sunnuntai 10. joulukuu 2017

Joulukuun kuulumisia!

Mä tulin just kotiin lenkiltä Hipon kanssa ja ajattelin istahtaa alas, sekä kirjottaa teille ihan extemporee postauksen mun kuulumisista! Taustalla soi Paris Hiltonin Jealousy, joka oli sillon joskus 2006 mun mielestä niiin ihQ! Apua mikä nostalgia, haha.. Mulla on pitkästä aikaa vähän rauhallisempi ilta tiedossa, tai siis tarkoitan että mulla on omaa aikaa yksin kotona. Hippo haluais ihan hirveesti leikkiä ja käy koko ajan tökkimässä mua kuonollaan sekä tunkee palloa syliin, ja koitan tässä samalla heitellä sitä sille. :D

Mä oon ollut viime aikoina tosi kiireinen ja stressaantunut. Kai joulukuut on aina vähän sellaisia? Tuntuu että on miljoona ja yksi asiaa hoidettavana, ja juuri kun saat edellisen to do -listan hoidettua, niin uusia juttuja onkin taas ilmaantunut jonoksi asti… Mä oon onneksi kerrankin ennakoinut joululahjojen suhteen, ja suurin osa on jo kasassa sekä paketoituna, hurraa!! (Yleensä juoksen 23. päivä ymäpäri kauppoja ihan hiessä ja mietin mitä ostaisin..) Pari pakettia odottelee tosin vielä postissa, ja eilen tilasin muutaman lahjan vielä lisää, hups! Mä rakastan ostaa joululahjoja, tai oikeastaan lahjoja ylipäätään. Jos olisin miljonääri niin ostaisin ja antaisin koko ajan lahjoja kaikille rakkaille. Siitä tulee niin hyvä mieli! :)

Vaikka nyt valitankin kaikesta kiireestä, niin toisaalta taas tykkään siitä että on paljon tekemistä koko ajan ja sitten on ihana hengähtää joulupyhien ajan. Joulu on mulle tosi tärkeä juttu, ja mitä isompi sekä tavallaan ”överimpi” joulu on, sitä onnellisempi mä oon. Mun kaksi viimeistä joulua on suoraan sanottuna olleet ihan perseestä kun oon ollut oikeastaan vaan Hipon kanssa kahdestaan, ja nyt tiedossa on kunnon traditiojoulu sukulaisten kanssa mun äidin luona. Oon niin iloinen, etten malttaisi enää odottaa sitä! :) Hyvää ruokaa, yhdessä oloa ja lahoja, en keksi mitään parempaa.. Mä itse en oikeestaan oo pyytänyt mitään lahjoja, en edes tiedä mitä haluaisin/tarvisin. Tuntuu että mulla on kaikki just nyt tosi hyvin eikä mitään (varsinkaan materiaa) puutu. :) Tietysti mun joka vuotinen toive iiihan pikkutytöstä asti on ollut avata jätti suuri paketti josta paljastuu maailman söpöin koiranpentu, mutta sitä tuskin tänä(kään) jouluna tapahtuu. Toivottavasti vielä joskus! ♥︎♥︎♥︎

Ja mähän melkeen unohdinkin, tai siis oon itseasiassa ihan kokonaan unohtanut, että mulla on vielä synttäritkin tässä ennen joulua!?! 22-vuotta tulee mittariin 22.12. Oh-My-God, mä en kestä! Mä en haluaisi enää yhtään vanheta – toi on kyllä yksi asia mikä laittaa masentamaan tosi kovaa. Tuntuu että just vasta täytin kahdeksantoista, ja oikeestaan 19-vuotta oli sellanen ikä mihin olisin vaan voinut jäädä, jossain siellä oon henkisesti. :D Miksi vuodet menee niin nopeesti eteenpäin? Tiedätte varmaan kaikki sanonnan ”If you wanna make god laugh – tell him your plans!”, sitä mä koitan aina varsinnkin tässä ikä-jutussa miettiä… Mä oon vaan aina ajatellut että 25-vuotiaana mulla olisi jo lapsi. Nyt kuitenkin moni kaveri on jo sen ikäinen, ja sekin tuntuu todella nuorelta… Ja no, onahan tässä vielä kolme vuotta aikaa, you never know.. haha! :D

id-kuva

Postauksen kuvat joulukuulta 2014, muistan ton vielä kuin eilisen… Ja mikä babyface mä oonkaan ollut! :D Nyt mä alan hoitamaan ens viikon tulevia postauksia jne. juttuja, joten palaillaan huomenna.

