perjantai 24. toukokuu 2019

Tattoo Diaries: Barcelona

Muistatteko kun kerroin, että ajattelin pitkästä aikaa ottaa uuden tatuoinnin meidän tyttöjenreissulla Barcelonassa maalis/huhtikuun vaihteessa? No selailin paljon erilaisia tatuointistudioita ja tatuoijia, bongasin lopulta yhden hyvän artistin joka teki ihan mielettömiä tekstejä.. Tämä tatuoinnin ottaminen sai kuitenkin suht erikoisen käänteen, jonka muistan varmasti vielä vanhanakin. :D

Oltiin sovittu kaikki tatuoijan kanssa valmiiksi ja olin tsekannut matkan hotellilta studiolle, kunnes tatuoija laittoi mulle viestiä, että hei onnistuuhan mulle sellainen että hän tekee sen kotonaan sillä heidän liikkeensä on juuri muuttamassa uuteen paikkaan. Voitte vaan kuvitella mun ensireaktion; sydän jätti lyönnin välistä ja mietin että ”mitä hittoa, kuulostaa aika shadylle”. :D Äiti sanoi mulle että en saa missään nimessä mennä kenenkään kotiin.

No pienen järkeilyn jälkeen sanoin että ok, en kuitenkaan oo menossa sinne yksin ja voin aina perua sen jos homma ei miellytä mua. Hypättiin Idan kanssa taksiin, ja annettiin osoite, mitä kuski ei todellakaan tunnistanut. Kahden eri navigaattorin avulla ajettiin yli puolituntia jonnekkin lähiöön paljon Barcelonan keskustan ulkopuolelle. Tässä vaiheessa oltiin jo Idan kanssa vähän ihmeissämme, mutta ei silti tiedetty vielä mikä meitä odottaa, hahaha!

id-kuva

Laitoin tatuoijalle viestiä ja kerroin että olemme jossain ulkopuolella odottamassa – hän tuli meitä vastaan ulos ja yhdessä suuntasimme sitten pimeässä porraskäytävässä sisälle asuntoon. Tässä vaiheessa voin kertoa, että meinasi tulla itku – pelosta. :D En oikein tiedä miten voisin kuvailla tilannetta kun astuttiin Idan kanssa sinne pimeään ja sotkuiseen kämppään, joka oli täynnä tatuoituja ukrainalaismiehiä. Taustalla soi Venäläinen räppi ja huoneistossa haisi todella vahvasti kannabis. Laitoin tässä vaiheessa mun äidille viestin että ”okei, meidät ihan varmasti tapetaan tänne”- kirjoitin lisäksi osoitteen jossa oon ja tatuoijan nimen jne jne. kaiken mitä vaan tiesin jos meistä ei enää kuulu. Koitin samalla rauhoitella Idaa ja pitää naaman peruslukemilla, vaikka olin itsekkin ihan paniikissa. Mentiin vielä käymään vessassa, jonne onnistuttiin jäämään lukkoon. Onneksi sen sai ulkopuolelta tiirikoitua auki. :D

No, anyways tatuoija oli onneksi tosi mukava, ja sai olemuksellaan rauhoitettua mua vähän. Hän oli kuitenkin selkeästi tosi ammattitaitoinen, kuunteli mua tarkasti ja hioi tatuointia monta kertaa, kunnes oli itsekkin siihen täysin tyytyväinen. Sovitettiin mun käteen montaa eri kokoa ja hän käytti myös asetteluun paljon aikaa. Olin kuitenkin edelleen aika paniikissa, googlasin hänen käyttämänsä musteet, pidin tarkasti silmällä että kaikki tavarat tuli steriileistä paketeista jne. ennenkuin hyppäsin tuoliin. Myös muut ihmiset olivat tähän mennessä hävinneet asunnosta ja musiikki vaihtunut vähän iloisempaan.

Jossain vaiheessa pelotavin mies kuitenkin tuli takaisin, ja seisomaan ihan kiinni muhun. Hän alkoi haistella mua ja puhui jotain ukrainaksi. Oli muuten kiva oli koittaa maata siinä ihan paikoillaan kun sulle tehtiin samalla tatuointia, etkä voinut liikahtaa milliäkään. :D Tatuoija kuitenkin tulkkasi mulle että mies oli aivan rakastunut mun hajuveteen, ja halusi ehdottomasti sitä samaa omalle tyttöystävälleen, hahaha!

Kun tatuointi oli valmis, olin ehtinyt jo aika hyvin rauhoittua, mutta seurasi seuraava ongelma. Ulkona oli jo ilta, eli ihan pilkkopimeää – ja me oltiin kaksi kielitaidotonta blondia keskellä jotain lähiötä. Tatuoija saattoi meidät onneksi viereiselle bensa-asemalle sillä piti rikkoa rahaa, ja antoi sitten ohjeet miten päästään metroasemalle, sillä eihän siellä ollut takseja lähimaillakaan.. Onneksi sain kysyttyä paikallisilta oikean suunnan ja pysäkin missä jäädä pois, sen jälkeen kun oltiin harhailtu metrotunneleissa hyvä tovi. :D Loppu hyvin kaikki hyvin siis, mutta kokemuksena kuitenkin sellainen jota en ehkä ihan heti haluaisi uudestaan. Nyt jälkeenpäin tota on kuitenkin jo hauska muistella, mutta en kyllä kannustaisi ketään muuta tekemään vastaavaa…

With love, Silja


lauantai 07. helmikuu 2015

Tattoo Time – Again

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eilen Jyri kävi taas istumassa muutaman tunnin Mitzun penkissä, ja mä kävin räpsimässä vähän kuvia ja heittämässä läppää poikien kanssa! :) Huhhuh mikä projekti toi hihan tatuoiminen onkaan – ei tuu ihan hetkeen olemaan valmis! :D Eilen jatkettiin taas lisää varjostuksia, ja korjattiin hieman edellisiä. Seuraavalla kerralla varjostukset tehdään kokonaan loppuun, ja sen jälkeen alkaa väritys sekä muutamat yksityiskohdat.

Moni teistä onkin kysellyt Jyrin tatuoinnin edistymistestä, ja lupaan postailla siitä sitten taas kunhan projekti on edennyt vähän enemmän. Kokonaisuutena toi tulee olemaan niiiin hieno, kunhan vaan valmistuu. Jyri on ainakin välillä vähän kärsimätön sen suhteen, ja niin olisin kyllä itsekkin.. Tottakai sitä haluaa mahdollisimman pian nähdä sen lopputuloksen, mutta täytyy myös ymmärtää ettei se valmistu ihan muutamassa kerrassa. ;)

With love, Silja

Ps. Vietin osan viikosta Turussa, ja siksi en oo päässyt postailemaan. Pahoittelut!