Super pitkästä aikaa heippa blogi! Ihan rehellisesti motivaatio blogin suhteen on ollut nyt korona-aikaan erittäin hukassa, sillä elämä on ollut niin erilaista.. Ajattelin nyt tulla kertomaan pitkästä aikaa vähän enemmän mun kuulumisia ja tietty vähän fiiliksiä koronaan liittyen, sillä se liittyy kaikkeen niin vahvasti.
Mulla loppui työharkka 20.3. ja silloin jäin sitten ”karanteeniin” kotiin, sillä koulut yms. suljettiin jo hieman ennen. Rehellisesti tää oli mulle todella iso shokki, että yhtäkkiä ei ollutkaan mitään elämää ja olin pitkään todella allapäin tämän vuoksi. Oon introvertti ihminen ja oon jo muutenkin paljon kotona, mutta vastapainoksi tarviin ehdottomasti ne mun päivittäiset rutiinit kuten koulu, sali ja ystävien näkeminen, ravintolat jne – ne on mulle niitä asioita jotka pitää pään kasassa.
Viimeiset n. 7 viikkoa on kulunut lähestulkoon kokonaan eristyksissä muusta maailmasta, oon oikeestaan ollut vaan kotona tai poikaystävän luona. Poikaystävän tuki on ehdottomasti ollut tänä aikana ihan korvaamatonta, ilman häntä olisin tullut jo hulluksi. 😀 Hän on suostunut ulkoilemaan ja tekemään mun kanssa kaikkea kivaa mitä näiden rajoitusten puitteissa on pystynyt, ja siitä on ollut mulle todella iso apu ja oon niin kiitollinen. ♥︎
Tällä hetkellä olo on jo suht tottunut tähän, eikä oo enää hetkeen ollut sellaista pahaa ahdistusta päällä mikä alkuun oli. Oon esim. todella huono keskittymään mihinkään koulujuttuihin kotona ja alkuun itkin silmät päästä että en pääse mitään kursseja läpi, kun niitä pitää tehdä nyt itsenäisesti kotona. Kaikki on kuitenkin alkushokin jälkeen mennyt todella hyvin, ja koulujututkin on ihan viittä vaille valmiit jo! 🙂 Nyt tuntuu että kyllä se elämä voittaa.
Seuraavaksi blogiin tulossa taas lisää ehkäisy-asiaa, sillä jouduin tosiaan tämän kaiken keskellä vielä vaihtamaan pois siitä renkaasta ja sekin on ollut yksi työmaa tässä viimeisen reilun kuukauden sisään… 😀
