Lupailin kirjoittaa tänne vähän kattavammin kuulumisia, kun elämä vähän asettuu taas raiteilleen – joten täältä pesee!! Mulla alkoi hetki sitten taas koulu ja kyseessä on nyt siis mun opintojen kolmas ja viimeinen vuosi. Aloitin koulun nyt rehellisesti vähän nihkeillä fiiliksillä, sillä oon tehnyt koko kesän täyspäiväisesti töitä ja oon ollut tosi uupunut nyt loppukesän. Kuitenkin jo ensimmäisenä koulupäivänä se vitutus katosi tipotiehensä, kun mentiin suoraan aiheisiin, jota oon koko tän edellisen pari vuotta odottanut. Uskon että tää tulee olemaan koulun ja töiden ohella niin mun vuosi, ja pääsen vihdoin toteuttamaan itseäni. 

Työjutuistakaan en oo pahemmin puhunut somessa, mutta koronan iskiessä halusin hakea oman alan töihin, ja pääsin juuri siihen paikkaan, jonne halusinkin. Tein siis kesäsijaisuutta kotihoidossa toukokuusta saakka, ja se pesti loppui nyt tasan viikko sitten sunnuntaina. Mua kuitenkin pyydettiin jäämään vielä töihin samaan paikkaan, ja jatkan siellä nyt koulun ohella muutaman kerran viikossa. Mä oon ehdottomasti sellainen ihminen, että en yhtään tykkää vaan makoilla kotona, vaan haalin itselleni kaikenlaista puuhaa, joten koulun ja töiden yhdistäminen tuntuu ihan hyvältä idealta. Meillä tosiaan on nyt lähes pelkkää etäopiskelua, joten töiden tekeminen ei senkään takia tunnu niin raskaalta. 

Sitten se kolmas ja varmasti kaikkein kiinnostavin aihe, sillä oon saanut tästä paljon kysymyksiä koko kesän, eli mikä on mun parisuhteen tilanne. Mä oon tosiaan halunnut jo muutamia vuosia pitää mun parisuhteen pois somesta, mutta koska se jonkun verran tuli esille viime vuonna, niin ymmärrän tietysti kysymyset ja kiinnostuksen. Oon siis nyt alkukesästä eronnut mun poikaystävästä! Eroon ei liity mitään draamaa tai muutakaan ”kiinnostavaa”.. Me vaan haluttiin elämältä tosi erilaisia asioita loppupeleissä ja meillä oli aika erilaiset arvot elämään, joten siitä syntyi sellasta inhottavaa pientä skismaa parisuhteeseen eikä suhteella olisi ollut mitään tulevaisuutta. Ero oli jotenkin aikalailla helpotus sen alkushokin jälkeen, ja oon huomannut olevani nyt tosi onnellinen jälkeenpäin kun saan tehdä omaa juttuani. Tuntuu että oon ihan yhtäkkiä löytänyt itseni ja tasapainon mun elämään sekä tiedän paljon paremmin mitä haluan. 🙂 

Noh, oonko viettänyt villiä sinkkukesää? Ehkä villiä joo, mutta ihan vaan kavereiden kanssa biletysmielessä! 😀 Jotenkin ensimmäistä kertaa mun elämässä oon vaan rakastanut olla yksin ja keskittyä itseeni sekä mun kavereihin. Kävin alkukesästä muutaman kerran kyllä treffeillä siinä ”sinkkuuden alkuhuumassa” mutta totesin aika pian, että en oo nyt valmis eikä mulla ole aikaa sellaiseen, vaan nautin mun omasta ajasta. En oo halunnut ladata Tinderiä tai mitään. Tosin saas nähdä muuttuuko mieli nyt, kun työkuviot jne. vähän helpottuu. LOL! 

