torstai 19. maaliskuun 2020

Minustako sairaanhoitaja?

Kaupallinen yhteistyö: Laurea ammattikorkeakoulu

Kuten te tiedättekin, niin mä opiskelen tällä hetkellä lähihoitajaksi ja se on ollut mun ensimmäinen kosketus sosiaali- & terveysalaan. Oon tykännyt mun opinnoista ihan älyttömästi ja ala tuntuu mulle niin oikealta. Oonkin siitä syystä jo pitkään tiennyt että haluan jatkokouluttautua tästä vielä lisää ja jatkaa eteenpäin alalla. Kannustan niin paljon ihmisiä kouluttautumaan lisää, sekä vaihtamaan alaa jos siltä vaan tuntuu. Nyt aikuisena opiskelu on paljon mielekkäämpää ja helpompaa kun on eritavalla motivaatiota ja tietää mitä haluaa.

Mulla on siis itselläni tasan vuoden päästä edessä yhteishaku ja sain hetki takaperin ihan huippu mahiksen päästä tutustumaan Laurean ammattikorkeakoulun Lohjan ihkauuteen sairaanhoitajaopintojen toimipisteeseen. Olin tietysti innoissani, sillä sairaanhoitajaopinnot voisivat olla yksi hyvä ja luonnollinen jatkumo mun opinnoille. Pääsin päiväksi seuraamaan koululle sairaanhoitajaopiskelijoiden menoa sekä tutustumaan tähän upeaan kampukseen ja nyt näytän teille vähän mitä päivään kuului.

Aamu alkoi teorialla. Opiskelijat olivat vasta hetki takaperin aloittaneet opintonsa, joten nämä asiat olivatkin mulle jo ennestään tuttuja. Käytiin läpi ihmisen erittämistä, sekä katetrin laittoa. Meille näytettiin erilaisia katetreja, opiskelijat pääsivät tutustumaan niihin sekä sai esittää tietysti kysymyksiä opettajalta.

Sen jälkeen ryhdyttiin käytännön oppeihin, ja siirryttiin simulaatiosairaalaan harjoitelemaan eri katetrien laittoa nukeille. Laurean Lohjan kampuksella on nimittäin oikean sairaalan tyyliin tehty simulaatiohuone, jossa nukkeja pääsee hoitamaan lähes autenttisesti. Nukke jolle ”mun ryhmä” harjoitteli katetrin laittoa hengitti, puhui, räpsytti silmiään ja sen elintoimintoja pystyi oikeasti seuraamaan valvontamonitorista. Olin myyty! :D Mun mielestä meidän koulussakin on ihan parasta kaikki käytännöntekeminen, ja Laurean puitteet olivat uskomattoman hienot sekä modernit.

Kun kaikkien erilaisten katetrien laitto oli harjoiteltu läpi sekä mies että nais”potilaille”, kello olikin jo puolen päivän luokkaa ja opiskelijat valmistautuivat lähtemään lounaalle. Mulla oli tässä välissä mahis päästä haastattelemaan opiskelijoita, ja halusin tietysti kuulla miltä opinnot ovat tuntuneet ja onko Laurea hyvä paikka opiskella.

Kaikki mun haastattelemani ihmiset olivat tosi tyytyväisiä omiin opintoihinsa ja tähän uuteen Lohjan kampukseen, enkä yhtään ihmettele. Opiskelijat olivat tulleet kouluun tosi erilaisista taustoista, osa oli lähihoitajia, joillain alla ihan täysin muun alan opintoja ja työkokemusta. Suurin osa opiskelijoista oli mua vanhempia, eli oli kivaa huomata että ihmiset hakeutuu omalle alalle vielä myöhemminkin. :) Pääset lukemaan lisää Laurean sairaanhoitajaopinnoista täältä!

Kuten oonkin jo moneen kertaan maininnut, niin katsokaa näitä puitteita… Vaikkei kampus ollut kovin suuri, niin siellä on mieletön määrä erilaisia opiskelupisteitä ja neukkareita jonne pääsee omaan rauhaan työskentelemään. Myös lähiopetuksen luokat olivat tosi hienoja ja simulaatio-sairaalasta oon tosi kade. :D

Myös lähempäätä löytyy monia mua kiinnostavia koulutuslinjoja, esim. Tikkurilan kampuksella on sairaanhoitajan, terveydenhoitajan, sosionomin koulutukset. Myös Otaniemestä löytyy sairaanhoitajan, terveydenhoitajan ja sosionomin paikkoja.

