Haluan ehdottomasti jakaa täällä blogin puolella teille makeimman ja kamalimman hotellin, jossa yövyimme Costa Rican matkamme aikana. Hotellitarjonta kyseisessä maassa on nimittäin hieman erilainen siihen verrattuna, mihin täällä Euroopassa on ehkä yleisellä tasolla tottunut. Tietysti hotellien kirjo oli valtava, mutta pääkaupunkia lukuunottamatta isoja ja korkeasta laadustaan tunnettuja hotelliketjuja ei pahemmin Costa Rican ”kalastajakylissä” näkynyt – ja hyvä niin! Sen sijaan värikkäitä, länsimaalaisen näkökulmasta ehkä boheemeja ja pikkuruisia muutaman huoneen boutique -hotelleja ja majataloja löytyi vierivierestä.

Katselimme ennen reissuamme myös näitä all inclusive luksus-resortteja, mutta meille oli kyllä heti selvää ettemme halunneet tälläkertaa sellaiseen, vaan halusimme nimenomaan nähdä sitä ”aitoa” meininkiä. Vaikka tämä ehkä vähän hölmöltä kuullostaakin, niin suomesta käsin hotellitarjontaa selaillessamme,  nyrpistelin tosin aika paljon nenääni.. Hotellien rakennusmateriaalit ja sisustus on nimittäin aika eri luokkaa verrattuna siihen kliiniseen ja pelkistettyyn tyyliin mihin ainakin mä itse oon tottunut. Värikkäät tapetit, taulut ja petivaatteet saavat mielestäni aikaan hieman vanhanaikaisen ja ns. homssuisen vaikutelman, joten pelkkien kuvien perusteella oli vähän vaikea lähteä arvioimaan mikä hotelli on oikeasti jees ja sellainen perus-siisti.

Paikanpäällä sitten tuli ehkä vielä pienenä järkytyksenä se, ettei kaikissa hotelleissa (bungaloweissa) ollut esimerkiksi ikkunoita ollenkaan, ja hienompienkin hotellien ikkunoissa, sekä seinien liitoksissa oli isoja, ötököiden mentäviä rakoja… Tietysti maassa maan tavalla, mutta jos kärsit pahasta ötökkäkammosta, en ehkä lähtisi suosittelemaan Costa Ricaa matkakohteeksi. 😀 Mä itse oon aika fine erilaisten matojen ja koppisten kanssa, mutta sain kyllä tällä reissulla muutaman paniikkikhatuksen aikaiseksi.. Varsinkin kun menin lukemaan että juuri Costa Ricasta löytyy suuri kirjo maailman myrkyllisimpiä hyönteisiä, sammakoita ja käärmeitä.

Mun ehdoton lemppari ”hotelli” oli tämä kaksi kerroksinen oma villa isolla parvekkeella, ja ihanalla viidakkonäkymällä! Aamuisin omalta parvekkeelta saattoi katsella miten apinat leikkivät viereisissä puissa, ja jäätävän kokoiset leguaanit hengailivat oksilla. Hotellin alue oli iso, siisti ja kivasti vuorenrinteessä. Tabulia Treestä löytyi muutama näitä 4-5 hlön villoja, mutta myös pienempiä hotellihuoneita. Villamme oli kaikin puolin kiva, viihtyisä, ja hyvän kokoinen neljälle aikuiselle. Siltä löytyi oma tallelokero, jääkaappi yms. perustarpeita.

Hotellilla oli kuulemma hyvä ja vaihtuva aamupala (kävin itse ainoastaan kerran..) ja henkilökunta respassa sekä ravintolassa oli todella mukavaa. Ravintolat olivat Costa Ricassa poikkeuksetta seinättömiä (mikä sana??), joten esimerkiksi täällä apinoita tuli hotellin aamupalalle kerjäämään. 😀 Hotellialueella oli myöskin kiva uima-allas, sekä ihana ulkosuihku jyrkänteellä upein viidakko-näkymin. Uima-allas oli suht korkealla rinteessä, joten siltä avautui todella kauniit maisemat rannalle, joka oli paljon alempana ja pienen automatkan päässä.

