sunnuntai 30. syyskuu 2018

Laita hyvä kiertämään!

Yksi asia johon en oo ikinä bloggaajana tottunut, on se että ilmaista tavaraa tulee joka suunnasta. Mä innostun edelleen ihan yhtä paljon jostain meikkilähetyksestä, kuin sillon ihan ensimäisilläkin kerroilla. Fakta on kuitenkin se, että sitä kaikkea tavaraa ei vaan kerkeä ja pysty käyttämään, joten annan ison osan esimerkiksi juuri kosmetiikasta tai vaatteista ystävilleni tai perheenjäsenille. Silti tuntuu että sitä tavaraa jää tosi paljon nurkkiin pyörimään, ja oon miettinyt tosi pitkään että mihin haluan niitä tällä kertaa lahjoittaa.

Oon tykännyt mun koulusta paljon ja se on jo näin lyhyessäkin ajassa antanut mulle tosi paljon ajateltavaa elämästä ja arvoista. Meidän koulun yhteydessä sijaitsee esim. pitkäaikaiskodittomien asuntoloita, ja meillä on ollut sieltä asukkaita sekä työntekijöitä kertomassa heidän arjestaan. Kuunnellessa niitä juttuja pidättelin koko ajan kyyneliä, mutta silloin mulla tietysti välähti!

Kysyin voisinko pitää naisten yksikössä ns. hemmottelu päivän, joka pitäisi sisällään esim. kauneudenhoitoa ja meikkaamista. Lahjoitan tietysti kaikki tuotteet heille, mutta haluan nimenomaan myös mennä itse sinne viettämään aikaa, ja kuuntelemaan.

Mulla on jo valmiiksi tosiaan paljon kaikennäköistä tavaraa jota voin sinne viedä, mutta päätin vielä rohkaistua ja kysyä L’oréalilta, josko heillä olisi halua olla mukana tässä projektissa. Isoin tarve on kuitenkin varmasti kaikelle perustavaralle, eli shamppoille, rasvoille jne jne. sillä näillä ihmisillä ei ole varaa edes perus juttuihin – ja ilokseni sain todella nopeasti myöntävän vastauksen.

Kun lähetti sitten toi mulle paketit kotiin viikkoa myöhemmin, en voinut oikeasti uskoa silmiäni! Kaksi niin isoa ja painavaa laatikollista kosmetiikkaa, etten jaksa niitä edes yksin kantaa!! En oikeesti pystynyt enää tässä vaiheessa pidättelemään itkua, sillä musta on niin mahtavaa päästä toteuttamaan tätä – ja niin mahtavaa että tälläinen firma halusi lähtee auttamaan mua, ilman mitään vastapalvelusta. Joten super iso kiitos Suomen L’oréalin PR tiimille! ♥︎

Huomenna aamulla mulla ja parilla muulla tytöllä jotka halusi lähteä tähän mukaan on ensimmäinen varsinainen suunnittelupalaveri asian tiimoilta. Ja oon täällä nyt jo ihan innoissani!! En malttaisi enää odottaa että saadaan projekti kunnolla käyntiin! :) Mun mielestä on niin mahtavaa että mulla on oman työn kautta resursseja antaa jotain hyvää myös muille.

With love, Silja


keskiviikko 05. syyskuu 2018

Koiran Kanssa Keskustassa – Again!

Hippohan oli nuorempana ihan kunnon Stadilainen pissiskoira joka tykkäsi käydä fiinisti keskustan koirapuistoissa sekä lenkillä Kaivarissa. Mutta pari vuotta sitten Porvooseen muuttaessamme hienohelmasta kuoriutui pikkuhiljaa myös oikea landepaukku! Tähän sopisi hyvin myös lausahdus ”like owner like dog”, heh! :D Anyways lenkit pelloilla, metsässä ja hevoslaitumilla oli selkeesti heti Hipon mieleen, ja noh, minkäpä koiran mieleen ne ei olisi? En ikinä ollut ajatellut Hipon kärsivän Helsingin keskustassa sillä oon aina panostanut sen ulkoiluun ja nähnyt paljon vaivaa siihen että tehdään kaikenlaista muutakin kuin vain perus lenkkejä, mutta näkihän koirassa eron. Olin niin onnellinen kun huomasin siitä miten paljon se nautti juostessaan vapaana metsässä, ei koirapuistossa..

Ja nyt ollaan taas kahdestaan ja asutaan Kruununhaassa, joten aikamoisia muutoksia on siis tapahtunut taas kummankin elämässä. Mulle oli selvää että muutan takaisin Helsingin keskustaan, sillä mun työt ja kaverit pyörii pitkälti ainoastaan täällä. Siinä ei ihan hirveesti kerinnyt miettiä mitään kun sopiva kämppä tuli vastaan, joten käytännönasioita oon alkanut pohtia oikeastaan vasta nyt. Myönnän että mulle itselleni on ollut aika rankkaa muuttaa takaisin pieneen yksiöön, ja vielä sata kertaa rankempaa on miettiä miltä Hiposta nyt tuntuu..

id-kuva

Ensimmäiset päivät uudessa kodissa oli tosi turhauttavia, sillä kierrettiin Hipon kanssa ihan ympäri ämpäri Krunaa ja etsittiin pissapaikkoja. Hippo on vielä ihan super tarkka siitä missä se suostuu käydä tarpeillaan, eikä asfaltti-miljöö ei todellakaan kuulu niihin. Nyt pikkuhiljaa tämä on jo helpottunut, mutta kyllä mun tekee edelleen aika pahaa koirani puolesta… Käytän päivässä paljon aikaa siihen että lähdetään kivampiin maisemiin lenkkeilemään, ja Kaivari on edelleen se paras lähellä oleva vaihtoehto.

Tietysti myös yli kolme kertaa pienempi koti tuo omat haasteensa koiran kanssa elämiseen.. Tai siis ei meillä mitään varsinaista ongelmaa ole, mua itseäni vaan lähinnä harmittaa tämäkin seikka. Hippo on pennusta asti totutettu olemaan kotona rauhallinen, ja ulkona sitten leikitään ja riehutaan. Eli eipä kai se tätä samalla tavalla ymmärrä, mutta onhan senkin reviiri pienempi…

Yksi negatiivinen juttu on kuitenkin sama, mikä meillä on lähes aina muuttaessa. Hippo nimittäin haukkuu aina viikon/pari kaikille rappukäytävän äänille. Tuntuu että se haukkuu nyt vielä ihan ekstra paljon, sillä meidän vanhaan kotiin ei kuulunut oikeastaan mitään ääniä. Täällä taas pienikin ääni rapussa, sekä hissin kolina kuuluu sisälle todella selkeästi. Talossa asuu lisäksi myös paljon muita koiria, jotka haukkuvat ja tämä varmasti hermostuttaa entisestään. Onneksi Hippo on super hiljainen normaalisti, ja uskon että tämäkin vartiointi loppuu pian, kunhan se pääsee asettumaan kodiksi. :)

 

With love, Silja