Yksi asia johon en oo ikinä bloggaajana tottunut, on se että ilmaista tavaraa tulee joka suunnasta. Mä innostun edelleen ihan yhtä paljon jostain meikkilähetyksestä, kuin sillon ihan ensimäisilläkin kerroilla. Fakta on kuitenkin se, että sitä kaikkea tavaraa ei vaan kerkeä ja pysty käyttämään, joten annan ison osan esimerkiksi juuri kosmetiikasta tai vaatteista ystävilleni tai perheenjäsenille. Silti tuntuu että sitä tavaraa jää tosi paljon nurkkiin pyörimään, ja oon miettinyt tosi pitkään että mihin haluan niitä tällä kertaa lahjoittaa.

Oon tykännyt mun koulusta paljon ja se on jo näin lyhyessäkin ajassa antanut mulle tosi paljon ajateltavaa elämästä ja arvoista. Meidän koulun yhteydessä sijaitsee esim. pitkäaikaiskodittomien asuntoloita, ja meillä on ollut sieltä asukkaita sekä työntekijöitä kertomassa heidän arjestaan. Kuunnellessa niitä juttuja pidättelin koko ajan kyyneliä, mutta silloin mulla tietysti välähti!

Kysyin voisinko pitää naisten yksikössä ns. hemmottelu päivän, joka pitäisi sisällään esim. kauneudenhoitoa ja meikkaamista. Lahjoitan tietysti kaikki tuotteet heille, mutta haluan nimenomaan myös mennä itse sinne viettämään aikaa, ja kuuntelemaan.

Mulla on jo valmiiksi tosiaan paljon kaikennäköistä tavaraa jota voin sinne viedä, mutta päätin vielä rohkaistua ja kysyä L’oréalilta, josko heillä olisi halua olla mukana tässä projektissa. Isoin tarve on kuitenkin varmasti kaikelle perustavaralle, eli shamppoille, rasvoille jne jne. sillä näillä ihmisillä ei ole varaa edes perus juttuihin – ja ilokseni sain todella nopeasti myöntävän vastauksen.

Kun lähetti sitten toi mulle paketit kotiin viikkoa myöhemmin, en voinut oikeasti uskoa silmiäni! Kaksi niin isoa ja painavaa laatikollista kosmetiikkaa, etten jaksa niitä edes yksin kantaa!! En oikeesti pystynyt enää tässä vaiheessa pidättelemään itkua, sillä musta on niin mahtavaa päästä toteuttamaan tätä – ja niin mahtavaa että tälläinen firma halusi lähtee auttamaan mua, ilman mitään vastapalvelusta. Joten super iso kiitos Suomen L’oréalin PR tiimille! ♥︎

Huomenna aamulla mulla ja parilla muulla tytöllä jotka halusi lähteä tähän mukaan on ensimmäinen varsinainen suunnittelupalaveri asian tiimoilta. Ja oon täällä nyt jo ihan innoissani!! En malttaisi enää odottaa että saadaan projekti kunnolla käyntiin! 🙂 Mun mielestä on niin mahtavaa että mulla on oman työn kautta resursseja antaa jotain hyvää myös muille.

With love, Silja

Kuten jo vähän paljastinkin, oltiin eilen Jyrin kanssa hyvän asian puolesta töissä ihan kokopäivä! Työt alkoi puoli yhdeksän Vallilan Nordeassa, jossa olimme viihdyttämässä pankkilaisia ja jatkui aina ilta kahteentoista asti Tampereen Tohlopissa. Kuten arvata saattaa nukuttiin reippaasti pommiin, ja kamalassa kiireessä unohdin kameran kotiin 🙁 Yritin ottaa paljon kuvia kännykällä, joten ehkä tässä tapauksessa määrä korvaa laadun..

 Kun kaikki häppeninki oli Nordeassa ohitse, kävimme Jyrin kanssa nopeasti hakemassa Hipon kotoa ja heitimme sen hoitoon. Tämän jälkeen suunnattiin takaisin Vallilaan josta matka kohti Tamperetta sai alkaa!

