Lupailin kirjoittaa tänne vähän kattavammin kuulumisia, kun elämä vähän asettuu taas raiteilleen – joten täältä pesee!! Mulla alkoi hetki sitten taas koulu ja kyseessä on nyt siis mun opintojen kolmas ja viimeinen vuosi. Aloitin koulun nyt rehellisesti vähän nihkeillä fiiliksillä, sillä oon tehnyt koko kesän täyspäiväisesti töitä ja oon ollut tosi uupunut nyt loppukesän. Kuitenkin jo ensimmäisenä koulupäivänä se vitutus katosi tipotiehensä, kun mentiin suoraan aiheisiin, jota oon koko tän edellisen pari vuotta odottanut. Uskon että tää tulee olemaan koulun ja töiden ohella niin mun vuosi, ja pääsen vihdoin toteuttamaan itseäni. 

Työjutuistakaan en oo pahemmin puhunut somessa, mutta koronan iskiessä halusin hakea oman alan töihin, ja pääsin juuri siihen paikkaan, jonne halusinkin. Tein siis kesäsijaisuutta kotihoidossa toukokuusta saakka, ja se pesti loppui nyt tasan viikko sitten sunnuntaina. Mua kuitenkin pyydettiin jäämään vielä töihin samaan paikkaan, ja jatkan siellä nyt koulun ohella muutaman kerran viikossa. Mä oon ehdottomasti sellainen ihminen, että en yhtään tykkää vaan makoilla kotona, vaan haalin itselleni kaikenlaista puuhaa, joten koulun ja töiden yhdistäminen tuntuu ihan hyvältä idealta. Meillä tosiaan on nyt lähes pelkkää etäopiskelua, joten töiden tekeminen ei senkään takia tunnu niin raskaalta. 

Sitten se kolmas ja varmasti kaikkein kiinnostavin aihe, sillä oon saanut tästä paljon kysymyksiä koko kesän, eli mikä on mun parisuhteen tilanne. Mä oon tosiaan halunnut jo muutamia vuosia pitää mun parisuhteen pois somesta, mutta koska se jonkun verran tuli esille viime vuonna, niin ymmärrän tietysti kysymyset ja kiinnostuksen. Oon siis nyt alkukesästä eronnut mun poikaystävästä! Eroon ei liity mitään draamaa tai muutakaan ”kiinnostavaa”.. Me vaan haluttiin elämältä tosi erilaisia asioita loppupeleissä ja meillä oli aika erilaiset arvot elämään, joten siitä syntyi sellasta inhottavaa pientä skismaa parisuhteeseen eikä suhteella olisi ollut mitään tulevaisuutta. Ero oli jotenkin aikalailla helpotus sen alkushokin jälkeen, ja oon huomannut olevani nyt tosi onnellinen jälkeenpäin kun saan tehdä omaa juttuani. Tuntuu että oon ihan yhtäkkiä löytänyt itseni ja tasapainon mun elämään sekä tiedän paljon paremmin mitä haluan. 🙂 

Noh, oonko viettänyt villiä sinkkukesää? Ehkä villiä joo, mutta ihan vaan kavereiden kanssa biletysmielessä! 😀 Jotenkin ensimmäistä kertaa mun elämässä oon vaan rakastanut olla yksin ja keskittyä itseeni sekä mun kavereihin. Kävin alkukesästä muutaman kerran kyllä treffeillä siinä ”sinkkuuden alkuhuumassa” mutta totesin aika pian, että en oo nyt valmis eikä mulla ole aikaa sellaiseen, vaan nautin mun omasta ajasta. En oo halunnut ladata Tinderiä tai mitään. Tosin saas nähdä muuttuuko mieli nyt, kun työkuviot jne. vähän helpottuu. LOL! 

With love, Silja

 

Kaupallinen yhteistyö: Laurea ammattikorkeakoulu

Kuten te tiedättekin, niin mä opiskelen tällä hetkellä lähihoitajaksi ja se on ollut mun ensimmäinen kosketus sosiaali- & terveysalaan. Oon tykännyt mun opinnoista ihan älyttömästi ja ala tuntuu mulle niin oikealta. Oonkin siitä syystä jo pitkään tiennyt että haluan jatkokouluttautua tästä vielä lisää ja jatkaa eteenpäin alalla. Kannustan niin paljon ihmisiä kouluttautumaan lisää, sekä vaihtamaan alaa jos siltä vaan tuntuu. Nyt aikuisena opiskelu on paljon mielekkäämpää ja helpompaa kun on eritavalla motivaatiota ja tietää mitä haluaa.

