Kuten oon instagramin puolella jo kertonutkin, niin pari kuukautta sitten lääkäri kielsi multa kokonaan yhdistelmäehkäisyn käytön. E-pillerit tosiaan laukaisi mulle pahan migreenin, ja vaikka migreenit vähitellen väheni siitä, että niitä oli n. joka toinen viikko siihen että niitä oli enää kerran kuukaudessa tai parissa kuukaudessa, olivat kohtaukset silti niin pahoja että päätettiin, ettei ole turvallista näitä valmisteita enää käyttää. Mulla ei tosiaan ollut edes aurallista migreeniä, vaan ihan pelkkää toispuoleista kovaa päänsärkyä johon liittyi välillä oksentelua sekä pahaa hajuherkkyyttä.

Kuten oon aiemminkin kertonut niin kaikkien eri ehkäisyvalmisteiden kokeileminen on mun mielestä tosi inhottavaa, ja koska selkeästi oon näille valmisteille aika herkkä, en tykkää koko ajan vaihdella niitä.. Olin migreeneitä lukuunottamatta todella tyytyväinen ehkäisyrenkaaseen joka mulla oli käytössä ennen tätä kieltoa. Se oli helppo ja sopi mulle muuten hyvin! Ei tarvinnut muistaa ottaa pillereitä päivittäin ja myös mieliala oli tasainen sekä kroppa toimi ihan normaalisti alun jälkeen!

Noin 1,5kk sitten vaihdoin Ornibel ehkäisyrenkaasta hoitajan mukaan ”uudenlaiseen” minipilleriin, joka on merkiltään Slinda (en tiedä käytännössä miten se eroaa muista minipillereistä). Oon joskus 17 – 18-vuotiaana käyttänyt jonkun aikaa Cerazette-minipillereitä ja en tykännyt niistä yhtään, sillä ne keräs mun kroppaan ihan järkyttävän määrän nestettä. Sen vuoksi hoitaja ehdotti mulle tätä uutta merkkiä.

Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy mun iho meni heti ensimmäisenä huonoon kuntoon. Kummatkin posket & ohimot on täynnä ihmeellistä pientä hormoninäppylää. Not happy about it at all. 😀 Toinen vaikutus minkä huomasi heti parinviikon käytön jälkeen oli taas sellainen ihan kamala surullinen fiilis 24/7, vaikkei mikään ollut oikeasti huonosti – tää sama tuli kanssa sillon niistä Yaz e-pillereistä. Surullinen fiilis on nyt vähän helpottanut 1,5kk käytön jälkeen, mutta edelleen purskahdan kyllä itkuun todella helposti.. Katsottiin mm. poikaystävän kanssa jotain jenkkifutis sarjaa ja aloin itkeä ihan täysillä kun yksi pelaaja teki hienon maalipotkun…….. Ihan perus?

Tähän mennessä muita sivuvaikutuksia ei oo oikeestaan ilmennyt, ehkä vähän tuntuu että kroppa kerää nestettä muttei kuitenkaan vielä mitenkään hälyttävästi. Plussaa on se ettei yhtäkään migreenikohtausta ole enää tullut, mutta sellaista normaalia pientä päänsärkyä on kyllä vähän väliä.

Tällä hetkellä alan olla oikeesti aika loppu tähän rumbaan, ja nämä pillerit on kyllä tasan viimeinen valmiste mitä mä kokeilen. Annan aikaa sen 3-4kk kropan tottua ja mielialanvaihteluiden rahoittua ja pidän peukkuja että nämä mulle sopisi, mutta sitten annan kyllä hormonivalmisteiden lopullisesti olla jos nämäkään ei mulle sovi. 😀 Oon testannut nyt 10kk aikana kolmea eri valmistetta ja tähän vedän mun rajan..

