sunnuntai 26. helmikuu 2017

Unelmakropan & hyvän olon tavoittelua

Ootte kyselleet hirveesti että miten mun ”elämäntapa remontti” on sujunut, ja ajattelin nyt taas jatkaa hieman siitä aiheesta. Tosiaan uudemmille lukijoille tiedoksi, että kirjoittelin viime syksynä siitä että oon pikkuhiljaa alkanut miettimään tarkemmin omaa kehoa ja miten haluan pitää siitä huolta – lisäksi innostuin kovasti lenkkeilystä jota oon pienestä asti aina inhonnut.

Oon tosiaan ollut aikamoisessa sokerikoukussa, ja myös mun ihan normaalit ruokailutottumukset ovat olleet aika (todella) retuperällä.. Nuorempana lähinnä naureskelin sille että voin syödä miten huvittaa (kiitos urheilutaustan ja geenien) eikä se näy kropassa. Pikkuhiljaa vanhetessa on kuitenkin alkanut miettimään sitä, että vaikka se kaikki roskaruoka ei ehkä näy peilikuvassa, se kuitenkin vaikuttaa muhun kokonaisuutena. En halua olla koko ajan kipeä ja väsynyt jne.

Ruokavalion muuttaminen ei kuitenkaan käykkään ihan kädenkäänteessä (ainakaan mulle), vaan se on vaatinut pikkuhiljaa parempaan&laadukkaampaan ruokaan siirtymistä, sekä paljon opettelua ja itsekuria. Oon nyt kuitenkin jo muutamia kuukausia treenannut tätä, ja silti edelleen saatan kiireen keskellä venyttää ruokailua liikaa, ja sitten hirveässä tärinänälässä sortua roskaruokaan. En kuitenkaan missään vaiheessa oo kieltänyt itseltäni mitään herkkuja, vaan oon koittanut viimeiseen asti miettiä että onko karkkipussin ja limun ostaminen kaupasta ihan pakollinen juttu. :D

Oon myös aloittanut monen vuoden tauon jälkeen salitreenin uudelleen, ja pikkuhiljaa siitäkin alkaa pääsemään taas jyvälle. Tatun hyvä ystävä omistaa ihan huipun, Kuntoklubi-nimisen salin Porvoon keskustan tuntumassa, ja siellä mäkin oon nyt käynyt suht’ ahkeraan jumppailemassa. Oon aloitellut salin puolellakin aika varovaisesti, mutta jo ihan muutaman treenikerran jälkeen siihenkin tuntui jäävän hyvällä tavalla koukkuun. En kuitenkaan ota salitreeniä tässä vaiheessa kovin vakavasti, lähinnä haluan sen avulla pikkuhiljaa muokata kroppaa haluamaani suuntaan, sekä saada hyvää oloa.

Salitreenin uudelleen aloittaminen (tavallaan) ihan nollasta tuntui aluksi rehellisesti jopa pelottavalta, ja edelleenkin saatan toisinaan olla siellä vähän hukassa.. Onneksi mulla on ollut mahdollisuus treenata aika paljon Tatun kanssa ja loppuajan kun oon ollut yksin, oon treenannut Kuntoklubin vain naisille tarkoitetulla puolella joka on ollut mulle iso pelastus – niin ei oo tarvinnut kokea niin paljoa sitä fiilistä että on ihan tiellä. :D

Voisin mielelläni kirjoitella vähän tarkemminkin mun salitreenaamisesta, sekä esimerkiksi siitä millainen kroppa mua motivoi ja mikä olisi mun unelma. Miltä kuulostaa? :P

With love, Silja


keskiviikko 02. lokakuu 2013

I <3 Training

Treenaaminen on aina ollu mulle luontainen asia, ja siihen on saanut purettua hyvin kaikenlaisia tuntoja. Harrastin ihan pikkutytöstä teini-ikään asti joukkuevoimistelua kilpatasolla, ja oli todella kova paikka mulle, kun jouduin sen lopettamaan vakavan loukkaantumisen takia. Mulla oli melkein vuoden liikuntakielto, joka jälkeen aloitin harrastamaan tanssia ihan vaan harrastuksena kerran viikossa. Mielenkiinto tälläiseen vapaaseen harrastukseen lopahti melko nopeasti, sillä olin niin tottunut siihen kilpailuhenkiseen harrastamiseen, ja tiukkaan valmennukseen. Vähän myöhemmin Jenni houkutteli mut mukaan cheerleading jengin karsintoihin. En tiennyt tästä lajista yhtään mitään ja jotain potentiaalia valmentajat mussa näki sillä pääsin mukaan (vaikka olin karsinnoissa 40 asteen kuumeessa). Cheeriä ehdin harrastaa vissiin vaan vähän päälle vuoden EM-tasolla, ennen kun paikat alko taas reistailemaan, ja muutenkin mulla tais olla silloin 15-veenä mielestäni parempaa tekemistä vapaa-ajalla, kun juosta treeneissä 24/7.

Cheerleadingin lopettamisen jälkeen pidinkin aika pitkän, muutaman vuoden tauon treenaamisesta, sillä en uskonut enää ikinä löytäväni mua kiinnostavaa lajia. Viime talvena aloin kumminkin käymään salilla tosi hyvän tsempin ja treenimotivaation kanssa. Mua sai välillä ihan pakottaa pitämään välipäiviä, ja toisinaan kävin salilla kakskin kertaa päivässä. Jostain syystä kesällä kaikki treenaaminen taas jäi, sillä oli niin paljon muuta tekemistä – mutta musta tuntuu että nyt ois taas korkea aika hommata se salikortti!! ;) Mulla ei oikeestaan oo treenaamisen suhteen mitään tavotteita, en halua kummemmin laihtua enkä todellakaan halua isoja lihaksia. Haluan lähinnä pitää kropan ja mielen virkeänä ja tuntea sen mahtavan euforian joka tulee rankan treenin jälkeen. Ainoo mikä salilla treenaamisesta mulle henkilökohtaisesti jää ”uupumaan”, on se kova kuri jonka alla oon tottunut treenaamaan. Unelmientäyttymys oliskin, jos mulla olis joskus varaa omaan personaltraineriin, joka kävis pitämässä sitä kuria yllä treeneissä! Se olis mahtavaa! :P

En oikeen tiedä miks aloin tästä avautumaan, kai mulla on vaan jo niin kova ikävä sinne salille.. Taidankin heti huomenna käydä ostamassa sen kortin mun lemppari salille eli Hot Gymille… :D Nyt lähdetään vielä Hipon kanssa piiiitkälle lenkille ja sit pizzaa!<3

Ps. Huomenna on luvassa asupostausta, sillä ihana ruotsalainen bloggari Kenza, lähetti mulle pari vaatetta uudesta mallistostaan!! Love love love!

With love, Silja