Ootte kyselleet hirveesti että miten mun ”elämäntapa remontti” on sujunut, ja ajattelin nyt taas jatkaa hieman siitä aiheesta. Tosiaan uudemmille lukijoille tiedoksi, että kirjoittelin viime syksynä siitä että oon pikkuhiljaa alkanut miettimään tarkemmin omaa kehoa ja miten haluan pitää siitä huolta – lisäksi innostuin kovasti lenkkeilystä jota oon pienestä asti aina inhonnut.
Oon tosiaan ollut aikamoisessa sokerikoukussa, ja myös mun ihan normaalit ruokailutottumukset ovat olleet aika (todella) retuperällä.. Nuorempana lähinnä naureskelin sille että voin syödä miten huvittaa (kiitos urheilutaustan ja geenien) eikä se näy kropassa. Pikkuhiljaa vanhetessa on kuitenkin alkanut miettimään sitä, että vaikka se kaikki roskaruoka ei ehkä näy peilikuvassa, se kuitenkin vaikuttaa muhun kokonaisuutena. En halua olla koko ajan kipeä ja väsynyt jne.
Ruokavalion muuttaminen ei kuitenkaan käykkään ihan kädenkäänteessä (ainakaan mulle), vaan se on vaatinut pikkuhiljaa parempaan&laadukkaampaan ruokaan siirtymistä, sekä paljon opettelua ja itsekuria. Oon nyt kuitenkin jo muutamia kuukausia treenannut tätä, ja silti edelleen saatan kiireen keskellä venyttää ruokailua liikaa, ja sitten hirveässä tärinänälässä sortua roskaruokaan. En kuitenkaan missään vaiheessa oo kieltänyt itseltäni mitään herkkuja, vaan oon koittanut viimeiseen asti miettiä että onko karkkipussin ja limun ostaminen kaupasta ihan pakollinen juttu. 😀
Oon myös aloittanut monen vuoden tauon jälkeen salitreenin uudelleen, ja pikkuhiljaa siitäkin alkaa pääsemään taas jyvälle. Tatun hyvä ystävä omistaa ihan huipun, Kuntoklubi-nimisen salin Porvoon keskustan tuntumassa, ja siellä mäkin oon nyt käynyt suht’ ahkeraan jumppailemassa. Oon aloitellut salin puolellakin aika varovaisesti, mutta jo ihan muutaman treenikerran jälkeen siihenkin tuntui jäävän hyvällä tavalla koukkuun. En kuitenkaan ota salitreeniä tässä vaiheessa kovin vakavasti, lähinnä haluan sen avulla pikkuhiljaa muokata kroppaa haluamaani suuntaan, sekä saada hyvää oloa.
Salitreenin uudelleen aloittaminen (tavallaan) ihan nollasta tuntui aluksi rehellisesti jopa pelottavalta, ja edelleenkin saatan toisinaan olla siellä vähän hukassa.. Onneksi mulla on ollut mahdollisuus treenata aika paljon Tatun kanssa ja loppuajan kun oon ollut yksin, oon treenannut Kuntoklubin vain naisille tarkoitetulla puolella joka on ollut mulle iso pelastus – niin ei oo tarvinnut kokea niin paljoa sitä fiilistä että on ihan tiellä. 😀
Voisin mielelläni kirjoitella vähän tarkemminkin mun salitreenaamisesta, sekä esimerkiksi siitä millainen kroppa mua motivoi ja mikä olisi mun unelma. Miltä kuulostaa? 😛