With love, Silja

 

Kaupallisessa yhteistyössä: Kämp Galleria & Indieplace

Me vietettiin lauantaina poikaystäväni kanssa shoppailupäivää upeassa Kämp Galleriassa. Asun itse ihan Kämpin vieressä, joten mun tulee vähän väliä käytyä siellä, mutta poikaystävälle tämä kerta oli hänen omien sanojensa mukaan ensimmäinen (mitä?!). Kämp Galleriasta löytyy erilaisia liikkeitä joka lähtöön, ja itse fiilistelen tosi paljon sitä yleellistä ja rauhallista tunnelmaa, joka kauppakeskuksessa vallitsee. Sain poikaystävältäni vielä jälkeenpäin viestin, että ”Olipa kivoja puoteja tuolla Kämpissä” ja kuulkaa se on paljon se! 😁

Koska oltiin liikkeellä heti kello kymmenen aikoihin, jätettiin aamupala kotona syömättä ja aloitettiin meidän aamu vähän paremmin, eli suunnattiin Strindbergille aamupalalle. Mä en ollut koskaan syönyt heillä aamupalaa, joten valitsin aamupala”tarjottimen”, johon kuului sämpylä/croisantti ja täytteet siihen, luonnonjogurtti myslillä, kahvi sekä valitsemasi tuoremehu. Poikaystävä puolestaan tilasi tuplaespresson sekä poroleivän, joka oli kuulemma myös todella hyvä.

Ihanan aamiaisen jälkeen suunnattiin kaupoille, ja ensimmäisenä käytiin Schoffalla tilaamassa poikaystävälleni mittatilauskauluspaita töihin. Mun mielestä oli hauskaa seurata tilausprosessia, ja yllätyin, miten paljon kaikkea tässä pääsi suunnittelemaan; Poikaystäväni valitsi ensin kankaan lukuisista vaihtoehdoista – sitten valittiin nappien yms. värit, taskut, kaulukset jne. sekä otettiin mitat. Lisäksi mukaan saa halutessaan esim. omat nimikirjaimet, joka on mun mielestä tosi kiva lisä.

Mittatilauspaita on siis tosi hyvä ja persoonallinen joululahjaidea kenelle vaan miehelle – laadukkaalle kauluspaidalle on varmasti jokaisella joskus käyttöä! Kauluspaidasta saa sitä paitsi tehtyä rennomman ja arkisemman tai juhlavan, puvun kanssa käytettävän version. Kaikki riippuu täysin tilaajasta ja hänen omasta tyylistään. Lisäksi kun mitat on kerran otettu, voi halutessaan tilata helposti uusia, erilaisia paitoja. Aikaa tässä prosessissa meni ehkä puolisen tuntia, mutta kokemus oli poikaystävän mielestä todella kiva, ja palvelu ammattitaitoista.

Schoffan jälkeen suunnattiin Stenströmille, josta olin katsellut yhtä pipoa. Löysin kuitenkin täältä aivan ihanan ruudullisen flanellipaidan josta oon haaveillut koko syksyn. Flanellipaita tarttui siis lopulta mun mukaan, ja poikaystävä löysi itselleen täydellisen mustan merinovillaisen poolon.

Seuraavana vuorossa oli Marita Huurinainen, jota ei voi missata, kun liikkuu Kämpissä. Varsinkin alla olevassa kuvassa näkyvä Untamo-takki kiinnitti heti mun huomion! Mikäli en olisi hetki sitten juuri ostanut uutta talvitakkia, kuolaisin näitä varmaan vieläkin siellä liikkeessä…. Varsinkin musta kiiltäväpintainen yksilö sai mun sydämen sykkimään, yllärii!

Marita Huurinaisella on myös ihana mallisto laadukkaita ja muodikkaita pipoja. Ne on mun mielestä myös tosi hyvä joululahjaidis, sillä meillä täällä suomessa niille löytyy jokaiselta käyttöä… Mun mukaan tarttui (kylläkin ihan vaan itselleni) musta Chanterelle Mohair -pipo kettutupsulla! Vaikka muutkin ihanat värit sinapinkeltaisesta vaaleansiniseen tai -punaiseen houkutteli, niin musta oli aika varma valinta.

