maanantai 27. helmikuun 2017

#throwback / Costa Rica

Meillä oli isot matkasuunnitelmat Tatun kanssa tälle talvelle, mutta monista muuttujista johtuen jouduttiin laittamaan reissusuunnitelmat sitten kuitenkin jäihin tältä erää.. Ollaankin muisteltu ja naurettu koko pimeä talvi meidän viimevuotista Costa Rican matkaa – sekä mietitty paikkoja johon tulevat reissut yhdessä voisi suuntautua. Ensi kerralla kun pidempään reissuun on mahis, sitä ei tuu pilaamaan mikään!! 😀

Selailtiin äskön koneelta reissukuvia, joita muuten löytyy ihan järjetön määrä, ja mun on pakko tulla niitä jakamaan tännekkin. Vaikka Costa Rica ei kuulu paikkoihin joihin välttämättä haluaisin mennä uudestaan tai jota olisin ensimmäisenä suosittelemassa, sen upea luonto on kuitenkin vertaansa vailla. Meidän reissua rokotti nopea liikkuminen paikasta toiseen, ja oltiinkin loppu matkasta aivan loppu. Kuitenkin näin jälkeenpäin kaikille kommelluksille pystyy nauramaan, ja muistellaan ensimmäistä yhteistä isompaa reissua lämmöllä. :)♥

id-kuva

With love, Silja


lauantai 21. toukokuun 2016

My Worst ”Hotel” Experience Ever / Cabinas Talamanca

Lupasin kertoa teille meidän alkuvuoden Costa rican reissulta vielä muutamia juttuja, ja aiemmin tässä postauksessa esittelinkin jo mun (ja meidän koko poppoon) lempi hotellin. Nyt esittelyvuorossa olis reissun surkein hotelli, ja itseasiassa järkyttävin ”hotelli” jossa oon ikinä ollut. Hotelli lainausmerkeissä siksi, että eihän tälläinen mesta oo hotellia nähnytkään, en tiedä mikä ois oikea sana sillä mun mielestä hostellikaan kuullosta näin pahalta, haha! Tiedän että tää postaus varmasti vaikuttaa vähän naurettavalta, ja mä ihan jäätävältä kermaperseeltä, mutta tää oli ihan oikeesti kamala mesta + että asennoitumisella on mun mielestä myös iso rooli. Jos olisin tietoisesti lähtenyt reissuun ns. reppureissaus -meiningillä ja sillä fiiliksellä että rahaa käytetään mahdollisimman vähän olisin varmasti ollut täälläkin mestassa oikeasti ihan fine (No okei, ehkä en)… Sanoin tuolla paikanpäälläkin että ei tuntuisi yhtään niin pahalta, jos olisi oikeat varusteet, eli vaan muutamat tarpeelliset tavarat messissä – eikä kaikki kalliit läppärit, kameravehkeet jne. jonka puolesta piti pelätä.

Huoneemme ovi oli nimittäin sellaista tekoa, että jopa mä olisin saanut sen helposti potkaistua auki, eikä olisi tarvinnut varmasti käyttää edes voimaa.. Huoneeseen ei siis todellakaan uskaltanut jättää mitään arvotavaroita, tai muutakaan tärkeää sillä rikollisuus ja murrot on tuollapäin maailmaa niiiin yleisiä, hienommissakin paikoissa. Myös hotellin henkilökunta (pari nuorta poijankloppia) vaikutti vähän siltä, että olis hyvin voinut käydä vaikka itsekkin huoneen putsaamassa, kun näkevät että lähdetään jonnekkin. 😀 Lisäksi ovessa oleva lappu jossa luki että huoneessa olevat tavarat ovat asiakkaan vastuulla, ei vienyt yhtään pois tätä epävarmaa fiilistä, vaikkakin tämä käytäntö ilmeisesti onkin jokaisessa hotellissa? Jotenkin ei oo vaan ikinä noin isolla/huomiotaherättävästi tota kyseistä ”sääntöä” lukenut missään, tai siis en ole kiinnittänyt siihen huomiota.

Huom! Kuvat eivät todellakaan tee huoneelle ”oikeutta”. Tästä syystä mekin mentiin halpaan, ja kyseinen paikka bookattiin..

