maanantai 13. marraskuu 2017

Date Night @ Krog Madame

Me oltiin Tatun kanssa viime viikolla viettämässä laatuaikaa, eli käytiin vähän paremmin syömässä kahdestaan keskustassa. Mun mielestä on tosi tärkeetä tehdä parisuhteessa myös sellaisia ns. spesiaali juttuja sen normaalin yhteisen arjen lisäksi, ja me tehdäänkin kyllä paljon kaikkea kivaa! Joku mun kaveri joskus sanoikin, että me ollaan koko ajan tekemässä jotain kahdestaan tai lasten kanssa. :D

Meillä oli tosiaan ystävän suosituksesta viime torstaina pöytävaraus ravintola Krog Madameen, joka sijaitsee Kampissa Lapinlahden kadulla. Tilattiin alkuun yhteiseksi alkupalaksi Cambas y chorizo, eli chorizo-makkaraa ja tiikerirapua punaviinireduktiossa. Muhun iski Krog Madamessa nimenomaan tää alkupala / tapas menu, josta olisin voinut syödä vaikka kaikki. Aijotaan ehdottomasti mennä tonne joku kerta uusiksi syömään ihan vaan kaikkia eri alkupaloja!

id-kuva

Tatu söi pääruuaksi Carne dél dían eli päivän lihaa ja kauden kasviksia ja mä puolestaan otin tällä kertaa kalaa, eli pescado dél dían. Molemmat annokset oli tosi hyviä ja isoja, multa jäi ruokaa ylikin sillä muuten en olisi kyllä jaksanut jälkkäriä mitenkään päin. :D Jälkiruoka päätettiin taas jakaa sillä oltiin niin täynnä.. Eli loppuun syötiin vielä fondant de chocolat joka sisälsi parhaan suklaafondantin jota oon syönyt hetkeen, mustikkasorbettia sekä mantelicrumblea ja marjoja.

Jäätiin ruuan jälkeen vielä hetkeksi istuskelemaan ja juotiin yhdet drinksut! Mulle Krog Madamen oma mojito ja Tatu joi muistaakseni gt:n. Tunnelma oli ihanan viihtyisä ja henkilökunta todella osavaa ja saatiin kivaa palvelua. :)

Ehdottomasti suositus tälle mestalle jos etsitte kivaa paikkaa illallistreffeille tai ootte muuten vaan menossa syömään/istuskelemaan jonnekkin kivaan paikkaan. Krog Madame on kuulemma varsinkin viikonloppuisin tosi täynnä, eli kannattaa melkein varata pöytä jos ootte sinne suuntaamassa isommalla porukalla.

With love, Silja


keskiviikko 08. marraskuu 2017

Alavatsakivut ja epäsäännöllinen kuukautiskierto?

Mä ajattelin nyt kirjoittaa hieman henkilökohtaisemman tekstin, mikä normaalisti ei oo yhtään mun tyylistä. Blogi on kuitenkin ollut aina mulle vähän niinkuin päiväkirja, ja tänne kirjoittaminen auttaa mua käsittelemään asioita joita mun elämässä tapahtuu. JA vaikka mä oon sellainen ihminen joka pitää paljon sisällään eikä puhu kaikesta edes kavereille, niin näähän on kuitenkin loppupeleissä luonnollisia asioita, ja mun teksteistä voi ehkä olla jollekin jopa apua. Se olisi parasta.

Tosiaan kirjoittelin teille ohimennen keväällä kovista gynekologisista alavatsakivuista joista olin kärsinyt jo jonkun aikaa, ja joista olin todella peloissani. No, syitä on selvitelty erillaisissa kokeissa ja tutkimuksissa siitä asti ja joudun edelleen ramppaamaan kokeissa. Viimeksi eilen aamusta olin naistentautien poliklinikalla, eikä vieläkään mitään syytä koville kivuille ole varsinaisesti löytynyt.. Eilen mua oli tutkimassa kolme eri lääkäriä ja sain mukaan ”hyviä ja huonoja uutisia”. Yksi isoimpia asioita joita olin pelännyt, oli endometroosi – mutta ainakaan eilisessä ultraäänessä ei sitä näkynyt. Itseasiassa ultraäänessä ei eilen näkynyt mitään muutakaan ”pahaa” tai epänormaalia – sain siis tavallaan huokaista helpoituksesta. Sain eilisellä lääkärikäynnillä myös paljon vastausia kysymyksiini, ja olo oli niin helpottunut että en pystynyt pidättelemään kyyneliä kun lääkärin kanssa lopuksi käytiin asioita läpi.. Oli kyllä niin tunteikas päivä!

Vaikka varsinaista syytä kivuille ei vielä löydettykkään, lähti mun harteilta iso taakka. Oon tosi lapsirakas ja tiedän 100% varmasti että haluan omia lapsia vielä joku päivä. Se mikä mua eniten koko asiassa pelotti, oli juurikin se, että tutkimuksissa löytyisi jotain, minkä vuoksi en voisikaan saada lapsia. Vaikka kivut on tosi kovia, ja välillä on ollut päiviä etten pysty tekemään niiden vuoksi mitään, pelkäsin eniten juurikin tuota lapsi -asiaa. Se oli yksi isoimpia syitä minkä takia halusin koko tätä vyhtiä alkaa selvittämään.

Sain kumminkin lääkäriltä siinä mielessä ikäviä uutisia, että mun hormoonituotanto on todella sekaisin, eikä kroppa tuota tarpeeksi estrogeeniä. Lääkäri kyseli tarkkaan millaista liikuntaa harrastan jne. ja sanoi sitten suoraan, että mun kroppa ei toimi oikein sen vuoksi että olen alipainoinen. Tässä vaiheessa mun leuka meinasi loksahtaa lattiaan saakka. Teki mieli sanoa että olisit nähnyt mut vaikka vuosi sitten.. Pahimmillaan vaaka näytti 46kg ja olen ajatellut nyt olevani ihan normaalipainon rajoissa, mutta painon pitäisi kuulemma nousta vielä ainakin 2 kiloa lisää, jotta kroppa alkaisi toimimaan paremmin. Pakko myöntää, että tää on mulle aika vaikea asia. Mulla on jo nyt ollut omissa nahoissa vähän inhottava olo, enkä ole sellaisessa kunnossa kun haluaisin. Tuntuu että nyt mun pitäisi tavallaan valita oman unelmakropan ja terveyden välillä? Tietysti terveellinen ja monipuolinen ruokavalio on aina se mihin pyrin, mutta että nyt pitäisi vielä lihottaa?? Oon viimeaikoina ollut ihan kriisissä mun kropan kanssa ja  miettinyt että pitää alkaa katsomaan tarkemmin mitä suuhunsa laittaa jos vaikka saisi pari kiloa pois. En tiedä yhtään mitä tästä nyt pitäisi ajatella? Tuli ihan sellainen olo kun olisi joku syömishäiriö!

With love, Silja