Joululahjoja löytyi myöskin Newbieltä mun pienelle 4v serkulleni! Ostin kaksi aivan ihanaa collaripaitaa. Voisko btw joku mun kavereista tehdä nyt äkkiä lapsia – noi vaatteet tuolla oli niin söpöjä, haluan päästä shoppailemaan vauvalle! 😍

Kävin lopuksi myöskin tsekkaamassa pari eri luonnonkosmetiikka liikettä jotka löytyvät Kämpistä; Jolie & Naturelle! Oon halunnut pidempään jo siirtyä luonnonkosmetiikkaan ja saada omasta ihonhoidosta pois kaikki muovit ja huonot raaka-aineet. Menin liikkeisiin siis aivan ummikkona kyselemään, ja sain jälleen kerran todella hyvää palvelua.

Joliesta mukaan tarttui myyjän suosituksesta Patykan kaksoispuhdistus kasvoille, sekä seerumimainen kasvovesi. Myyjä kertoi mulle niin ihanasti kaiken tiedon tuotteista, että oon ihan into pinkeänä odottanut näiden kokeilua! Ihonpuhdistus on kuulemma sellainen josta luonnonkosmetiikan testailu on helppo alottaa, ja jossa näkee hyvin tuloksia.

Naturellesta puolestaan tarttui mukaan kasvo-rolleri, jollaista oon etsinyt pitkään! Tää on mun mielestä myös ihan super hyvä joululahjaidea naispuoliselle henkilölle (tai miksei miehellekkin?). Myyjä kertoi että ne ovat yllätys yllätys olleet niin suosittuja, että tällä hetkellä jäljellä oli enää ametisti versiota – normaalisti saatavana on myös jadea ja ruusukvartsia. Näitä pitäisi kuitenkin tulla ihan pian lisää, ja tuotteita voi tilata myöskin Naturellen omasta nettikaupasta!

Poikaystävä kiiruhti jossain välissä treeneihin, ja mä jäin vielä kiertelemään rauhassa itsekseni. Kävin vielä ennen kotiinlähtöä lounaalla Le Marché -nimisessä ravintolassa Kämp Gallerian ylimmässä kerroksessa sijaitsevassa ns. ravintolamaailmassa. Täältä löytyy myös ihana sushipaikka Haiku, sekä trendikäs kahvila Kuuma. Söin Le Marchéssä ihanan savulohi-avokadosalaatin, ja kävin samalla läpi työjuttuja. Mun pitäisi ehdottomasti useammin mennä yksin jonnekkin ravintolaan tai kahvilaan istuskelemaan, siitä tuli ihana rauhallinen olo!!

With love, Silja

Moi, mun nimi on Silja, ja mä oon joululahja-hullu! 😀 Tilasin tämän vuoden ensimmäisen joululahjan viime viikolla, ja oon suunnitellut tätä kyseistä mun poikaystävälle tulevaa joululahjaa kesästä saakka. Oon kysellyt häneltä vaivihkaa vinkkejä siitä että oisko tää mahdollisesti hyvä juttu, jonka lisäksi oon kysellyt tästä mun omilta kavereilta, äidiltä ja mun poikaystävän hyvältä ystävältä. Haha!

Kävin äskön noutamassa saapuneen paketin ja vitsi mitkä kiksit sain siitä. Oon ollut yhtä hymyä koko päivän. Menin paketin kanssa suoraan kotiin ja mun oli pakko avata se, ja tarkistaa vielä ”livenä” että lahja on hyvä. Ja pakko myöntää, että mun mielestä se on aika täydellinen! Jotenkin koen että se on niin mun poikaystävän tyylinen, ja häneltä kaikenlisäksi puuttuu sellainen kokonaan!?