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun huoneen ovesta astui sisään, huoneestamme paljastui parisänky, heppoinen ”hylly”/yöpöytä, pieni ruokapöytä, yksi tuoli sekä huonosti toimiva kattotuuletin, joka nyt ei muutenkaan noilla läpötiloilla ihan hirveesti jeesaa. Sängyn vierestä pääsi kylppäriin, josta puolestaan löytyi tietysti ne tärkeimmät eli; wc-pönttö, lavuaari sekä suihku (josta ei tullut kuin kylmää vettä, mikä tietysti on tuollapäin ihan yleistä). Olin aluksi ihan fine huoneen suhteen, sillä tiestin että mitään viiden tähden luksusresorttia ei ollutkaan tälläkertaa odotettavissa, mutta lähemmän tarkastelun jälkeen mua alkoi kyllä suoraan sanottuna kuvottaa.. Huone oli oikeasti siinä kunnossa kun sitä ei olisi viikkoihin siivottu. Lakanat olivat todella likaiset, ikivanhat, ja siellä sun täällä möngersi mitä kummallisimpia ötököitä – myös seinissä ja katossa. Sängyn yläpuolella oleva ”ikkuna” eli siis pelkkä seinässä oleva aukko oli kyllä peitetty hyönteisverkolla, mutta siinä oli kauttaaltaan todella isoja reikiä, eli siis aivan plus-miinus-nolla. Vaikka mä en oo ikinä mitään ötököitä pelännyt, ja tiesin että Costa Ricasta jos mistä niitä löytyy, niin menin silti ihan älyttömään paniikkiin kun tyyliin mun kämmenen kokoinen torakka vilisti jalkojen välistä. Torakoitakin oon tottakai tottunut reissuilla näkemään, mutta en edes tiennyt että ne voi ihan oikeasti kasvaa tän kokosiksi!!! Tässä vaiheessa mulle oli aika selvää että tulevasta yöstä tulisi todella pitkä, ja taisin ilmoittaakkin että mähän en muuten täällä sit nuku. Kello vaan oli jo sen verran paljon, ettei ollut enää mitään mahista lähteä etsimään uutta yöpaikkaa – varsinkin kun oltiin vasta juuri saavuttu Puerto Viejoon, eikä edes tunnettu koko mestaa. Myös meidän ystäväpariskunta oli tästä paikasta sen verran järkyttynyt että valvottiin kaikki yhdessä koko yö ulkona, etsien uutta hotellia. Meillä tais olla tänne jopa viiden yön varaus, joka oli vielä kaiken lisäksi ollut aika kallis.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

No aamu seitsemän aikoihin mä taisin vahingossa nukahtaa sänkyyn muutamaksi tunniksi ja heräsin ehkä ysin aikoihin aivan hiestä märkänä. Olin nimittäin pukenut päälle pitkät housut, pitkähihaisen paidan, sukat jne. koska mua ällötti niin paljon.. Mihinkään ei tehnyt mieli koskea, enkä olis yhtään ihmetellyt vaikka tuolta olis saanut ties mitä luteita. Matkalaukkujakaan ei uskaltanut avata viittä sekunttia pidemmäksi ajaksi, ja muutenkin kaikkien niiden ötököiden keskellä oli ihan vainoharhainen olo – tuntui koko ajan että joka puolelta kroppaa kutittaa. Ei huhhuh, oli kyllä niin kamala kokemus ettette oikeasti voi edes kuvitella, tää kuullostaa varmaan niin liioitelluta.

No mun herättyä lähdettiin sitten heti selvittämään tilannetta respaan, ja pitkän kiistelyn jälkeen taidettiin joutua maksamaan vain muutamasta yöstä viiden sijaan (oltiin siis paikan päällä vain tämä yksi). Eikun matkalaukut jälleen kantoon, ja kävellen etsimään uutta hotlaa. Tietysti koko Puerto Viejo oli ihan loppuun bookattu juuri kuumimman sesongin aikaan, mutta piiitkän päivän jälkeen löytyi kumminkin ihan ok vaihtoehto. Kyllä oli aikamoinen tehtävä löytää se uusi paikka, mutta vaivan arvoinen. 😀 Tossa tilanteessa olin kyllä ihan valmis antamaan vaikka toisen käteni, että pääsis oikeasti edes hieman parempaan mestaan, ja sais nukuttua kunnon yöunet.

id-kuva

With love, Silja


keskiviikko 27. huhtikuun 2016

Costa Rica Snapshots Part 1

OLYMPUS DIGITAL CAMERAid-kuvaOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Ps. Oon mukana Indiedaysin ja Piz Buinin kamppiksen mainoskuvauksissa kesäkuussa, ja tarttisin pikkusen teidän lukijoiden jeesiä. Olis nimittäin mahtavaa, jos voisitte käydä täällä äänestämässä kuvaa, jonka ”kopiossa” haluaisitte nähdä mut!! 🙂 Kuvausten ideana on siis uudistaa vanhoja Piz Buinin mainoskuvia, ja päätösvalta on teillä missä tyylissä mut kuvataan. Itse tykkään ehkä eniten vuosin 2009 ja 2015 kuvista.. 😉 Lisäksi kaikkien äänestäjien kesken arvotaan 3o Piz Buinin huikeaa tuotepakettia!!!