Mulla on siis itselläni tasan vuoden päästä edessä yhteishaku ja sain hetki takaperin ihan huippu mahiksen päästä tutustumaan Laurean ammattikorkeakoulun Lohjan ihkauuteen sairaanhoitajaopintojen toimipisteeseen. Olin tietysti innoissani, sillä sairaanhoitajaopinnot voisivat olla yksi hyvä ja luonnollinen jatkumo mun opinnoille. Pääsin päiväksi seuraamaan koululle sairaanhoitajaopiskelijoiden menoa sekä tutustumaan tähän upeaan kampukseen ja nyt näytän teille vähän mitä päivään kuului.

Aamu alkoi teorialla. Opiskelijat olivat vasta hetki takaperin aloittaneet opintonsa, joten nämä asiat olivatkin mulle jo ennestään tuttuja. Käytiin läpi ihmisen erittämistä, sekä katetrin laittoa. Meille näytettiin erilaisia katetreja, opiskelijat pääsivät tutustumaan niihin sekä sai esittää tietysti kysymyksiä opettajalta.

Sen jälkeen ryhdyttiin käytännön oppeihin, ja siirryttiin simulaatiosairaalaan harjoitelemaan eri katetrien laittoa nukeille. Laurean Lohjan kampuksella on nimittäin oikean sairaalan tyyliin tehty simulaatiohuone, jossa nukkeja pääsee hoitamaan lähes autenttisesti. Nukke jolle ”mun ryhmä” harjoitteli katetrin laittoa hengitti, puhui, räpsytti silmiään ja sen elintoimintoja pystyi oikeasti seuraamaan valvontamonitorista. Olin myyty! 😀 Mun mielestä meidän koulussakin on ihan parasta kaikki käytännöntekeminen, ja Laurean puitteet olivat uskomattoman hienot sekä modernit.

Kun kaikkien erilaisten katetrien laitto oli harjoiteltu läpi sekä mies että nais”potilaille”, kello olikin jo puolen päivän luokkaa ja opiskelijat valmistautuivat lähtemään lounaalle. Mulla oli tässä välissä mahis päästä haastattelemaan opiskelijoita, ja halusin tietysti kuulla miltä opinnot ovat tuntuneet ja onko Laurea hyvä paikka opiskella.

Kaikki mun haastattelemani ihmiset olivat tosi tyytyväisiä omiin opintoihinsa ja tähän uuteen Lohjan kampukseen, enkä yhtään ihmettele. Opiskelijat olivat tulleet kouluun tosi erilaisista taustoista, osa oli lähihoitajia, joillain alla ihan täysin muun alan opintoja ja työkokemusta. Suurin osa opiskelijoista oli mua vanhempia, eli oli kivaa huomata että ihmiset hakeutuu omalle alalle vielä myöhemminkin. 🙂 Pääset lukemaan lisää Laurean sairaanhoitajaopinnoista täältä!

Kuten oonkin jo moneen kertaan maininnut, niin katsokaa näitä puitteita… Vaikkei kampus ollut kovin suuri, niin siellä on mieletön määrä erilaisia opiskelupisteitä ja neukkareita jonne pääsee omaan rauhaan työskentelemään. Myös lähiopetuksen luokat olivat tosi hienoja ja simulaatio-sairaalasta oon tosi kade. 😀

Myös lähempäätä löytyy monia mua kiinnostavia koulutuslinjoja, esim. Tikkurilan kampuksella on sairaanhoitajan, terveydenhoitajan, sosionomin koulutukset. Myös Otaniemestä löytyy sairaanhoitajan, terveydenhoitajan ja sosionomin paikkoja.

Yhteishakuhan on nyt käynnissä, se alkoi eilen ja jatkuu aina 1.4. saakka! Jos oot miettinyt kouluun hakemista, niin täältä isot peukut sille ajatukselle! ♥︎ Varsinkin meidän alalla on huutava pula työntekijöistä, eli jos oot miettinyt että hoitoala voisi olla sun juttu, niin eikun nyt hakemaan kouluun!!

With love, Silja

Oon aina ollut ihminen joka elää vaan päivä kerrallaan, eikä mulla oo oikeastaan ikinä ollut minkään näköisiä tulevaisuudensuunnitelmia valmiina. En osaa sanoa mistä se on johtunut, mutta itse en ainakaan ollut silloin 14-vuotiaana yläasteella valmis valitsemaan mulle sopivaa polkua opiskelujen suhteen. En oikein ymmärtänyt silloin mun valintojen tärkeyttä tai ylipäätään elämää. Enkä usko että hirveän moni muukaan ymmärtää oikeasti, 14-vuotias on vielä ihan lapsi..

