Sain hetki takaperin valita mun lempi kellomerkiltä eli Daniel Wellintonilta itselleni kellon kaupallisessayhteistyössä. Mutta koska meillä oli jokin aika sitten vuosipäivä sekä Tatun synttärit, otin kellon myös Tatulle.

Oon aivan super huono pitämään mitään salaisuuksia Tatulta, mutta halusin olla paljastamatta, että olin tällä kertaa tilannut kellon myös hänelle. Olin perjantaina vielä työmatkalla Köpiksessä kun lähetti toi paketin meille kotiin, ja olin etukäteen pyytänyt Tatua vastaanottamaan ja avaamaan paketin. Kun tulin kentältä kotiin, tais ekat sanat olla että ”Tää on hienoin kello ikinä!!!”. Nappi valinta siis! 😉

Suostuttelin herran myös varmaan ekaa kertaa ikinä mun kanssa yhteisiin kuviin blogia varten, ja musta näistä tuli niiin ihania. Mulla olikin ihan hirveitä vaikeuksia valita vaan ne parhaat kuvat. Mitäs sanotte?!

Daniel Wellingtonilla on tällä hetkellä menossa muuten kampanja, jossa kellon tilaaja saa itselleen ylimääräisen vaihtorannekkeen. Eli oikeastaan kaksi kelloa yhden hinnalla! 🙂 Mä valitsin klassisen mustan nahkarannekkeen, jolla saa helposti ton vähän rennomman kellon tyyliä vaihdettua klassisen tyylikkääksi. Mua vähän jännitti että miten rannekkeen vaihto sujuu, mutta koko hommassa meni ehkä 5 minuuttia – super helppoa siis. 🙂 Kampanja on voimassa 15.8.2017 – 4.9.2017, ja koodilla ”LifeofSilja15” saatte vielä extra 15% pois tilauksesta sekä ilmaiset toimituskulut (voimassa 15.9. asti)! 🙂 Tsekkaa valikoima täältä!

With love, Silja

Eilinen lookki oli aika out of my comfort zone, sillä yleensä mun asut on aika pitkälti mustaa, mustaa ja mustaa. 😀 Sen lisäksi että koko asu koostui vaaleasta farkusta, olin vielä laittanut huulille punaista huulipunaa!! Ihan ennen kuulumatonta, haha. Pakko kuitenkin myöntää että illan pimetessä asu vaihtui siihen tuttuun ja turvalliseen all blackkiin (ja huulipuna nudeen), ja ulos lähtiessä vedin pitkästä aikaa päälle karvaliivin!! Ah, mä niin rakastan näitä alkusyksyn kelejä, kun voi pukeutua vielä suht kevyesti, mutta kuitenkin käyttää jo bootseja, karvaliivejä, kaulahuiveja yms.

Ja asiasta kukkaruukkuun, on ihan pakko hehkuttaa etten muista koska olisin viimeksi ollut näin onnellinen.. Vaikka sanoin aikaisemmin etten tuu kertomaan mun parisuhdeasioista enää oikeastaan mitään blogissa, niin nyt on kyllä pakko ihan vähän. 😀 Viimeiset pari kuukautta on mennyt niin vaaleanpunaisessa kuplassa ettei mitään rajaa, ja oon huomannut ihan ihmeellisiä uusia puolia itsessäni. Yleensä mä oon suhdeasioissa aika kylmä, välinpitämätön ja varovainen, mutta nyt musta on kuoriutunut oikea ”rakkauden lähettiläs”. Aikaisemmin oon myöskin kaivannut hirveesti omaa aikaa, ja nyt en malttais olla sekuntiakaan erossa. 😀 Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä oon huomannut että haluun hirveesti laittaa tän toisen ihmisen mun itseni edelle – mietin esimerkiksi tosi paljon että mitä voisin tehdä, jotta saisin mun miehen iloseksi. 🙂 Pikku juttuja, mutta siivosin esim. kämppää kerran koko päivän, jotta toisen oli kiva tulla töistä kotiin.. Oli niin siistiä nähdä se yllättynyt ja iloinen ilme kun kotiovi aukesi!