With love, Silja


tiistai 19. huhtikuun 2016

A Perfect Day By The Pool

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAid-kuvaOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA4a

Ahh, näihin maisemiin ja tonne lämpöön kun pääsiskin just nyt! Ei näissä Suomen keleissäkään tietty ihan hirveesti oo ollut valittamista, mutta mm. tänään oli herätys ennen seiskaa, skidit koululle ja sitten väsyneenä kasiks salille vesisateessa… 😀 Ois ehkä ollut himpunverran mukavampi syödä aamupalaa rauhassa omalla terassilla keskellä viidakkoa apinoiden leikkiessä puissa, ja sen jälkeen suunnata altaalle uimaan ja ottamaan aurinkoa! Mutta mutta, en valita.. 😉

Kuvissa paikan miljöö ei ehkä pääse ihan oikeuksiinsa, mutta tosta yhdestä kuvasta näkyy hieman, että allasalueelta aukesi huikeat näkymät toiselta puolelta merelle ja toiselta viidakkoon. Esittelinkin jo aiemmin tässä postauksessa tän kyseisen ”hotellin” josta meillä oli oma villa – ehkä yks kivoimmista paikoista, jossa on ikinä tullut yövyttyä! 🙂

With love, Silja


sunnuntai 03. huhtikuun 2016

Puerto Viejo By Night

Oon kaikessa hässäkässä unohtanut kokonaan Costa Rican postaukset, ja ajattelin nyt vielä jatkaa niitä, sillä kuvia löytyy koneelta edelleen hirveet määrät! 🙂

Nää seuraavat kuvat on Costa Rican Karibian puoleiselta rannikolta, pienestä surffikylästä nimeltä Puerto Viejo. Matkustettiin Puerto Viejoon paikallisbussilla 5h pääkaupungista San Josésta seisomapaikoilla, sillä bussi oli niin täynnä.. Oli muuten aikamoinen kokemus vetää sellasella vanhalla bussilla sademetsän läpi ja nukkuu bussin käytävällä! 😀 Bussi pysähtyi neljän tunnin matkan jälkeen Limón nimiseen hieman isompaan kaupunkiin, jossa oli 15-20min aikaa käydä vessassa, tai ostaa jotain syötävää. Vaihtoehdot tosin eivät olleet kovin houkuttelevat.. Tolla mun miehellä oli kuitenkin sen verran kova nälkä, että oli pakko saada jotain. Se kävi ostamassa pienestä kiskasta hampparin, ja viimeistään siinä vaiheessa tais nälkä lähteä, kun hampurilainen otettiin lasisesta vitriinistä, lämpölamppujen alta ja annettiin käteen. 😀 Majoneesit, salaatit ja kaikki oli muhineet siellä valmiina ties kuinka kauan.. Nam!

Tuolla päin maailmaa kaikki palvelu kestää myös ihan tuhottoman kauan, eikä aikatauluilla ei ole niin väliä, mutta toi Karibian puoli oli vielä asia erikseen… Ei tsiisus! Jengillä ei kyllä ollu mitään kiirettä minnekkään suuntaan. Ravintoloissa sait odottaa ruokia kauemmin kuin missään ikinä ja palvelu on muutenkin aika kehnoa. Ainoat innokkaat myyjät taisivat olla huumediilereitä, joita kuhisi joka nurkalla heti kun aurinko alkoi laskea! Noin 5 metrin välein joku tuli tarjoamaan milloin mitäkin…

Sen verran vielä Puerto Viejosta, että tää tais olla meijän reissulla sellanen ainoo oikeesti ”turistirysä” ja viihyttiinkin paikanpäällä vain muutaman päivän ajan. Puerto Viejo oli tosi kaunis mesta ja todellakin must see, mutta turistit ja kalliit hinnat ei houkutelleet jäämään sen pidemmäksi aikaa. Karbian puolella oli kyllä niin omanlaisensa meno verrattuna muuhun Costa Ricaan, ihan kuin olisi hypännyt eri maahan. Joka puolella soi reggae ja rastafarit ajeli vanhoilla pyörillä ihan miten sattuu! 😀 Torakoita vilisteli ihan joka paikassa, ja laiskiaiset nukkui puissa. 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAP2043258OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Harmi kun kameran asetukset on näköjään ollut ihan miten sattuu näitä kuvia ottaessa, joten kuvien laatu on aika heikko. 🙁 Mulla on tosiaan vielä hirveesti juttua ja kuvia reissultamme, joten koitan saada myös näitä postauksia tänne blogiin!

With love, Silja