Aloin tässä samalla kuitenkin miettiä joululahjoja, ja kaikkea niihin liittyvää. Esimerkiksi sitä, miksi mulle on niin tärkeää ostaa kivoja lahjoja? Koen mm. että oon välillä ehkä huono näyttämään mun läheisille ihmisille kuinka tärkeitä he on mulle, ja siksi rakastan paneutua erilaisiin lahjoihin ja yllättää mun rakkaita näin. Rakastan siis vaan ylipäätään ostaa lahjoja ja jos olisin upporikas, todennäköisesti hukuttaisin mun perheenjäsenet, ystävät ja poikaystävän lahjoihin. Ehkä se on vaan mun tapa näyttää tunteita, arvostusta ja kiitollisuutta.

Koen kuitenkin että (joulu)lahjoihin liittyy myös paljon stressiä ja negatiivisia tunteita. Kun ekan kerran toin mun poikaystävälle ilmi että oon miettinyt sille joululahjaa jo pidemmän aikaa, hän sanoi mulle että ”eikö ois vaan kivempi olla ostamatta yhtään mitään, ei tarvitsisi stressata?” Ymmärrän hänen pointtinsa hyvin, mutta koska mulle on kuitenkin tärkeää ostaa lahja, sanoin että mä en todellakaan tarvitse mitään, mutta haluaisin ostaa kuitenkin hänelle jotain. 🙂

Lahjojen ostossa mietityttää ehkä myös raha, kuinka paljon voi käyttää ja mikä on sitten taas liikaa? Mun mielestä on älytöntä laittaa lahjoihin enemmän kuin on varaa, mutta myönnän rehellisesti että mulla on joskus ollut huono omatunto tai paha mieli sen vuoksi, että joku mun läheinen ansaitsisi mun mielestä vaikka kalliimman lahjan kuin mihin mulla on ollut varaa. Oon kuitenkin itse sitä mieltä että hinta ei ole ollenkaan oleellinen osa, vaan se paljon siihen on laittanut ajatusta mukaan. Esim. mun mielestä maailman ihaninta on se, kun huomaa että joku on ajatellut mua vaikka jossain ihan pienessä jutussa, ja näkee vähän vaivaa mun vuoksi! Parhaat lahjat eivät siis välttämättä maksa lähes tulkoon mitään.

Mietin kuintenkin rahajuttuja myös nyt tämän mun poikaystävän lahjan kanssa, sillä tämä on meidän ensimmäinen yhteinen joulu. Keksin lahjan idean tosiaan jo kesällä, ja katselin jos sillon tämän jutun hintaa. +200€ kuulosti mun mielestä paljolta, not gonna lie! Löysin kuitenkin tän kyseisen jutun nyt pienessä alennuksessa viimeviikolla, ja tilasin sen samantien! ~150€ on mun mielestä vielä ok hinta hyvästä ja laadukkaasta lahjasta joka varmasti kestää käytössä vuosia!

Olis tosi kiva kuulla teidän ajatuksia liittyen joululahjoihin, varsinkin omalle kumppanille. Mitä meinaatte antaa? Mitä ajattelette rahasta? Stressaako keksiä hyvää lahja jne! 🙂

 

With love, Silja

Mulla on ilouutisia! En muista koska olisin rehellisesti viimeksi voinut näin hyvin. Oon tällä hetkellä (ollut jo jonkun aikaa) jotenkin niin täynnä positiivista fiilistä ja energiaa, että viime kerrasta taitaa olla vuosia aikaa. Vaikka mun elämään ei oo mahtunut nyt parin viikon aikana ihan hirveästi muuta kuin töitä, ja meen joka ilta nukkumaan klo 22 ihan älyttömän väsyneenä, niin mä oon onnellinen. Jotenkin nyt alkaa vasta tajuamaan miten paljon voimia vie esimerkiksi se huono parisuhde.. Vaikka tiesin että olin vuosi sitten ns. huonossa jamassa, näen sen kaiken nyt vielä paljon kirkkaammin.