With love, Silja

Super pitkästä aikaa heippa blogi! Ihan rehellisesti motivaatio blogin suhteen on ollut nyt korona-aikaan erittäin hukassa, sillä elämä on ollut niin erilaista.. Ajattelin nyt tulla kertomaan pitkästä aikaa vähän enemmän mun kuulumisia ja tietty vähän fiiliksiä koronaan liittyen, sillä se liittyy kaikkeen niin vahvasti.

Mulla loppui työharkka 20.3. ja silloin jäin sitten ”karanteeniin” kotiin, sillä koulut yms. suljettiin jo hieman ennen. Rehellisesti tää oli mulle todella iso shokki, että yhtäkkiä ei ollutkaan mitään elämää ja olin pitkään todella allapäin tämän vuoksi. Oon introvertti ihminen ja oon jo muutenkin paljon kotona, mutta vastapainoksi tarviin ehdottomasti ne mun päivittäiset rutiinit kuten koulu, sali ja ystävien näkeminen, ravintolat jne – ne on mulle niitä asioita jotka pitää pään kasassa.

Viimeiset n. 7 viikkoa on kulunut lähestulkoon kokonaan eristyksissä muusta maailmasta, oon oikeestaan ollut vaan kotona tai poikaystävän luona. Poikaystävän tuki on ehdottomasti ollut tänä aikana ihan korvaamatonta, ilman häntä olisin tullut jo hulluksi. 😀 Hän on suostunut ulkoilemaan ja tekemään mun kanssa kaikkea kivaa mitä näiden rajoitusten puitteissa on pystynyt, ja siitä on ollut mulle todella iso apu ja oon niin kiitollinen. ♥︎

Tällä hetkellä olo on jo suht tottunut tähän, eikä oo enää hetkeen ollut sellaista pahaa ahdistusta päällä mikä alkuun oli. Oon esim. todella huono keskittymään mihinkään koulujuttuihin kotona ja alkuun itkin silmät päästä että en pääse mitään kursseja läpi, kun niitä pitää tehdä nyt itsenäisesti kotona. Kaikki on kuitenkin alkushokin jälkeen mennyt todella hyvin, ja koulujututkin on ihan viittä vaille valmiit jo! 🙂 Nyt tuntuu että kyllä se elämä voittaa.

Seuraavaksi blogiin tulossa taas lisää ehkäisy-asiaa, sillä jouduin tosiaan tämän kaiken keskellä vielä vaihtamaan pois siitä renkaasta ja sekin on ollut yksi työmaa tässä viimeisen reilun kuukauden sisään… 😀

With love, Silja

Oon aina ollut ihminen joka elää vaan päivä kerrallaan, eikä mulla oo oikeastaan ikinä ollut minkään näköisiä tulevaisuudensuunnitelmia valmiina. En osaa sanoa mistä se on johtunut, mutta itse en ainakaan ollut silloin 14-vuotiaana yläasteella valmis valitsemaan mulle sopivaa polkua opiskelujen suhteen. En oikein ymmärtänyt silloin mun valintojen tärkeyttä tai ylipäätään elämää. Enkä usko että hirveän moni muukaan ymmärtää oikeasti, 14-vuotias on vielä ihan lapsi..

Näin jälkeen päin ajateltuna olisin ehdottomasti kaivannut paljon enemmän tietoa ja apua opettajilta/opolta sekä myös omilta vanhemmiltani jatkokoulutus-suunnitelmien tekoon, mutta toisaalta olenpahan oppinut asioita itselleni uskollisesti kantapään kautta. Oon kokeillut erilaisia aloja sekä kouluja, ja löytänyt sen oman polkuni nyt myöhemmin.

Mun mielestä milloinkaan ei ole liian myöhäistä kouluttautua alalle mikä itseä kiinnosta, eikä opiskelu ole ylipäätään missään elämänvaiheessa turhaa! Oon ollut ihan äärettömän surullinen siitä määrästä ilkeitä kommentteja ja keskusteluja joita oon saanut mun opiskelujen osalta. Itse oon ainakin kannustanut nimenomaan kaikkia mun ystäviä ja tuttuja rohkeasti palaamaan koulunpenkille mikäli jatko-opinnot yhtään kiinnostaa. Jos nykyinen ala ei ole sulle mielekäs, niin uskalla koittaa jotain uutta! Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi.

