keskiviikko 05. syyskuu 2018

Koiran Kanssa Keskustassa – Again!

Hippohan oli nuorempana ihan kunnon Stadilainen pissiskoira joka tykkäsi käydä fiinisti keskustan koirapuistoissa sekä lenkillä Kaivarissa. Mutta pari vuotta sitten Porvooseen muuttaessamme hienohelmasta kuoriutui pikkuhiljaa myös oikea landepaukku! Tähän sopisi hyvin myös lausahdus ”like owner like dog”, heh! :D Anyways lenkit pelloilla, metsässä ja hevoslaitumilla oli selkeesti heti Hipon mieleen, ja noh, minkäpä koiran mieleen ne ei olisi? En ikinä ollut ajatellut Hipon kärsivän Helsingin keskustassa sillä oon aina panostanut sen ulkoiluun ja nähnyt paljon vaivaa siihen että tehdään kaikenlaista muutakin kuin vain perus lenkkejä, mutta näkihän koirassa eron. Olin niin onnellinen kun huomasin siitä miten paljon se nautti juostessaan vapaana metsässä, ei koirapuistossa..

Ja nyt ollaan taas kahdestaan ja asutaan Kruununhaassa, joten aikamoisia muutoksia on siis tapahtunut taas kummankin elämässä. Mulle oli selvää että muutan takaisin Helsingin keskustaan, sillä mun työt ja kaverit pyörii pitkälti ainoastaan täällä. Siinä ei ihan hirveesti kerinnyt miettiä mitään kun sopiva kämppä tuli vastaan, joten käytännönasioita oon alkanut pohtia oikeastaan vasta nyt. Myönnän että mulle itselleni on ollut aika rankkaa muuttaa takaisin pieneen yksiöön, ja vielä sata kertaa rankempaa on miettiä miltä Hiposta nyt tuntuu..

id-kuva

Ensimmäiset päivät uudessa kodissa oli tosi turhauttavia, sillä kierrettiin Hipon kanssa ihan ympäri ämpäri Krunaa ja etsittiin pissapaikkoja. Hippo on vielä ihan super tarkka siitä missä se suostuu käydä tarpeillaan, eikä asfaltti-miljöö ei todellakaan kuulu niihin. Nyt pikkuhiljaa tämä on jo helpottunut, mutta kyllä mun tekee edelleen aika pahaa koirani puolesta… Käytän päivässä paljon aikaa siihen että lähdetään kivampiin maisemiin lenkkeilemään, ja Kaivari on edelleen se paras lähellä oleva vaihtoehto.

Tietysti myös yli kolme kertaa pienempi koti tuo omat haasteensa koiran kanssa elämiseen.. Tai siis ei meillä mitään varsinaista ongelmaa ole, mua itseäni vaan lähinnä harmittaa tämäkin seikka. Hippo on pennusta asti totutettu olemaan kotona rauhallinen, ja ulkona sitten leikitään ja riehutaan. Eli eipä kai se tätä samalla tavalla ymmärrä, mutta onhan senkin reviiri pienempi…

Yksi negatiivinen juttu on kuitenkin sama, mikä meillä on lähes aina muuttaessa. Hippo nimittäin haukkuu aina viikon/pari kaikille rappukäytävän äänille. Tuntuu että se haukkuu nyt vielä ihan ekstra paljon, sillä meidän vanhaan kotiin ei kuulunut oikeastaan mitään ääniä. Täällä taas pienikin ääni rapussa, sekä hissin kolina kuuluu sisälle todella selkeästi. Talossa asuu lisäksi myös paljon muita koiria, jotka haukkuvat ja tämä varmasti hermostuttaa entisestään. Onneksi Hippo on super hiljainen normaalisti, ja uskon että tämäkin vartiointi loppuu pian, kunhan se pääsee asettumaan kodiksi. :)

 

With love, Silja


maanantai 18. joulukuu 2017

What’s Up Hippo?

Apua en tiedä miksi mulle tuli tosta otsikosta mieleen että tää olisi joku itsesääli-laihdutuspostaus?? Hahahaa! :D Mutta ei, ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella Hipon kuulumisia tänne bloginkin puolelle, sillä aina silloin tällöin teiltä tulee myös Hippoon liittyviä kysymyksiä. Olisi kivaa kertoa että Hipolle kuuluu pelkkää hyvää, mutta silloin mä valehtelisin. Itseasiassa viime ajat on olleet ainakin mulle aika haastavia, sillä neidillä on ollut jos jonkin moista vaivaa.. Vaikka muuten koira on koko elämänsä ollut aika terve.

Viimeisimpänä Hippo sai ihan hetki takaperin jonkun tunnistamattoman allergisen reaktion, ja sen koko naama turposi ihan muodottomaksi. Olin aivan paniikissa sillä en tiennyt (tai edelleenkään tiedä) mistä se johtui, ja pelkäsin että hengitystiet turpoavat kiinni jolloin koira ei saisi enää henkeä. Turvotus saatiin kuitenkin sitten kortisoonilla laskemaan, ja eläinlääkärin mukaan vastaavat naamaan tai turkkiin tulevat reaktiot ovat ainakin tietyn tyyppisillä koirilla yleisiä. Ainakin se yksi vuorokausi meni kuitenkin itsellä aika itku kurkussa. :( Jotenkin tälläiset lemmikkiin liittyvät tapaukset säikäyttää aina ihan todenteolla, ja myös muistuttaa siitä kuinka rakas se karvakamu onkaan.

id-kuva

Mä oon ainakin ton tapahtuman jälkeen ollut jotenkin joka päivä niin kiitollinen tosta ihanasta koirasta.♥︎ Välillä iskee haikeakin fiilis, kun tajuaa että se on jo 4,5 vuotias. Tuntuu että vasta vuosi sitten haettiin exän kanssa suloinen ja pieni ryppykasa kasvattajan luota, ja nyt se on jo aikuinen..

Hippo on ehdottomasti mun elämäni koira, en usko että voisin enää ikinä löytää samanlaista yhteyttä jonkun eläimen kanssa.. Toisaalta mulle on selvää että tuun ottamaan sitten joskus Hipon jälkeen uuden koiran, mutta en tiedä miten pystyisin olemaan vertaamatta sitä Hippoon. Noh, toivottavasti näitä juttuja ei tarvitse miettiä vielä vuosiin. :)

”Everyone thinks they have the best dog in the world and none of them are wrong!”

Muistakaa että Hippoa voi seurailla myös sen omalla Instagram sivulla @lifeofhippoo ! Koitan päivitellä sinne kuvia Hiposta sekä tietysti Storyn puolelle enemmän meidän joka päiväisiä hömpötyksiä…

With love, Silja