Aikaisemmin oon ajatellut että jos ne tunteet ns. piilottaa niin suhteen loppuessakaan et tuu sitten sattumaan niin paljoa. Tiiättekö mitä tarkotan? “The best way to not get your heart broken, is pretending you don’t have one.”… Ja mulle on ollut toisaalta jopa pelottavaa olla näin avoimesti onnellinen. En oo aikasemmin edes miettinyt koko asiaa, mutta ehkä viikko sitten mulle tuli jostain syystä mieleen että jos jotain tapahtuisi, niin keräilisin kyllä itseäni varmasti aaaika pitkään. Mutta kerran täällä vaan eletään niin ehkä ”mitä jos” on vähän väärä ajattelutapa. Tähän mennessä oon antanut vaan palaa, koska on tuntunut niin hyvältä – ja toivottavasti sama meno jatkuu. 🙂

With love, Silja

 

… Tai tässä tapauksessa koiralla! Hippo, Hippopotamus, Tamus, Tamppari, Hamppari, Kirppu jne. 😀

Pelotti vähän syksyllä, että miten me tullaan Hipon kanssa pärjäämään kaksin, kun ei ollut vielä tiedossa millaisissa väleissä pystytään pysymään Jyrin kanssa. Jyrin muutettua pois Hippo oikutteli/protestoi pari viikkoa mm. syömällä mun tavaroita, mutta se loppu onneksi suht’ nopeasti, ja sanoisin että meidän ”välit” Hipon kanssa on nyt paremmat kuin koskaan. Voi toki johtua myös siitä että tietty pentumainen käytös on jäänyt pikkuhiljaa pois, mutta olen tällä hetkellä ylpeämpi koirastani kuin ikinä!

Oma koira on tietysti aina rakas, mutta vielä noin puoli vuotta/ vuosi sitten meillä oli tosi ärsyttävä ja hermoja kiristävä ongelma Hipon kanssa.. Remmissä kävely nimittäin, joka ei meinannut sujua millään. Jokainen lenkki oli pelkkää tuskaa, ja muistan yhdenkin ilta-lenkin joka venähti monen tunnin mittaiseksi, koska kävely vierellä ei meinannut millään sujua. Koitimme kaikkia mahdollisia koulutustapoja, mutta mikään ei tuntunut tepsivän. Välillä piti purra hammasta yhteen jo ennen lenkille lähtöä, kun tiesi mitä tuleman pitää. Onneksi pikku hiljaa sitkeällä opettelulla, oikeilla välineillä ja kenties sen koiran aikuistumisen myötä ongelma on vihoin selätetty! 😀 Oon niin onnellinen kun voidaan nykyään tehdä monen kilometrin mittaisia lenkkejä hyvällä mielellä ilman mitään oikutteluja.

Mulla on käytössä lähes aina Rukan reaktiovaljaat, eli valjaat joissa remmi on kiinni rintapuolella, eikä selässä. Pidin pitkään remmiä kiinni selän puolella, sillä olin lukenut että rintakoukku ei ainakaan poista vetämisongelmaa. Varsinkin amstaffifoorumilla oli jonkun verran varottelua siitä, että näin koira nimenomaan oppii vetämään. Yhden kerran päätin kuitenkin huvikseni testata tätä rintakiinnitystä, ja vetäminen remmissä loppui kuin seinään! Normaalia kaulapantaa ei käyetä ollenkaan, sillä sen kanssa Hippo vetää niin paljon että pelkään sen kaulan/niskan puolesta, enkä itse jaksa roikkua perässä kun koiraan ei saa mitään kontaktia. Lyhyemmillä lenkeillä ja liukkaillä säillä meillä on välillä käytössä kuristus-/ketjupanta, joka on toiminut myös tosi hyvin. Silloin kun se oli ekaa kertaa käytössä meni ehkä n. 5-10 minuuttia kunnes mä opin käyttämään sitä ja Hippo tajusi että kun naksahdus kuuluu, vauhti hiljenee.

Haluaisin joskus tulevaisuudessa toisen koiran, mutta pelottaa jo nyt millainen hullu se todennäköisesti olisi, koska Hippo on niin unelma! Tiiättekö mitä tarkoitan? Kun nyt tää elämä koiran kanssa on niin helppoa ja ruusuilla tanssimista, niin se toinen koira on aivan varmasti ihan täystuho, ois niin mun tuuria! ;D Täällä me pötkötellään nytkin kahdestaan sohvalla, Hippo kaivautuneena peiton alle. ♥ Maailman rakkain.

