keskiviikko 05. syyskuu 2018

Koiran Kanssa Keskustassa – Again!

Hippohan oli nuorempana ihan kunnon Stadilainen pissiskoira joka tykkäsi käydä fiinisti keskustan koirapuistoissa sekä lenkillä Kaivarissa. Mutta pari vuotta sitten Porvooseen muuttaessamme hienohelmasta kuoriutui pikkuhiljaa myös oikea landepaukku! Tähän sopisi hyvin myös lausahdus ”like owner like dog”, heh! :D Anyways lenkit pelloilla, metsässä ja hevoslaitumilla oli selkeesti heti Hipon mieleen, ja noh, minkäpä koiran mieleen ne ei olisi? En ikinä ollut ajatellut Hipon kärsivän Helsingin keskustassa sillä oon aina panostanut sen ulkoiluun ja nähnyt paljon vaivaa siihen että tehdään kaikenlaista muutakin kuin vain perus lenkkejä, mutta näkihän koirassa eron. Olin niin onnellinen kun huomasin siitä miten paljon se nautti juostessaan vapaana metsässä, ei koirapuistossa..

Ja nyt ollaan taas kahdestaan ja asutaan Kruununhaassa, joten aikamoisia muutoksia on siis tapahtunut taas kummankin elämässä. Mulle oli selvää että muutan takaisin Helsingin keskustaan, sillä mun työt ja kaverit pyörii pitkälti ainoastaan täällä. Siinä ei ihan hirveesti kerinnyt miettiä mitään kun sopiva kämppä tuli vastaan, joten käytännönasioita oon alkanut pohtia oikeastaan vasta nyt. Myönnän että mulle itselleni on ollut aika rankkaa muuttaa takaisin pieneen yksiöön, ja vielä sata kertaa rankempaa on miettiä miltä Hiposta nyt tuntuu..

id-kuva

Ensimmäiset päivät uudessa kodissa oli tosi turhauttavia, sillä kierrettiin Hipon kanssa ihan ympäri ämpäri Krunaa ja etsittiin pissapaikkoja. Hippo on vielä ihan super tarkka siitä missä se suostuu käydä tarpeillaan, eikä asfaltti-miljöö ei todellakaan kuulu niihin. Nyt pikkuhiljaa tämä on jo helpottunut, mutta kyllä mun tekee edelleen aika pahaa koirani puolesta… Käytän päivässä paljon aikaa siihen että lähdetään kivampiin maisemiin lenkkeilemään, ja Kaivari on edelleen se paras lähellä oleva vaihtoehto.

Tietysti myös yli kolme kertaa pienempi koti tuo omat haasteensa koiran kanssa elämiseen.. Tai siis ei meillä mitään varsinaista ongelmaa ole, mua itseäni vaan lähinnä harmittaa tämäkin seikka. Hippo on pennusta asti totutettu olemaan kotona rauhallinen, ja ulkona sitten leikitään ja riehutaan. Eli eipä kai se tätä samalla tavalla ymmärrä, mutta onhan senkin reviiri pienempi…

Yksi negatiivinen juttu on kuitenkin sama, mikä meillä on lähes aina muuttaessa. Hippo nimittäin haukkuu aina viikon/pari kaikille rappukäytävän äänille. Tuntuu että se haukkuu nyt vielä ihan ekstra paljon, sillä meidän vanhaan kotiin ei kuulunut oikeastaan mitään ääniä. Täällä taas pienikin ääni rapussa, sekä hissin kolina kuuluu sisälle todella selkeästi. Talossa asuu lisäksi myös paljon muita koiria, jotka haukkuvat ja tämä varmasti hermostuttaa entisestään. Onneksi Hippo on super hiljainen normaalisti, ja uskon että tämäkin vartiointi loppuu pian, kunhan se pääsee asettumaan kodiksi. :)

 

With love, Silja


perjantai 20. heinäkuu 2018

#aikuistelua

Kaupallinen yhteistyö. OP Nano Kotivakuutuksen myöntää OP Vakuutus Oy

 