Niille jotka eivät tiedä, niin opiskelen siis tällä hetkellä toista vuotta lähihoitajaksi. Mulla alkoi maanantaina hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistämisen harkka, joka on viimeinen pakollinen harjoittelu. Sen jälkeen mulla alkaakin viimeinen vuosi ja erikoistuminen sinne suuntaukseen jonne itse haluan, eli mielenterveys & päihe -puoli. Oon aina ollut hyvin kiinnostunut ihmisen mielestä, ja miksi me toimitaan niin kuin toimitaan. Lähihoitajan koulutus on mun mielestä ollut toodella hyödyllinen ja silmiä avaava, mutta itse koen että haluan oppia ja tehdä jotain vielä enemmän. Oonkin nyt alkanut jo hyvissä ajoin etsimään mulle sopivaan korkeakoulua, ja meinaan siis jatkaa mun nykyisten opintojen päätyttyä suoraan toiseen kouluun! En puhu niistä ihan vielä enempää, sillä mulla on parikin eri linjaa&koulua jotka kiinnosta. Oon selaillut paljon erilaisia avoimia työpaikkoja, ja koittanut niiden pohjalta miettiä mitä voisin oikeasti tehdä koko loppuelämäni. Ja nyt musta tuntuu että oon löytänyt ne itselleni sopivat vaihtoehdot vihdoin. ♥︎

Mulla on tällä hetkellä niin iso motivaatio päällä, ja oon super tyytyväinen mun elämään just nyt. Olin kieltämättä muutamia vuosia ihan todella hukassa… Mun mielestä on jälkeen päin ajateltuna hassua että monet ihmiset haaveilevat esimerkiksi ns. ”bloggaajan elämästä” kun ei ole mitään säännöllistä työrytmiä ja voit maata himassa vaikka viikon putkeen jos siltä tuntuu. Voin kertoa että se ei oikeasti ole ollenkaan kadehdittavaa, vaan oikeasti pidemmän päälle masentavaa ja passivoittaa ihmistä. Nyt kun käyn säännöllisesti koulussa/töissä, salilla yms. niin elämä on 100% mielekkäämpää ja pääkoppa voi hyvin. En voisi enää ikinä kuvitella palaavani ”vaan kotiin”.

With love, Silja

Ajattelin aluksi, etten halua tehdä mitään uudenvuoden lupausta sillä mielestäni ne ovat usein typeriä, ja hölmöistä lupauksista tulee lähinnä ahdistus. Oon kuitenkin luonteeltani sellainen ihminen, että omien ajatusten ylöskirjaaminen on mulle tosi hyvä tapa pitää omista tavoitteista kiinni, oli ne sitten isompia tavoitteita elämään, tai ihan pikkujuttuja mitä pitää saada aikaan seuraavana päivänä, tai mitä pakata mukaan reissuun.

Mulle on ollut jo vuosia todella tärkeää kehittää itseäni ihmisenä, ja oonkin tällä hetkellä tosi tyytyväinen itseeni henkisellä tasolla – viime vuodet ovat kasvattaneet mua hirveästi ihmisenä, ja lisäksi koulusta oon saanut tosi paljon maailmankuvaa avartavia oppeja. Tiedostan tällä hetkellä mun omia heikkouksiani, mutta osaan olla myös ylpeä saavutuksistani! Se riittää.