With love, Silja

Mun piti viettää eilen rauhallista koti-iltaa hyvä ruuan ja Hipon kanssa lenkkeilyn parissa, mutta mun illan keskeytti Jennin puhelinsoitto. Puhuttiin hetki puhelimessa, ja ajattelin että pitäiskö mun kysyä jos voisin tulla käymään. Kuten yleensä aina, ajateltiin taas kerran samaa asiaa samaan aikaan, ja just kun olin kysymässä – Jenni ehti ensin. Pakkasin salaman nopeasti kimpsut ja kampsut, ja kävelin Jennin luokse.

Mietittiin Jennin kanssa meidän ystävyys-suhdetta, ja sitä kuinka paljon ollaan kummatkin kasvettu niistä ajoista kun tutustuttiin reilu 8 vuotta sitten. Meidän ystävyyshän oli jopa muutaman vuoden ”tauolla” lapsellisten riitojen takia, mutta ollaan puhuttu nyt lähiaikoina useasti siitä, ettei enää löydy oikeastaan mitään mikä voisi meidät erottaa. Sillon ihan teineinä oltiin vielä kummatkin sen verran itsekkäitä ja kateellisia toisillemme, että ei osattu esimerkiksi iloita toisen onnesta. Nykyään tsempataan toinen toisiamme ja ollaan aidosti iloisia toisen onnistumisista. Voidaan jakaa keskenämme kaikki noloimmatkin kommellukset, sekä elämän ilot ja surut. Tälläisä ystäviä ei tuu montaa vastaan elämän aikana.

”If a friendship lasts longer than 7 years, psychologists say it will last a lifetime.”

Yksi tärkeimpiä juttuja jonka mä itse oon oppinut ystävyydestä viimeksi oli se, että opin oikeasti hyväksymään ihan kaikki juuri sellaisinaan kuin he ovat. Kaikkien ihmisten kaikki piirteet ja arvot ei voi mitenkään kohdata mun omia mieltymyksiä ja mielipiteitä, mutta jokainen ihminen on erillainen, ja tärkeä juuri omana itsenään. Niin klisee kun olla ja voi, mutta oikeasti arvostan ihan jokaista ihmistä, ja koitan etsiä jokaisesta ne hyvät puolet (oli sitten mun kaveri, tai ihminen kenestä en niin pidä.) Mua saattaa esimerkiksi ärsyttää jossain mun kaverissa joku ihan pikkiriikkinenkin luonteenpiirre, mutta nykyään se on mulle ihan fine – oon tajunnut että juuri siksi rakastan niitä ihmisiä. Yhden todella rakkaan ystävän menetys olikin mulle tosi kova paikka, sillä hän ei pystynyt jostain syystä hyväksymään mua sellaisena kun mä olen. Itse koen että oon ystävänä todella rakastava, mutta toisinaan multa saa vähän ”tough lovea” sillä sanon asiat aika suoraan jos siihen on mun mielestä aihetta. Mulla on kuitenkin paljon annettavaa, ja teen mitä vaan mun ystävien eteen – autan ja tsemppaan niin paljon kun vaan ikinä voin! Vaikka tää ystävän menetys harmittaa mua edelleen kovasti, täytyy muistaa että kaikki tapahtuu syystä. Oon koittanut myös muistaa sen, että ei ne ystävät mihinkään katoa, oikeat ystävät vaan oppii tunnistamaan… Ehkä hän ei ollut mun oikea ystävä. 🙂

Tää postaus olis ehkä pitänyt kirjoittaa ystävänpäivänä, mutta nyt vaan tuli mieleen kun jennin kanssa tätä aihetta pohdittiin.. Mulla ei oo todellakaan paljoa ystäviä, tai edes kavereita, mutta laatu korvaa ehdottomasti määrän. Haluan mun ympärille ihmisiä joihin on 100% luotto, ja tällä hetkellä musta tuntuu että oon onnistunut siinä. Muutamat mun ystävät ja kaverit ei näy täällä blogin puolella koskaan, mutta ovat silti yhtä tärkeitä. ♥