Mä koen edelleen olevani monessa asiassa aivan lapsi, ja saan välillä joidenkin asioiden hoitamisesta pienet ahdistuksetkin päälle. Oon monesti puoliksi vitsillä ja puoliksi tosissaan heittänyt; että toivoisin olevani vielä sen ikäinen, että äiti hoitaisi mun ”aikuistenasiat”. Usein tulee vieläkin tiukan paikan tullen ensimmäisenä soitettua äidille, koska ainahan äiti osaa kertoa mitä pitää tehdä, vai mitä?

Monesti puhutaan siitä, että lapsena kuvitteli olevansa vähän päälle parikymppisenä naimisissa unelmiensa miehen kanssa, että on lapsi tai vaikka parikin, sekä joku kiva omakotitalo. Mutta ainakin mä kuvittelin lapsena myös että aikuisena osaankin sitten vaan hoitaa sitten kaikki asiat itsenäisesti ja ilman apua. Ihan kuin täysi-ikäisenä astuttaisiin jonkun kultaisen portin läpi, ja sitten kaikki olisi vaan kivaa ja helppoa! Ei tainnut sekään mennä ihan kuten pienenä kuvittelin, vaikka kaikesta on ihan hyvin selvittykkin tähän mennessä. :D Elämä on kuitenkin ainakin mulle yhtä hämmentävää kuin lapsenakin, ja nyt kun on itse kaikesta vastuussa, ehkä ajoittain vähän pelottavampaakin.

OP Nano haastoi mut miettimään sitä miltä tuntuu olla aikuinen, ja miten omaa elämää on helppo turvata yksinkertaisilla asioilla, kuten vaikka ottamalla kotivakuutuksen! Mä oon aina ollut tälläisissä asioissa onnekseni todella huolellinen ja saanut kiitostakin vanhemmiltani siitä miten aikuismaisesti hoidan kaikki asiani, vaikka käytös jne. ei aina kovin aikuismaista olekkaan ollut. :D

Koen olevani kiitollinen siitä, että mulle on kotona annettu niin hyvää esimerkkiä elämänhallinnasta, että ainakin kaikkien tälläisten käytännön asioiden hoitaminen on ollu itsestään selvyys. Kuuntelin yksi päivä bussissa ohimennen kahden naisen keskustelua siitä, miten vuokrakämppään oli otettu alivuokralainen ilman lupaa, ja asuntoon olikin tullut vesivahinko. Kuka sen sitten korvaa jne. kun tällä alivuokralaisella ei ollut edes kotivakuutusta… Mä itse en rehellisesti sanottuna uskaltaisi edes elää ilman, sillä ajattelen että tottakai juuri silloin tapahtuisi jotain.

Nyt mulla tulee ihan juuri ajankohtaiseksi taas kotivakuutusten vertailu ja ottaminen, joten tää kampanja tuli siinä mielessä hyvään saumaan, ja sai ainakin mun kiinnostuksen. OP Nano Kotivakuutus nimittäin on uudenlainen kotivakuutuspalvelu, jonka käyttö on tehty super helpoksi. Voit valita kahdesta paketista (asunto tai asunto ja tavarat) juuri omiin tarpeisiisi sopivan vaihtoehdon. Lisäksi OP Nano on edullinen, alkaen vain 3,70€/kk, sillä siinä ei ole mukana mitään turhaa. Iso plussa ainakin multa myös siitä, että kaikki asiointi tapahtuu helposti netissä tai kännykällä, eikä tarvitse jonotella mihinkään puhelinpalveluun! Vihaan sitä. :D

OP Nano Kotivakuutuksen saa kuukaudeksi testiin ilman veloitusta, joten tämä etu kannattaa ehdottomasti hyödyntää! Lunasta ilmainen kuukausi täältä!

Kaupallinen yhteistyö. OP Nano Kotivakuutuksen myöntää OP Vakuutus Oy.

With love, Silja