sunnuntai 02. syyskuu 2018

Life it goes on, what can you do?

id-kuva

Viime postauksessa kirjottelin teille vähän huonompia kuulumisia, ja itseasiassa olo ton jälkeen sitten pahenikin vielä. Ei riittänyt että olin henkisellä tasolla poikki vaan mun kunto meni taas huonompaan suuntaan ja joudinkin olemaan koko viimeviikon sairaslomalla.

Nyt kuitenkin tuntuu taas että oon saanut voimat takaisin, ja olo on tosi energinen ja hyvä. Mulla on vielä parikin eri checkup:ia sairaalassa, mm. kaulan ultraus sen varalta ettei sinne ole jäänyt mitään tulehdusta, sekä tietysti niitä hiton verikokeita. Tuntuu ettei mussa oo kohta enää verta jäljellä kun niitä on koko kesä jo otettu, ja kaiken lisäksi se neulan laitto on musta maailman ällöintä. :D

Tänään mulla on ollut todella työntäyteinen päivä, sillä oon oletettavasti aika jäljessä monen deadlinen kanssa.. Onneksi Nata oli ihana ja tuli jeesaamaan mua kuvien kanssa, ja kaikenlisäksi toi mulle lainaan läppärin laturin, sillä jätin omani äitin luokse. Huoh! Lisäksi pitäisi vielä lähteä tekemään kunnon kauppareissu, ja ajatelin suunnata ekaa kertaa Kampin K-markettiin ruokaostoksille. Jännää! Keskustassa asuessa on kyllä se huonopuoli ettei ole oikeen mitään isoja ja hyviä ruokakauppoja, mä en ikinä löydä jostain Alepasta mitään ostettavaa..

With love, Silja

 


keskiviikko 22. elokuu 2018

So F-ing Tired

Mulla on pari/kolme viimeistä viikkoa ollut jotenkin niin stressaavaa aikaa, että tuntuu kuin musta olisi viety kaikki mehut.. Koko ajan on miljoona juttua mitä pitäisi hoitaa ja ajatella – ja oon mennyt jotenkin ihan lukkoon kaikesta. Nyt en oikeen saa enää mitään aikaan vaan koitan lähinnä selviytyä päivästä toiseen.

Täytyy rehellisesti myöntää etten muista koska viimeksi elämä olisi tuntunut yhtä hankalalta kuin nyt. Oon tavallaan tosi iloinen kaikesta uudesta mitä tässä koko ajan tapahtuu, mutta samalla en tunne oikeastaan mitään. Mood = zombie! Haluaisin vaan päästä omaan kotiin nukkumaan ja nukkua pehmeissä lakanoissa joku sata vuotta Hippo kainalossa. Ongelma on vaan se, ettei mulla tällä hetkellä tunnu oikein missään ’omalta kodilta’. Ja ehkä tää onkin just se suurin syy mun ”uupumukseen”? Oon sellainen ihminen että koti on mun ihan ykkös turvapaikka, ja mun pitää viettää paljon aikaa kotona ihan omassa rauhassa jotta jaksan.

Tällä hetkellä suurin osa mun tavaroista on siis edelleen Porvoossa, mutta en oo pystynyt enää olemaan siellä itse. Muutamia tärkeimpiä juttuja vein eilen uuteen kotiin, mutta mulla ei ole vielä mitään kalusteita jotta voisin asua siellä. Oon siis käynyt nukkumassa äitillä, mutta siellä mulla ei oo sellaista omaa rauhaa jota kaipaan.. Ja ihan kuin tämä kaikki + uusi koulu ja siihen rytmiin tottuminen ei olisi vielä tarpeeksi, mulle on kasaantunut paljon töitä sekä olo on edelleen todella heikko sairastamisen jäljiltä. Oon joutunut ramppaamaan lääkärissä viikoittain.

id-kuva

Paita ja farkut Zara / Aurinkolasit Gucci / Nahkatakki Boohoo / kengät ?

 

Älkää käsittäkö tätä väärin! Mun tarkoituksena ei oo niinkään valittaa, vaan kertoa teille mitä kaikkea mun elämässä on tällä hetkellä meneillään. Uskon ja toivon että vaikka nyt on ihan super rankkaa, elämä alkaa pian rullaamaan entistäkin paremmin. Mulla on vaan nyt niin paljon käsiteltävää ja hoidettavaa, että tässä menee varmasti hetki, että fiilis paranee. :(

With love, Silja