Näin jälkeen päin ajateltuna olisin ehdottomasti kaivannut paljon enemmän tietoa ja apua opettajilta/opolta sekä myös omilta vanhemmiltani jatkokoulutus-suunnitelmien tekoon, mutta toisaalta olenpahan oppinut asioita itselleni uskollisesti kantapään kautta. Oon kokeillut erilaisia aloja sekä kouluja, ja löytänyt sen oman polkuni nyt myöhemmin.

Mun mielestä milloinkaan ei ole liian myöhäistä kouluttautua alalle mikä itseä kiinnosta, eikä opiskelu ole ylipäätään missään elämänvaiheessa turhaa! Oon ollut ihan äärettömän surullinen siitä määrästä ilkeitä kommentteja ja keskusteluja joita oon saanut mun opiskelujen osalta. Itse oon ainakin kannustanut nimenomaan kaikkia mun ystäviä ja tuttuja rohkeasti palaamaan koulunpenkille mikäli jatko-opinnot yhtään kiinnostaa. Jos nykyinen ala ei ole sulle mielekäs, niin uskalla koittaa jotain uutta! Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi.

Niille jotka eivät tiedä, niin opiskelen siis tällä hetkellä toista vuotta lähihoitajaksi. Mulla alkoi maanantaina hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistämisen harkka, joka on viimeinen pakollinen harjoittelu. Sen jälkeen mulla alkaakin viimeinen vuosi ja erikoistuminen sinne suuntaukseen jonne itse haluan, eli mielenterveys & päihe -puoli. Oon aina ollut hyvin kiinnostunut ihmisen mielestä, ja miksi me toimitaan niin kuin toimitaan. Lähihoitajan koulutus on mun mielestä ollut toodella hyödyllinen ja silmiä avaava, mutta itse koen että haluan oppia ja tehdä jotain vielä enemmän. Oonkin nyt alkanut jo hyvissä ajoin etsimään mulle sopivaan korkeakoulua, ja meinaan siis jatkaa mun nykyisten opintojen päätyttyä suoraan toiseen kouluun! En puhu niistä ihan vielä enempää, sillä mulla on parikin eri linjaa&koulua jotka kiinnosta. Oon selaillut paljon erilaisia avoimia työpaikkoja, ja koittanut niiden pohjalta miettiä mitä voisin oikeasti tehdä koko loppuelämäni. Ja nyt musta tuntuu että oon löytänyt ne itselleni sopivat vaihtoehdot vihdoin. ♥︎

Mulla on tällä hetkellä niin iso motivaatio päällä, ja oon super tyytyväinen mun elämään just nyt. Olin kieltämättä muutamia vuosia ihan todella hukassa… Mun mielestä on jälkeen päin ajateltuna hassua että monet ihmiset haaveilevat esimerkiksi ns. ”bloggaajan elämästä” kun ei ole mitään säännöllistä työrytmiä ja voit maata himassa vaikka viikon putkeen jos siltä tuntuu. Voin kertoa että se ei oikeasti ole ollenkaan kadehdittavaa, vaan oikeasti pidemmän päälle masentavaa ja passivoittaa ihmistä. Nyt kun käyn säännöllisesti koulussa/töissä, salilla yms. niin elämä on 100% mielekkäämpää ja pääkoppa voi hyvin. En voisi enää ikinä kuvitella palaavani ”vaan kotiin”.

With love, Silja

Yksi asia johon en oo ikinä bloggaajana tottunut, on se että ilmaista tavaraa tulee joka suunnasta. Mä innostun edelleen ihan yhtä paljon jostain meikkilähetyksestä, kuin sillon ihan ensimäisilläkin kerroilla. Fakta on kuitenkin se, että sitä kaikkea tavaraa ei vaan kerkeä ja pysty käyttämään, joten annan ison osan esimerkiksi juuri kosmetiikasta tai vaatteista ystävilleni tai perheenjäsenille. Silti tuntuu että sitä tavaraa jää tosi paljon nurkkiin pyörimään, ja oon miettinyt tosi pitkään että mihin haluan niitä tällä kertaa lahjoittaa.

Oon tykännyt mun koulusta paljon ja se on jo näin lyhyessäkin ajassa antanut mulle tosi paljon ajateltavaa elämästä ja arvoista. Meidän koulun yhteydessä sijaitsee esim. pitkäaikaiskodittomien asuntoloita, ja meillä on ollut sieltä asukkaita sekä työntekijöitä kertomassa heidän arjestaan. Kuunnellessa niitä juttuja pidättelin koko ajan kyyneliä, mutta silloin mulla tietysti välähti!

