tiistai 12. marraskuun 2019

Joululahjastressiä?

Moi, mun nimi on Silja, ja mä oon joululahja-hullu! :D Tilasin tämän vuoden ensimmäisen joululahjan viime viikolla, ja oon suunnitellut tätä kyseistä mun poikaystävälle tulevaa joululahjaa kesästä saakka. Oon kysellyt häneltä vaivihkaa vinkkejä siitä että oisko tää mahdollisesti hyvä juttu, jonka lisäksi oon kysellyt tästä mun omilta kavereilta, äidiltä ja mun poikaystävän hyvältä ystävältä. Haha!

Kävin äskön noutamassa saapuneen paketin ja vitsi mitkä kiksit sain siitä. Oon ollut yhtä hymyä koko päivän. Menin paketin kanssa suoraan kotiin ja mun oli pakko avata se, ja tarkistaa vielä ”livenä” että lahja on hyvä. Ja pakko myöntää, että mun mielestä se on aika täydellinen! Jotenkin koen että se on niin mun poikaystävän tyylinen, ja häneltä kaikenlisäksi puuttuu sellainen kokonaan!?

Aloin tässä samalla kuitenkin miettiä joululahjoja, ja kaikkea niihin liittyvää. Esimerkiksi sitä, miksi mulle on niin tärkeää ostaa kivoja lahjoja? Koen mm. että oon välillä ehkä huono näyttämään mun läheisille ihmisille kuinka tärkeitä he on mulle, ja siksi rakastan paneutua erilaisiin lahjoihin ja yllättää mun rakkaita näin. Rakastan siis vaan ylipäätään ostaa lahjoja ja jos olisin upporikas, todennäköisesti hukuttaisin mun perheenjäsenet, ystävät ja poikaystävän lahjoihin. Ehkä se on vaan mun tapa näyttää tunteita, arvostusta ja kiitollisuutta.

Koen kuitenkin että (joulu)lahjoihin liittyy myös paljon stressiä ja negatiivisia tunteita. Kun ekan kerran toin mun poikaystävälle ilmi että oon miettinyt sille joululahjaa jo pidemmän aikaa, hän sanoi mulle että ”eikö ois vaan kivempi olla ostamatta yhtään mitään, ei tarvitsisi stressata?” Ymmärrän hänen pointtinsa hyvin, mutta koska mulle on kuitenkin tärkeää ostaa lahja, sanoin että mä en todellakaan tarvitse mitään, mutta haluaisin ostaa kuitenkin hänelle jotain. :)

Lahjojen ostossa mietityttää ehkä myös raha, kuinka paljon voi käyttää ja mikä on sitten taas liikaa? Mun mielestä on älytöntä laittaa lahjoihin enemmän kuin on varaa, mutta myönnän rehellisesti että mulla on joskus ollut huono omatunto tai paha mieli sen vuoksi, että joku mun läheinen ansaitsisi mun mielestä vaikka kalliimman lahjan kuin mihin mulla on ollut varaa. Oon kuitenkin itse sitä mieltä että hinta ei ole ollenkaan oleellinen osa, vaan se paljon siihen on laittanut ajatusta mukaan. Esim. mun mielestä maailman ihaninta on se, kun huomaa että joku on ajatellut mua vaikka jossain ihan pienessä jutussa, ja näkee vähän vaivaa mun vuoksi! Parhaat lahjat eivät siis välttämättä maksa lähes tulkoon mitään.

Id-kuva

Mietin kuintenkin rahajuttuja myös nyt tämän mun poikaystävän lahjan kanssa, sillä tämä on meidän ensimmäinen yhteinen joulu. Keksin lahjan idean tosiaan jo kesällä, ja katselin jos sillon tämän jutun hintaa. +200€ kuulosti mun mielestä paljolta, not gonna lie! Löysin kuitenkin tän kyseisen jutun nyt pienessä alennuksessa viimeviikolla, ja tilasin sen samantien! ~150€ on mun mielestä vielä ok hinta hyvästä ja laadukkaasta lahjasta joka varmasti kestää käytössä vuosia!