Vielä muutama kuukausi sitten koin etten ollut päässyt kunnolla yli erosta, vaan voin edelleen aika huonosti. En oikeastaan tiedä mitä tässä on nyt sitten tapahtunut, sillä ei ole mitään konkreettista yhtä asiaa jonka voisin nimetä. Se on toisaalta ollut myös tosi hassu fiilis huomata että kaikki on näin hyvin, kun aidosti ajattelin viimeisimmän parisuhteen olevan mun loppuelämän pituinen. Eron jälkeen ajattelin yli puoli vuotta etten oikeasti voi koskaan päästä siitä sataprosenttisesti yli.

Niin se aika vaan näköjään parantaa haavat, ja tietysti myös monenlainen pohdinta saa ymmärtämään että kaikki tapahtui ihan syystä. Opin noiden 3 vuoden aikana todella paljon parisuhteista, itsestäni sekä elämästä. Oon nyt jälkeenpäin tosi iloinen matkasta jonka sain kokea, vaikka se oli henkisesti raskasta monestakin syystä oikeastaan ihan alusta asti. Tuntuu että oon vanhentunut 10 vuotta sen kolmen vuoden aikana, haha!

Ainoa asia mitä oon pohtinut edelleen on se, että voinko ikinä löytää ihmistä joka olisi yhtäpaljon mun sielunkumppani kuin Tatu. Se oli vaan niin jännää miten samanlaiset ajatusmaailmat meillä oli, en oo ikinä tavannut ihmistä kenen kanssa olisin pystynyt samaistumaan yhtä paljon. Onneksi ollaan nykyään hyvissä väleissä ja pystytään juttelemaan asioista. Oon siitäkin todella iloinen!

Tällä hetkellä mun ainut harmituksen aihe on oikeastaan ollut se, että olen joka päivä töissä valoisaan aikaan, eikä mulla ole ollut mitään mahista päästä kuvailemaan. Mulla on oikeastaan ihan tosi kova ikävä bloggaamista tällä hetkellä. Kaupalliset yhteistyöt joita oon tässä nyt julkaissut on valitettavasti sovittu niin paljon etukäteen etten tiennyt tästä työharjoittelusta, ja mun aika ja jaksaminen ei vaan oo venynyt toistaiseksi niin paljon kaikkeen että pystyisin postailemaan enemmän myös ”normaaleja” juttuja. Mulla on vielä huomenna töitä mutta sitten oon loppuviikon hiihtolomalla, niin koitan sen aikana keritä kuvailemaan ja kirjoittamaan enemmän, niin saisin myös muunlaista sisältöä tänne. Haluisin esimerkiksi ihan hirveästi päästä postailemaan _ihan vaan asukuvia_, mutta kun en oo saanut niitä kuvia otettua, niin minkäs teet…

Mutta sellaista tällä kertaa, halusin vaan tulla huikkailemaan kuulumisia ja kertoa teille että mulla on kaikki ihan super hyvin. Oon oikeasti niiiiin pitkästä aikaa ONNELLINEN. ♥︎♥︎ Ja se on ihan parasta!

With love, Silja

 

 

Lupailin Instagramin puolella kertoa teille vähän mun fiiliksiä, sillä en oo oikeastaan ikinä tainnut suoraan täällä blogin puolella tästä asiasta edes puhua. Ollaan siis Tatun kanssa erottu keväällä – olisko ollut toukokuussa, ja tää on ollut ja on edelleen mulle todella vaikeaa.. Kirjoitin jo tammikuussa teille tämän blogitekstin siitä, miten parisuhteessamme oli mennyt jo pidempään huonosti, ja kuinka paljon se on vaikuttanut muhun. Ihan samoin kuten siinä tekstissä sanoin, sanon myös nyt että mitkään asiat eivät mun mielestä parisuhteessa ole yksin vain toisen ihmisen vikaa – siihen tarvitaan aina kaksi ihmistä.