Kysyin voisinko pitää naisten yksikössä ns. hemmottelu päivän, joka pitäisi sisällään esim. kauneudenhoitoa ja meikkaamista. Lahjoitan tietysti kaikki tuotteet heille, mutta haluan nimenomaan myös mennä itse sinne viettämään aikaa, ja kuuntelemaan.

Mulla on jo valmiiksi tosiaan paljon kaikennäköistä tavaraa jota voin sinne viedä, mutta päätin vielä rohkaistua ja kysyä L’oréalilta, josko heillä olisi halua olla mukana tässä projektissa. Isoin tarve on kuitenkin varmasti kaikelle perustavaralle, eli shamppoille, rasvoille jne jne. sillä näillä ihmisillä ei ole varaa edes perus juttuihin – ja ilokseni sain todella nopeasti myöntävän vastauksen.

Kun lähetti sitten toi mulle paketit kotiin viikkoa myöhemmin, en voinut oikeasti uskoa silmiäni! Kaksi niin isoa ja painavaa laatikollista kosmetiikkaa, etten jaksa niitä edes yksin kantaa!! En oikeesti pystynyt enää tässä vaiheessa pidättelemään itkua, sillä musta on niin mahtavaa päästä toteuttamaan tätä – ja niin mahtavaa että tälläinen firma halusi lähtee auttamaan mua, ilman mitään vastapalvelusta. Joten super iso kiitos Suomen L’oréalin PR tiimille! ♥︎

Huomenna aamulla mulla ja parilla muulla tytöllä jotka halusi lähteä tähän mukaan on ensimmäinen varsinainen suunnittelupalaveri asian tiimoilta. Ja oon täällä nyt jo ihan innoissani!! En malttaisi enää odottaa että saadaan projekti kunnolla käyntiin! 🙂 Mun mielestä on niin mahtavaa että mulla on oman työn kautta resursseja antaa jotain hyvää myös muille.

With love, Silja

*Postaus sisältää mainoslinkkejä

Muistan edelleen elävästi, kun nuorempana uuden koulun tai ihan vaan uuden lukuvuoden alkaessa stressasin aina kamalasti sitä mitä pukisin ensimmäisenä päivänä kouluun. Sitten sitä samaa panostusta jatkui aina ehkä muutamat ekat kuukaudet kunnes pikkuhiljaa aamuisin teki vaan mielummin mieli nukkua ne pari ekstra minuuttia. 😀

Nykyään oon mun pukeutumisen suhteen niin mukavuudenhaluinen, etten edes jaksanut miettiä tälläisiä juttuja koulun alkaessa – vaikken tuntenut sieltä ketään. Muistaakseni ensimmäisenä päivänä laitoin farkut jalkaan ja koitin näyttää edes vähän skarpilta, mutta sen jälkeen mun koulu-look on ollut lähinnä yoga pantsit ja joku mukava iso huppari. 😀

Mulla on kuitenkin usein koulun jälkeen jotain muuta menoa, joten on ollut pakko ihan vähän ryhdistäytyä tän mun pukeutumisen kanssa. Mukavuudesta en kuitenkaan suostu tinkimään, sillä on oikeasti aika puuduttavaa istua epämukavissa vaatteissa kahdeksasta neljään..

Listasin teille muutaman ihan perus jutun, jota itse suosin koulupukeutumisessa:

• Oversize neuleet ja paidat, kuten näissä postauksen kuvissa. Mun mielestä on kuitenkin kiva, että asussa on aina joku yksityiskohta, ja siksi rakastan ton collegepaidan helmaa (linkki alhaalla). 🙂 Ps. Kukaan ei myöskään huomaa jos pitää avata housut hahahah!
• Mukavat kengät! Vaikka koulussa ei tuu mitenkään hirveesti käveltyä, kengät vaikuttaa paljon mukavuuteen. Onneksi noi ”dad sneakerit” on nyt tosi in, en keksi mukavampia kenkiä!
• Strechfarkut!! En kyllä itse oikein muita enää edes käytä..
• Neulemekot on taas syksyn tullen vieneet mun sydämen, ja ne on ihan parasta kouluun sukkahousujen kanssa!! Multa onneksi löytyy kotoota paria erilaista, mutta kuolaan silti lisää niitä. Esim. tämä on niin ihana!

 

Paita Täältä House of Brandon/ (saman tyyliset) Farkut Täältä / (saman tyylinen) Nahkatakki Täältä  / Lenkkarit Nelly

With love, Silja