With love, Silja

 

Ps. Monet on toivoneet jotain ”ei yhteistyö” meikkipostausta, joten ajattelin toteuttaa sellaisen tässä parin viikon sisään. Ehkä jotain vähän juhlameikin tyylistä juttua, jossa esittelisin samalla mun omat lempimeikit jota käytän päivittäin. Mitäs sanotte?! ♥︎


keskiviikko 08. marraskuu 2017

Alavatsakivut ja epäsäännöllinen kuukautiskierto?

Mä ajattelin nyt kirjoittaa hieman henkilökohtaisemman tekstin, mikä normaalisti ei oo yhtään mun tyylistä. Blogi on kuitenkin ollut aina mulle vähän niinkuin päiväkirja, ja tänne kirjoittaminen auttaa mua käsittelemään asioita joita mun elämässä tapahtuu. JA vaikka mä oon sellainen ihminen joka pitää paljon sisällään eikä puhu kaikesta edes kavereille, niin näähän on kuitenkin loppupeleissä luonnollisia asioita, ja mun teksteistä voi ehkä olla jollekin jopa apua. Se olisi parasta.

Tosiaan kirjoittelin teille ohimennen keväällä kovista gynekologisista alavatsakivuista joista olin kärsinyt jo jonkun aikaa, ja joista olin todella peloissani. No, syitä on selvitelty erillaisissa kokeissa ja tutkimuksissa siitä asti ja joudun edelleen ramppaamaan kokeissa. Viimeksi eilen aamusta olin naistentautien poliklinikalla, eikä vieläkään mitään syytä koville kivuille ole varsinaisesti löytynyt.. Eilen mua oli tutkimassa kolme eri lääkäriä ja sain mukaan ”hyviä ja huonoja uutisia”. Yksi isoimpia asioita joita olin pelännyt, oli endometroosi – mutta ainakaan eilisessä ultraäänessä ei sitä näkynyt. Itseasiassa ultraäänessä ei eilen näkynyt mitään muutakaan ”pahaa” tai epänormaalia – sain siis tavallaan huokaista helpoituksesta. Sain eilisellä lääkärikäynnillä myös paljon vastausia kysymyksiini, ja olo oli niin helpottunut että en pystynyt pidättelemään kyyneliä kun lääkärin kanssa lopuksi käytiin asioita läpi.. Oli kyllä niin tunteikas päivä!

Vaikka varsinaista syytä kivuille ei vielä löydettykkään, lähti mun harteilta iso taakka. Oon tosi lapsirakas ja tiedän 100% varmasti että haluan omia lapsia vielä joku päivä. Se mikä mua eniten koko asiassa pelotti, oli juurikin se, että tutkimuksissa löytyisi jotain, minkä vuoksi en voisikaan saada lapsia. Vaikka kivut on tosi kovia, ja välillä on ollut päiviä etten pysty tekemään niiden vuoksi mitään, pelkäsin eniten juurikin tuota lapsi -asiaa. Se oli yksi isoimpia syitä minkä takia halusin koko tätä vyhtiä alkaa selvittämään.

Sain kumminkin lääkäriltä siinä mielessä ikäviä uutisia, että mun hormoonituotanto on todella sekaisin, eikä kroppa tuota tarpeeksi estrogeeniä. Lääkäri kyseli tarkkaan millaista liikuntaa harrastan jne. ja sanoi sitten suoraan, että mun kroppa ei toimi oikein sen vuoksi että olen alipainoinen. Tässä vaiheessa mun leuka meinasi loksahtaa lattiaan saakka. Teki mieli sanoa että olisit nähnyt mut vaikka vuosi sitten.. Pahimmillaan vaaka näytti 46kg ja olen ajatellut nyt olevani ihan normaalipainon rajoissa, mutta painon pitäisi kuulemma nousta vielä ainakin 2 kiloa lisää, jotta kroppa alkaisi toimimaan paremmin. Pakko myöntää, että tää on mulle aika vaikea asia. Mulla on jo nyt ollut omissa nahoissa vähän inhottava olo, enkä ole sellaisessa kunnossa kun haluaisin. Tuntuu että nyt mun pitäisi tavallaan valita oman unelmakropan ja terveyden välillä? Tietysti terveellinen ja monipuolinen ruokavalio on aina se mihin pyrin, mutta että nyt pitäisi vielä lihottaa?? Oon viimeaikoina ollut ihan kriisissä mun kropan kanssa ja  miettinyt että pitää alkaa katsomaan tarkemmin mitä suuhunsa laittaa jos vaikka saisi pari kiloa pois. En tiedä yhtään mitä tästä nyt pitäisi ajatella? Tuli ihan sellainen olo kun olisi joku syömishäiriö!

With love, Silja