With love, Silja

Bikini top House of Brandon (gifted)

Mä rrrakastan aina ulkomailla ollessa hiippailla öisin hotellin altaalle uimaan ja rentoutumaan.. Aina ei jaksa lähteä ”kaupunkiin” viettämään iltaa, eikä hotellihuoneessa tyhjänpanttina kököttäminenkään kuullosta kauheen kivalta, kun kerran lomalla ollaan. Monissa hotelleissahan uima-altaat tosin on öisin suljettu, ja täälläkin allasalueen lamput sammuu aina jossain vaiheessa iltaa, mutta ainakaan meille ei tultu sanomaan mitään, joten oletan että tää oli ihan sallittua.. ;D

Otettiin siis omat juomat messiin, ja soitettiin musiikkia hiljaisella puhelimesta – en oo tehnyt niin varmaan sitten yläasteen, Haha! 😀 Ihan parasta laatuaikaa oman rakkaan kanssa. ♥ Ja onneksi kerittiin tekemään tää toiseksi viimeisenä iltana, sillä viimeisenä iltana kun oltiin uudelleen hiippailemassa altaalle uikkarit päällä ja pyyhkeet messissä, oli allas tyhjennetty vedenvaihdon tms. takia. 😀

With love, Silja

En ookkaan tainnut vielä blogin puolella kertoa sen enempää meidän reissusta, mutta ajattelin nyt avata hieman mitä ollaan täällä Costa Ricassa touhuttu. Costa Ricahan on siitä mahtava maa, että se sijoittuu Karibianmeren ja Tyynen valtameren väliin, eli täällä on todella erilainen ilmasto ja luonto riippuen siitä missä päin maata olet. Tämän takia meille olikin ihan alusta asti selvää, että halutaan nähdä sekä Karibian että Tyynenmeren puolta, sillä ne eroavat toisistaan jonkun verran.

Lensimme aluksi San Joséen, eli Costa Rican pääkaupunkiin joka sijaitsee sisämaassa ja 1 160 metriä merenpinnan yläpuolella. Sää San Joséssa on siis muuhun maahan verrattuna viileä korkean sijainnin takia, eikä ilmastokaan ole samanlainen kuumankostea kuin rannikoilla. Vietimme siksi pääkaupungissa vain kaksi ensimmäistä päivää, jonka jälkeen vuokrasimme auton ja lähdimme ajamaan Tyynenmeren puolelle kohti Queposta (ja Manuel Antoniota). San Josésta ajoi autolla Quepokseen noin hieman alle 3 tuntia. Välimatkat maassa ovat lyhyitä sillä Costa Rica on pinta-alaltaan pieni maa, mutta huonot tiet ja vuoristot pidentävät matkustusaikoja.. Viihdyimme Tyynenmeren puolella reissustamme 5 päivää. Siinä ajassa kerkesi näkemään suht’ hyvin kaiken mitä siellä ”tarvitsee” nähdä – mutta tietysti pidempäänkin olisi voinut olla, ja paaljon jäi näkemättä. 🙂

Quepoksesta ajoimme yhdeksi yöksi Puntarenaksen kaupunkiin yhdeksi yöksi, mikä oli aika floppi, sillä kaupunki oli aika tylsä ja kuollut. Puntarenaksesta taas ajoimme seuraavana päivänä kivaa vuoristotietä pitkin takaisin San Joséen palauttamaan autoa, ja hyppäsimme San Joséssa bussin kyytiin määränpäänämme pieni Puerto Viejon kylä Karibian puoleisella rannikolla. Noin 5 tunnin bussimatka olikin sitten taas ihan oma lukunsa, palaan siihen vielä oman postauksen parissa. 😀 Puerto Viejo ei kuitenkaan ihan vastannut odotuksiamme, joten emme loppupeleissä viipyneet siellä kolmea yötä pidempään, vaikka alunperin tarkoituksena oli olla siellä lähes koko loppu reissu. Ystäväpariskuntamme jäi sinne vielä pidemmäksi aikaa, kun taas me miehen kanssa matkustettiin jo edeltä San Joséen. Alkulomasta tuli reissattua ja säädettyä niin paljon, että halusimme nyt loman viimeiset päivät oikeasti vain nauttia hyvästä hotellista, palveluista ja toisistamme ilman mitään ylimääräistä hässäkkää.

With love, Silja

Matkustettiin muutama päivä sitten Costa Rican Karibian puoleiselle rannikolle, ja matka sekä sitä seurannut päivä eivät todellakaan sujuneet hyvin.. Tänään sai kumminkin taas hengähtää ja viettää päivää beachillä, joten jätetään noi huonot kokemukset vielä odottamaan myöhempää – en ole vielä valmis nauramaan niille. 😀 Harmiksemme tänään oli kuitenkin reissun ensimmäinen pilvinen päivä, joka tietysti hieman latisti tunnelmaa, sillä muutamat edelliset päivät ovat olleet täyttä aurinkoa!