Yhteishakuhan on nyt käynnissä, se alkoi eilen ja jatkuu aina 1.4. saakka! Jos oot miettinyt kouluun hakemista, niin täältä isot peukut sille ajatukselle! ♥︎ Varsinkin meidän alalla on huutava pula työntekijöistä, eli jos oot miettinyt että hoitoala voisi olla sun juttu, niin eikun nyt hakemaan kouluun!!

With love, Silja


keskiviikko 29. tammikuun 2020

Tulevaisuuden suunnittelua

Oon aina ollut ihminen joka elää vaan päivä kerrallaan, eikä mulla oo oikeastaan ikinä ollut minkään näköisiä tulevaisuudensuunnitelmia valmiina. En osaa sanoa mistä se on johtunut, mutta itse en ainakaan ollut silloin 14-vuotiaana yläasteella valmis valitsemaan mulle sopivaa polkua opiskelujen suhteen. En oikein ymmärtänyt silloin mun valintojen tärkeyttä tai ylipäätään elämää. Enkä usko että hirveän moni muukaan ymmärtää oikeasti, 14-vuotias on vielä ihan lapsi..

Näin jälkeen päin ajateltuna olisin ehdottomasti kaivannut paljon enemmän tietoa ja apua opettajilta/opolta sekä myös omilta vanhemmiltani jatkokoulutus-suunnitelmien tekoon, mutta toisaalta olenpahan oppinut asioita itselleni uskollisesti kantapään kautta. Oon kokeillut erilaisia aloja sekä kouluja, ja löytänyt sen oman polkuni nyt myöhemmin.

Mun mielestä milloinkaan ei ole liian myöhäistä kouluttautua alalle mikä itseä kiinnosta, eikä opiskelu ole ylipäätään missään elämänvaiheessa turhaa! Oon ollut ihan äärettömän surullinen siitä määrästä ilkeitä kommentteja ja keskusteluja joita oon saanut mun opiskelujen osalta. Itse oon ainakin kannustanut nimenomaan kaikkia mun ystäviä ja tuttuja rohkeasti palaamaan koulunpenkille mikäli jatko-opinnot yhtään kiinnostaa. Jos nykyinen ala ei ole sulle mielekäs, niin uskalla koittaa jotain uutta! Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi.

Niille jotka eivät tiedä, niin opiskelen siis tällä hetkellä toista vuotta lähihoitajaksi. Mulla alkoi maanantaina hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistämisen harkka, joka on viimeinen pakollinen harjoittelu. Sen jälkeen mulla alkaakin viimeinen vuosi ja erikoistuminen sinne suuntaukseen jonne itse haluan, eli mielenterveys & päihe -puoli. Oon aina ollut hyvin kiinnostunut ihmisen mielestä, ja miksi me toimitaan niin kuin toimitaan. Lähihoitajan koulutus on mun mielestä ollut toodella hyödyllinen ja silmiä avaava, mutta itse koen että haluan oppia ja tehdä jotain vielä enemmän. Oonkin nyt alkanut jo hyvissä ajoin etsimään mulle sopivaan korkeakoulua, ja meinaan siis jatkaa mun nykyisten opintojen päätyttyä suoraan toiseen kouluun! En puhu niistä ihan vielä enempää, sillä mulla on parikin eri linjaa&koulua jotka kiinnosta. Oon selaillut paljon erilaisia avoimia työpaikkoja, ja koittanut niiden pohjalta miettiä mitä voisin oikeasti tehdä koko loppuelämäni. Ja nyt musta tuntuu että oon löytänyt ne itselleni sopivat vaihtoehdot vihdoin. ♥︎

Mulla on tällä hetkellä niin iso motivaatio päällä, ja oon super tyytyväinen mun elämään just nyt. Olin kieltämättä muutamia vuosia ihan todella hukassa… Mun mielestä on jälkeen päin ajateltuna hassua että monet ihmiset haaveilevat esimerkiksi ns. ”bloggaajan elämästä” kun ei ole mitään säännöllistä työrytmiä ja voit maata himassa vaikka viikon putkeen jos siltä tuntuu. Voin kertoa että se ei oikeasti ole ollenkaan kadehdittavaa, vaan oikeasti pidemmän päälle masentavaa ja passivoittaa ihmistä. Nyt kun käyn säännöllisesti koulussa/töissä, salilla yms. niin elämä on 100% mielekkäämpää ja pääkoppa voi hyvin. En voisi enää ikinä kuvitella palaavani ”vaan kotiin”.

With love, Silja