keskiviikko 29. tammikuun 2020

Tulevaisuuden suunnittelua

Oon aina ollut ihminen joka elää vaan päivä kerrallaan, eikä mulla oo oikeastaan ikinä ollut minkään näköisiä tulevaisuudensuunnitelmia valmiina. En osaa sanoa mistä se on johtunut, mutta itse en ainakaan ollut silloin 14-vuotiaana yläasteella valmis valitsemaan mulle sopivaa polkua opiskelujen suhteen. En oikein ymmärtänyt silloin mun valintojen tärkeyttä tai ylipäätään elämää. Enkä usko että hirveän moni muukaan ymmärtää oikeasti, 14-vuotias on vielä ihan lapsi..

Näin jälkeen päin ajateltuna olisin ehdottomasti kaivannut paljon enemmän tietoa ja apua opettajilta/opolta sekä myös omilta vanhemmiltani jatkokoulutus-suunnitelmien tekoon, mutta toisaalta olenpahan oppinut asioita itselleni uskollisesti kantapään kautta. Oon kokeillut erilaisia aloja sekä kouluja, ja löytänyt sen oman polkuni nyt myöhemmin.

Mun mielestä milloinkaan ei ole liian myöhäistä kouluttautua alalle mikä itseä kiinnosta, eikä opiskelu ole ylipäätään missään elämänvaiheessa turhaa! Oon ollut ihan äärettömän surullinen siitä määrästä ilkeitä kommentteja ja keskusteluja joita oon saanut mun opiskelujen osalta. Itse oon ainakin kannustanut nimenomaan kaikkia mun ystäviä ja tuttuja rohkeasti palaamaan koulunpenkille mikäli jatko-opinnot yhtään kiinnostaa. Jos nykyinen ala ei ole sulle mielekäs, niin uskalla koittaa jotain uutta! Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi.

Niille jotka eivät tiedä, niin opiskelen siis tällä hetkellä toista vuotta lähihoitajaksi. Mulla alkoi maanantaina hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistämisen harkka, joka on viimeinen pakollinen harjoittelu. Sen jälkeen mulla alkaakin viimeinen vuosi ja erikoistuminen sinne suuntaukseen jonne itse haluan, eli mielenterveys & päihe -puoli. Oon aina ollut hyvin kiinnostunut ihmisen mielestä, ja miksi me toimitaan niin kuin toimitaan. Lähihoitajan koulutus on mun mielestä ollut toodella hyödyllinen ja silmiä avaava, mutta itse koen että haluan oppia ja tehdä jotain vielä enemmän. Oonkin nyt alkanut jo hyvissä ajoin etsimään mulle sopivaan korkeakoulua, ja meinaan siis jatkaa mun nykyisten opintojen päätyttyä suoraan toiseen kouluun! En puhu niistä ihan vielä enempää, sillä mulla on parikin eri linjaa&koulua jotka kiinnosta. Oon selaillut paljon erilaisia avoimia työpaikkoja, ja koittanut niiden pohjalta miettiä mitä voisin oikeasti tehdä koko loppuelämäni. Ja nyt musta tuntuu että oon löytänyt ne itselleni sopivat vaihtoehdot vihdoin. ♥︎

Mulla on tällä hetkellä niin iso motivaatio päällä, ja oon super tyytyväinen mun elämään just nyt. Olin kieltämättä muutamia vuosia ihan todella hukassa… Mun mielestä on jälkeen päin ajateltuna hassua että monet ihmiset haaveilevat esimerkiksi ns. ”bloggaajan elämästä” kun ei ole mitään säännöllistä työrytmiä ja voit maata himassa vaikka viikon putkeen jos siltä tuntuu. Voin kertoa että se ei oikeasti ole ollenkaan kadehdittavaa, vaan oikeasti pidemmän päälle masentavaa ja passivoittaa ihmistä. Nyt kun käyn säännöllisesti koulussa/töissä, salilla yms. niin elämä on 100% mielekkäämpää ja pääkoppa voi hyvin. En voisi enää ikinä kuvitella palaavani ”vaan kotiin”.

With love, Silja


sunnuntai 30. syyskuun 2018

Laita hyvä kiertämään!

Yksi asia johon en oo ikinä bloggaajana tottunut, on se että ilmaista tavaraa tulee joka suunnasta. Mä innostun edelleen ihan yhtä paljon jostain meikkilähetyksestä, kuin sillon ihan ensimäisilläkin kerroilla. Fakta on kuitenkin se, että sitä kaikkea tavaraa ei vaan kerkeä ja pysty käyttämään, joten annan ison osan esimerkiksi juuri kosmetiikasta tai vaatteista ystävilleni tai perheenjäsenille. Silti tuntuu että sitä tavaraa jää tosi paljon nurkkiin pyörimään, ja oon miettinyt tosi pitkään että mihin haluan niitä tällä kertaa lahjoittaa.

Oon tykännyt mun koulusta paljon ja se on jo näin lyhyessäkin ajassa antanut mulle tosi paljon ajateltavaa elämästä ja arvoista. Meidän koulun yhteydessä sijaitsee esim. pitkäaikaiskodittomien asuntoloita, ja meillä on ollut sieltä asukkaita sekä työntekijöitä kertomassa heidän arjestaan. Kuunnellessa niitä juttuja pidättelin koko ajan kyyneliä, mutta silloin mulla tietysti välähti!

Kysyin voisinko pitää naisten yksikössä ns. hemmottelu päivän, joka pitäisi sisällään esim. kauneudenhoitoa ja meikkaamista. Lahjoitan tietysti kaikki tuotteet heille, mutta haluan nimenomaan myös mennä itse sinne viettämään aikaa, ja kuuntelemaan.

Mulla on jo valmiiksi tosiaan paljon kaikennäköistä tavaraa jota voin sinne viedä, mutta päätin vielä rohkaistua ja kysyä L’oréalilta, josko heillä olisi halua olla mukana tässä projektissa. Isoin tarve on kuitenkin varmasti kaikelle perustavaralle, eli shamppoille, rasvoille jne jne. sillä näillä ihmisillä ei ole varaa edes perus juttuihin – ja ilokseni sain todella nopeasti myöntävän vastauksen.

Kun lähetti sitten toi mulle paketit kotiin viikkoa myöhemmin, en voinut oikeasti uskoa silmiäni! Kaksi niin isoa ja painavaa laatikollista kosmetiikkaa, etten jaksa niitä edes yksin kantaa!! En oikeesti pystynyt enää tässä vaiheessa pidättelemään itkua, sillä musta on niin mahtavaa päästä toteuttamaan tätä – ja niin mahtavaa että tälläinen firma halusi lähtee auttamaan mua, ilman mitään vastapalvelusta. Joten super iso kiitos Suomen L’oréalin PR tiimille! ♥︎

Huomenna aamulla mulla ja parilla muulla tytöllä jotka halusi lähteä tähän mukaan on ensimmäinen varsinainen suunnittelupalaveri asian tiimoilta. Ja oon täällä nyt jo ihan innoissani!! En malttaisi enää odottaa että saadaan projekti kunnolla käyntiin! :) Mun mielestä on niin mahtavaa että mulla on oman työn kautta resursseja antaa jotain hyvää myös muille.

With love, Silja