Rusketusta en oo siis vieläkään kerinnyt saada, mutta loppuloma on täysin pyhitetty auringonpalvonnalle ja vedessä lillumiselle.. Nyt on oikeastaan kaikki aktiviteetit tehty ja nähty, joten voi vaan chillailla ja mennä minne virta vie. Mä en oo muutenkaan sellainen lomailija, joka tykkäisi kulkea ”lukujärjestys” kädessä kiertelemässä turistinähtävyyksiä, vaan nautin eniten siitä kun saa kaikessa rauhassa vaeltaa ympäriinsä ja nähdä paikallista elämäntyyliä. Ja elämäntyyli täällä Puerto Viejossa todellakin on näkemisen arvoinen!! Kadut ovat täynnä värikkäitä rantavaatekauppoja, Jamaikan väreihin pukeutuneita rastafa -miehiä sekä reggaeta soi joka ravintolasta ja kojusta. 🙂 Täällä kenelläkään ei ole kiire minnekkään, ja asiat tehdään kun jaksetaan… Mun pitäisi muuttaa tänne!!

With love, Silja

Eilen herättyämme tiemme vei muutamien mutkien kautta (Multa lähti mm. ranne pois paikoiltaan juuri kun päästiin puiston porteista sisään..) vaeltamaan Manuel Antonion kansallispuistoon. Rauhoitettuja ja vartioituja kansallispuistoja on Costa Ricassa yllin kyllin, eikä Manuel Antonion ole suinkaan suurin, mutta olimme lukeneet siitä kehuja, joten valitsimme sen ”must see”-paikaksi. Mulla ei oikeastaan ollut muita odotuksia puistoa kohtaan kuin villi-apinoiden, laiskiaisten ja mahtavien maisemien näkemin, ja odotukset täyttyivät laiskiaisia lukuunottamatta. Emme kuitenkaan tajunneet että puisto menisi jo neljän aikaan kiinni, joten harmiksemme paljon jäi näkemättä… 🙁

Paikalliset pääsivät puistoon pienemmällä maksulla, mutta turisteilta puistoon pääsy maksoi 16$. Olimme varanneet mukaan omat eväät, mutta emme tietenkään tajunneet, ettei tarkkoin varjeltuun puistoon saa ottaa mukaan mitä tahansa. Kaikki ”roskaavat” ruuat (sipsipussit yms.) sekä tupakointi puistossa oli kielletty, ja laukut tarkistettiin porteilla. Mukaan sai ottaa juomia sekä leipää ja hedelmiä.

Puistossa oli eri vaikeusasteiden reittejä maaston mukaan – ja polkujen alussa oli aina taulut, joissa luki myös reitin pituus, sekä mitä eläimiä milläkin alueella yleensä liikkuu. Manuel Antonion kansallispuiston alueella asuu noin. 109 nisäkäs lajia, ja 184 lintulajia. Mua ehkä muutamaan otteeseen hieman hirvitti, kun oltiin oikeasti aika tiheässä ja pimeässä ”viidakossa”, eikä missään lähimailla kuulunut/näkynyt keitään muita ihmisiä. Mielessä kävi jopa että mitä tuleekaan tehdä, jos vastaan kävelee vaikka puuma tai jaguaari…. Onneksi metsässä vilisteli lähinnä noita oravan, jäniksen ja rotan risteytykseltä näyttäviä elukoita, jotka nimesin kuitenkin jostain syystä possuiksi. 😀 Mietin, että puiston aikainen sulkemisaika voi hyvin johtua myös siitä, että auringon alkaessa laskea eläimet tulevat aktiivisemmiksi? Oltiin varmaan viimeiset puistosta poislähtijät, sillä viimeisellä lenkillämmä hieman venähti, ja mietin jo että käy kuten Jurassic Parkissa, joka muuten sijoittuu fiktiiviselle saarelle Costa Ricaan. 😀

Useiden tuntien ja kilometrien vaellus tuolla paahtavassa kuumuudessa oli aikamoinen extreme-treeni, mutta tekisin tälläisen treenin anytime 100 x mielummin kuin juoksisin suomessa salilla juoksumatolla. Ahhh, #PuraVida ♥

With love, Silja