Ylen studioilla oli ihan mieltön meininki, ja todella hyvät tarjoilut! Oli kivaa jutella eri julkisuudenhenkilöjen kanssa, ja auttaa keräämään rahaa hyväntekeväisyyteen. Loppusummahan lähenteli 3 miljoonaa euroa, jonka on mun mielestä aivan sairas summa! Sillä saadaan aika paljon hyvää aikaan. 🙂 Päivä oli kokonaisuudessaan todella raskas vaikka kivaa olikin, kaikista ihaninta oli kuitenkin pitkän ja rankan päivän jälkeen hakea Hippo kotiin, ja painua pehkuihin<3

Torstaina aamupäivällä saavuttiin mun äidin kanssa Tallinnaan, ja lähdimme ajamaan autolla kohti Mustamäkeä. Meillä oli hieman erimiellisyyksiä reitin suhteen (olisin osannut oikean reitin ;>), ja lähdettiin ajamaan ensiksi täysin väärään suuntaan. Harhailimme jossain päin Lasnamäkeä, kunnes kysyttiin neuvoa joltain pikku pojalta. Onneksi äitini puhuu Viroa, ja kommunikointi oli helppoa, ainoa vaan ettei poika osannut kertoa tarkkaa reittiä, vaan kysyi itse apua joltain vähän vanhemmalta naiselta. Nainen tuli auton viereen ja alkoi innoissaan kertoa meille oikeaa reittiä – venäjäksi.. Meillä oli jo hieman kiire, eikä ollut siis muuta vaihtoehtoa kuin laittaa päälle puhelimen navigaattori.

Pari u-käännöstä myöhemmin saavuimme onneksi ajoissa Mustamäelle, ja löysimme ”kirkon” suht’ helposti. Kirkko on siksi lainausmerkeissä, että se sijaitsi talon kellarissa eikä se oikeastaan ulkoisesti muistuttanut kirkkoa. Olimme varanneet n. 30min aikaa laittaa tavarat paikoilleen ennenkuin tytöt tulisivat, mutta tavaraa oli niin paljon ettemme kerenneet laittaa kaikkea paikoilleen ennen kuin ensimmäiset jo tulivat.

Tyttöjä alkoi valua kirkolle pikkuhiljaa ja annoimme heille säännöksi; neljä paitaa, kahdet housut, yksi takki tai paksumpi neule, yksi laukku ja yhdet kengät jos sopiva koko löytyy. Myöhemmin annoimme heidän ottaa reilusti enemmän, sillä vaatteita oli niin paljon.

Aluksi tytöt lähinnä ihailivat vaatteita, mutta kukaan ei oikein uskaltanut ottaa mitään. Yritimme kaunnustaa tyttöjä ottamaan vaatteita, ja ehdotimmekin yhdelle tytölle mun vanhaa untuvatakkia talvea varten.. Voin rehellisesti myöntää että sisäisesti mun leuka loksahti lattiaan kun tyttö vastasi että; hänellä on jo talvitakki, se on ostettu neljä vuotta sitten mutta mahtuu edelleen hyvin. En pystynyt käsittämään miksei hän halunnut uutta, mutta myöhemmin takki oli kuitenkin ”kadonnut”. 🙂

Loput vaatteet jätimme kirkolle, joka lupasi jakaa loput myöhemmin.

Ennenkuin lähdimme pois, sain heiltä kiitokseksi pienen lahjapussin joka sisälsi virolaista Kalev-suklaata, Virosta kertovan kirjan sekä pienen suojelusenkelin.

Pakko myöntää että oli toosi yllättynyt kaikista yhteydenotoista jota sain tän matkan takia. En olis ikinä uskonut että näin moni haluaa lahjoittaa vaatteitaan pois. Saatiin auto ihan tupaten täyteen, ja isoja kasseja oli ehkä vähän yli kymmenen. Suuret kiitokset Ella Liuksiala (The Glam), Heidi Vesanen, Miranda Subb, Maria Korhonen, Erika Ijäs, Maria (Petite living) ja Annika Ijäs.

(Jos nimesi tai blogisi puuttuu, korjaathan asian minulle pikaisesti :>)

With love, Silja

Ps. Kaikilta kysyttiin lupa kuvien julkaisemiseen.