilis. Jotenkin kotoisa. :)

With love, Silja