With love, Silja

Varoitus! Postaus sisältää lemmikki-hömpötyksiä! 🙂

Kesällä Petsgo -niminen uusi nettikaupalta otti muhun yhteyttä kysyäkseen, jos olisin kiinnostunut testaamaan heidän palveluaan. Petsgolla on myynnissä paljon erilaisia lemmikkieläintarvikkeita, ja sain heiltä lahjakorttikoodin jolla pystyin tilaamaan muutaman tuotteen mun muruille. Hippo tietysti tarvitsi pääasiassa hieman enemmän kuin mun pikkunen gerbiili, mutta en millään voinut olla klikkaamatta ostoskoriin muutamaa juttua myös Mr. Wishkiesille!! :D♥ Mun toinen gerbu oli vielä kuollut hetki takaperin, joten oli pakko hemmotella yksinäistä Mr. Wishkisiä.

Hipolla nyt on tietysti jo kaikki isommat jutut mitä se tarvitsee, jotenka valitsin tuotteita jotka kuluvat koko ajan. Niimpä korissa oli loppujen lopuksi luita, shampoota, kakkapusseja sekä muutama lelu! Kaikki kakkapusseja ja shampoota lukuunottamatta on jo tuhottu, sillä varsinkaan lelut ja luut ei meidän taloudessa kauaa kestä.

Yksi innokas laatikon purkaja! 😀

Ensimmäiseksi valitsin Hipolle meidän lemppari luita. Nää Ariston luut on oikeastaan ainoita mitä Hipolle annan, sillä nää on tuotettu kokonaan Suomessa ilman lisäaineita! En luota ulkomaisiin puruluihin, sillä niiden valmistuksessa on käytetty vaikka mitä myrkkyjä, jotka saattavat altistaa koiran erilaisille kamalille sairauksille.. 🙁 Kauiten amstaffin leuoissa kesti toi tummin hirvennahasta valmistettu puruluu, joka sopii erinomaisesti myös allergisille koirille.

Seuraavaksi tuotteeksi valitsin Pet Headin appelsiinin tuoksuisen ”Puppy Fun” -shampoon, joka on hypoallerginen (pennuille tarkoitettu), ja sopii näin ollen hyvin vaikka amstaffeille, joilla esiintyy jonkun verran iho-ongelmia. Pet Headin tuotteet varmaan jakaa jonkun verran mielipiteitä, mutta meillä ei ainakaan ole ollut mitään ongelmia edellisen saman sarjan shampoon kanssa. Turkki jää tämän jäljiltä super hyvän tuoksuiseksi ja pehmeäksi! 🙂

Sitten ihan perus kakkapusseja ja nameja. Nameja ei hirveesti käytetä Hipon kanssa, mutta otettiin nää testiin silloin koiranäyttelyissä. Hippo ei näistä kuitenkaan kauheesti näistä välittänyt (kuten ei muistakaan vastaavista koiran-nameista).

Lelujakin piti tietysti saada muutama kappale (lelut kun ei meidän taloudessa kauaa kestä..). Toi vinkuva pesukarhu-pehmo oli ihan hitti, mutta eipä siinä tainnut muutamaa päivää kauemmin kestää ennenkuin se oli kokonaan suolistettu.. Toi köysipallo puolestaan kesti tosi kauan, ja toimi hyvin pallohullun koiran kanssa, joka yleensä puhkaisee kaikki pallot muutamassa sekunnissa. Noita köysipalloja ostetaan ehdottomasti meidän talouteen lisääkin! 🙂

Lopuksi paketista löytyi Hipolle vielä kuminen ruokailualusta. Tää on ollut tosi hyvä juttu, ei tarvii olla koko ajan pyyhkimässä lattiaa, ja kupitkaan ei ton päällä liiku ollenkaan. 🙂

Myös gerbu-mummo oli super iloinen omista jutuistaan, eli tunnelista ja isosta säkistä hyvää ruokaa!! ♥

Kokonaisuudessaan tilaus-kokemus oli oikein miellyttävä, enkä havainnut mitään häiritseviä puutteita/ongelmia. Tilaus myös saapui itse valitsemaani postiin muutaman päivä kuluttua, joka on tietysti iso plussa! Tilailen itseasiassa aika useinkin Hipolle tälläisiä perus juttuja netistä, joten oli kiva saada hyvien nettieläinkauppojen listalle yksi uusi vaihtoehto, niitä kun ei mun mielestä montaa ole. 🙂

With love, Silja