Tänään on ihan tavallinen tiistai, mutta mä oon ihan sairaan hyvällä tuulella ja täynnä energiaa. Tulin koululle kasin aamusta huolimatta jo melkein puolituntia etuajassa. Tiiättekö mistä se johtuu? Muille niin pienestä ja mitättömästä asiasta, mutta itselle tosi isosta jutusta. Mun iho on nimittäin (kiitos niiden hiton e-pillereiden) niin hyvässä kunnossa, että pystyin lähtemään kouluun ilman meikin häivääkään kasvoilla.
Heräsin, puin, käytin Hipon ulkona, pakkasin aamupalat mukaan ja lähdin ovesta ulos. Vitsi mikä fiilis! Oon toivonut tätä niiiin pitkään.
Tää voi kuulostaa jonkun mielestä tosi hassulle, mutta siinä vaiheessa kun osuu omalle kohdalle niin ymmärtää kyllä. Mä en rehellisesti muista kuinka kauan siitä on että olisin kehdannut lähteä kokonaan ilman meikkiä mun alakerran lähikauppaa pidemmälle.. Ihan typerää miten paljon ihon kunto vaikuttaa omaan oloon ja itsetuntoon. Oon välillä ollut huonosta ihosta niin ’masentunut’, että oon jättänyt tapahtumia ja menoja välistä sen takia. Hävettää vähän myöntää sitä koska en haluaisi olla niin pinnallinen, enkä muiden ihmisten ihoon edes itseasiassa kiinnitä mitään huomiota. Jos jollain muulla on pari näppylää naamassa, lähinnä ainoa ajatus on että ”vitsi kuinka normaalia”. Ja jos oon nähnyt instagramissa jollain kuvan missä näkyy huono iho, oon toivonut vain että olisin yhtä rohkea, silti itse en halua ”huonoina naamapäivinä” olla lähelläkään kameraa.

Mun naamassa näkyy edelleen irl jonkun verran punoittavia arpia, mutta ne ei kiinnosta yhtään. Oon vannonut itsellen että jos saan mun ihon hyvään kuntoon vielä joskus, niin en meikkaa enää ollenkaan arkena. 😀 Musta on ihana fiilis, kun naamalla ei ole mitään ylimääräistä – iho saa hengittää. Miltä mun iho sitten näytti vielä hetki takaperin?

Arvatkaa 5 kertaa haluaisinko julkaista tätä ensimmäistä kuvaa? En. 😀 Tosiaalta se on kuitenkin inhimillistä, ja näätte vähän minkä kanssa oon oikeasti paininut… Mun naama ei siis tietenkään oo ollut koko ajan tässä kunnossa, mutta se ns. räjähti käsiin aina välillä enemmän tai vähemmän, ainakin sen kerran kuukaudessa hormoonien takia. Kuvan ottopäivänä olin menossa yhteen työjuttuun, ja meikkasin varmaan 3 kertaa uusiksi sillä mulla oli vaan niin kamala ja epävarma olo. Ei tehnyt hirveästi mieli mennä sosialisoimaan ja kuvattavaksi.
Käytin tosi vahvoja meikkivoiteita jotta pystyin peittämään ihon kuntoa edes vähän, ja kokeilin tyyliin kaikkea mahdollista hoitoa lääkkeitä lukuunottamatta. Nyt mua pelottaa vaihtaa e-pillereitä, koska en oikeasti halua enää ikinä palata tähän. Jos mun iho menee takaisin huonompaan kuntoon seuraava steppi on ehdottomasti joku isotretinoiini-kuuri.

Jos sulla on kokemusta isotretinoiineista tms. niin mulle saa ehdottomasti kertoa omia kokemuksia!!
With love, Silja