Olis tosi kiva kuulla teidän ajatuksia liittyen joululahjoihin, varsinkin omalle kumppanille. Mitä meinaatte antaa? Mitä ajattelette rahasta? Stressaako keksiä hyvää lahja jne! :)

 

With love, Silja


maanantai 18. helmikuun 2019

Unohdin mitä on onnellisuus

Mulla on ilouutisia! En muista koska olisin rehellisesti viimeksi voinut näin hyvin. Oon tällä hetkellä (ollut jo jonkun aikaa) jotenkin niin täynnä positiivista fiilistä ja energiaa, että viime kerrasta taitaa olla vuosia aikaa. Vaikka mun elämään ei oo mahtunut nyt parin viikon aikana ihan hirveästi muuta kuin töitä, ja meen joka ilta nukkumaan klo 22 ihan älyttömän väsyneenä, niin mä oon onnellinen. Jotenkin nyt alkaa vasta tajuamaan miten paljon voimia vie esimerkiksi se huono parisuhde.. Vaikka tiesin että olin vuosi sitten ns. huonossa jamassa, näen sen kaiken nyt vielä paljon kirkkaammin.

Vielä muutama kuukausi sitten koin etten ollut päässyt kunnolla yli erosta, vaan voin edelleen aika huonosti. En oikeastaan tiedä mitä tässä on nyt sitten tapahtunut, sillä ei ole mitään konkreettista yhtä asiaa jonka voisin nimetä. Se on toisaalta ollut myös tosi hassu fiilis huomata että kaikki on näin hyvin, kun aidosti ajattelin viimeisimmän parisuhteen olevan mun loppuelämän pituinen. Eron jälkeen ajattelin yli puoli vuotta etten oikeasti voi koskaan päästä siitä sataprosenttisesti yli.

Niin se aika vaan näköjään parantaa haavat, ja tietysti myös monenlainen pohdinta saa ymmärtämään että kaikki tapahtui ihan syystä. Opin noiden 3 vuoden aikana todella paljon parisuhteista, itsestäni sekä elämästä. Oon nyt jälkeenpäin tosi iloinen matkasta jonka sain kokea, vaikka se oli henkisesti raskasta monestakin syystä oikeastaan ihan alusta asti. Tuntuu että oon vanhentunut 10 vuotta sen kolmen vuoden aikana, haha!

id-kuva

Ainoa asia mitä oon pohtinut edelleen on se, että voinko ikinä löytää ihmistä joka olisi yhtäpaljon mun sielunkumppani kuin Tatu. Se oli vaan niin jännää miten samanlaiset ajatusmaailmat meillä oli, en oo ikinä tavannut ihmistä kenen kanssa olisin pystynyt samaistumaan yhtä paljon. Onneksi ollaan nykyään hyvissä väleissä ja pystytään juttelemaan asioista. Oon siitäkin todella iloinen!

Tällä hetkellä mun ainut harmituksen aihe on oikeastaan ollut se, että olen joka päivä töissä valoisaan aikaan, eikä mulla ole ollut mitään mahista päästä kuvailemaan. Mulla on oikeastaan ihan tosi kova ikävä bloggaamista tällä hetkellä. Kaupalliset yhteistyöt joita oon tässä nyt julkaissut on valitettavasti sovittu niin paljon etukäteen etten tiennyt tästä työharjoittelusta, ja mun aika ja jaksaminen ei vaan oo venynyt toistaiseksi niin paljon kaikkeen että pystyisin postailemaan enemmän myös ”normaaleja” juttuja. Mulla on vielä huomenna töitä mutta sitten oon loppuviikon hiihtolomalla, niin koitan sen aikana keritä kuvailemaan ja kirjoittamaan enemmän, niin saisin myös muunlaista sisältöä tänne. Haluisin esimerkiksi ihan hirveästi päästä postailemaan _ihan vaan asukuvia_, mutta kun en oo saanut niitä kuvia otettua, niin minkäs teet…

Mutta sellaista tällä kertaa, halusin vaan tulla huikkailemaan kuulumisia ja kertoa teille että mulla on kaikki ihan super hyvin. Oon oikeasti niiiiin pitkästä aikaa ONNELLINEN. ♥︎♥︎ Ja se on ihan parasta!

With love, Silja