Tuntuu hassulta sanoa itsestään näin, mutta mä oon kovan pinnan alla oikeasti ihan todella herkkä ihminen. Musta tuntuu että paljon herkempi kuin suurin osa, en vaan näytä sitä ikinä ulospäin, en edes kavereille. Mä otan pääni sisällä asiat usein todella raskaasti, ja saatan jäädä miettimään jotain yhtä juttua todella pitkäksi aikaa. Ja koska mulla oli tässä parisuhteessa tosi arvoton olo niin pitkään, oon ollut ihan voimaton koko mun muussa elämässä. Hävitin itseni kokonaan kun koitin miellyttää vaan tätä toista ihmistä kaikin keinoin, ja tavallaan olla jotain mitä mä en oikeasti ollut. Mukauduin liikaa toisen toiveisiin ja kaikki ne paineet olla parempi ja parempi teki musta onnettoman.

Siinä missä 3 vuotta sitten suhteen alussa olin maailman onnellisin, todella tyytyväinen itseeni ja mun elämään, huomasinkin jossain vaiheessa että inhosin itseäni ja mulla oli joka päivä fiilis etten enää kelpaa. Silti vaan yritin ja yritin ja yritin yksin. Kunnes keväällä en vaan jaksanut enää, olin niin loppu. Mutta mistä tää johtui? Sitä en osaa sanoa itsekkään ihan tarkkaan. Kai siihen vaikutti monet asiat ja se, että ollaan ihmisinä loppupeleissä todella erilaisia. Mä aijon ehdottomasti käydä selvittämässä mun ajatuksia jonkun ammattilaisen kanssa. Se on paras apu mitä voi saada, että käsittelee kaikki tunteet huolella jonkun puolueettoman ja ulkopuolisen ihmisen kanssa.

Mä en olisi silti kaikesta huolimatta halunnut luovuttaa – se on varmasti mun isoin ongelma. Mä en ikinä osaa antaa periksi kun uskon johonkin juttuun, vaan oon valmis tekemään töitä viimiseen asti. Onneksi Tatu loppupeleissä teki tavallaan tän päätöksen mun puolesta ja sitten kun mulle tuli tilaisuus saada tämä mun oma koti, en voinut enää olla tarttumatta siihen.

Pakko myöntää että luin yksi päivä Jodelissa jotain keskustelua itsestäni, ja mulle tuli ihan törkeän paha mieli. Siinä puhuttiin just siitä että miks annan kuvaa että mulla on vaikeeta ja miks oon koko ajan ihan loppu vaikka en tee mitään erikoista, käyn vaan koulussa ja teen töitä kotona. Tiedän ettei näitä saisi ottaa itseensä, mutta kun oot oikeesti tosi rikki, niin nää anonyymien kirjoittelutkin vaan tuntuu 100 x pahemmalta. Haluan myös kertoa, että tän eron lisäski mulla on ollut yksityiselämässä paljon muutakin kamalaa samaan aikaan, joita en tuu täällä blogissa ikinä käsittelemään. Se on ihan totta että oon varmasti jollain tasolla masentunut ja ihan normaali arkielämä tuntuu mulle välillä todella raskaalta. En muista millon olisi viimeksi ollut päivä etten itkisi…

Siitä huolimatta että elän mun tähänastisen elämän raskainta aikaa, koitan silti pitää koko ajan positiivisen mielen ja tsempata jokaikinen päivä. Ja toivon teille kaikille pelkkää parasta, ihan sama minkä asioiden kanssa kamppailette tai mitä tahansa kirjoitatte musta anonyyminä. Koska kaikesta oppii jotain, ja mä oon kasvanut tän kaiken paskan myötä ihmisenä ihan älyttömästi. Oon tällä hetkellä tosi iloinen mun omista arvoista ja elämän asenteesta, ja se on se mikä saa mut jaksamaan tän kaiken.. <3

Toivotan kaikille kivaa huomenna alkavaa viikkoa, ja olkaa kilttejä toisillennen. Ikinä ei tiedä minkä asian kanssa joku saattaa kamppailla, vaikkei näytä sitä ulospäin.

With love, Silja

 

---