Tänään mulle iski ajatus päähän kuin salama kirkkaalta taivaalta. Oon aiemminkin sivunnut tätä välillä esim. joissain mun insta storyissä, mutta; Haluan oppia olemaan enemmän läsnä, lopettaa turhan yliajattelemisen ja stressaamisen. Se on ehdottomasti mun yksi isoin ”ongelma” elämässä tällä hetkellä ja josta oon viime aikoina huomannut koituvan mulle turhaa haitta. Saatan stressata ja miettiä jotain pientä juttua etukäteen niin paljon, että menetän yöunet ja lisäksi koen että tavallaan pilaan itseltäni monia hyviä juttuja sen vuoksi että mua pelottaa heittäytyä ja yrittää. Pelottaa epäonnistua, pelottaa etten kelpaa omana itsenäni! Ajattelen kuitenkin että kaikki asiat tapahtuu syystä ja pitäisi vaan kulkea sinne minne elämä kuljettaa, mutta käytännössä sen toteuttaminen ei kuitenkaan toimi niin kuin haluaisin.

Mun mielestä tälläiset itsensä kehittämis -uudenvuodenlupaukset on hyviä, sillä tämän tyyliset muutokset eivät ole helppoja, ja niihin kuluu oikeasti aikaa. Siksi vuosi on hyvä aikaväli antaa itselleen omaksua uusia juttuja.

Viime vuonna opettelin olemaan sosiaalisempi, itsenäisempi ja se sujui mun mielestä tosi hyvin. Mua ei enää jännitä antaa tuntemattomille reittineuvoja kaupungilla ja nykyään mun mielestä on vaan ihanaa jos joku tulee juttelemaan niitä näitä bussipysäkillä. Ennen olin kauhuissani jos törmäsin naapuriin rapussa tai menin työtilaisuuteen josta en tuntenut ketään. Pikku askelin omaa vauhtia pääsin vuodessa yli näistä peloista, ja nyt ne tuntuvat lähinnä typeriltä. Uskon että myös mun yleinen olemus on muuttunut, sillä nykyään mulle tullaan juttelemaan kaupungilla lähes joka päivä. 😀 Se tuntuu tosi kivalta!

Onko sulla joku uudenvuoden tavoite/lupaus, ja miten ajattelit toteuttaa sen? 🙂

With love, Silja

Multa on pyydelty ihan älyttömästi lisää postauksia liittyen ehkäisyyn, ja oon luvannut kaikille kysyneille kirjoittaa lisää, kunhan omat kokemukset ovat hieman karttuneet, joten täältä pesee. Pakko sanoa taas alkuun, että mun mielestä on vaan ihan super ihanaa miten paljon oon saanut teiltä viestejä tähän asiaan liittyen; niin tsemppejä kuin omia kokemuksia ja neuvoja. Kiitos siis tosi paljon kaikille blogiin kommentoineille ja instan puolella viestiä laittaneille, on ollut tosi suuri apu lukea teidän kokemuksia!! ♥︎

Kirjoitin viimeks mun fiiliksiä epillereistä ja ehkäisyrenkaaseen siirtymisestä – aiemman postauksen löydät täältä. Nyt oon käyttänyt tosiaan Ornibel ehkäisyrengasta sen 3kk joka on ns. minimi aika testata jotain hormonaalista ehkäisyä, jotta kroppa kerkee tottua siihen – ja itse näitä nyt testanneena haluan sanoa että mun mielestä jopa toi 3kk on todella lyhyt aika. Mun kroppa on ainakin käynyt kovan myllerryksen läpi, ja tuntuu että olo alkaa nyt vasta ehkä vähän tasoittua. Mun aiemmin syömissä Yaz e-pillereissä oli vaikuttavia hormoneja 0,02mg & 3mg ja Ornibel ehkäisyrenkaassa on 0,015 & 0,120mg eli huomattavasti vähemmän. Lisäksi ehkäisyrengas vaikuttaa paikallisesti kun taas epillerit menee koko elimistön läpi, joten pelkästään näistä syistä oli helppo päätös kokeilla seuraavaksi rengasta.

Ensimmäinen fiilis minkä muistan renkaaseen vaihdettuani oli se, että mun mieli kirkastui ihan huomattavasti. Sellainen jatkuva masentunut ja ”hällä väliä”-fiilis lähti kokonaan pois, ja tuntui että oon taas oma iloinen itseni. 🙂 Ihokaan mulla ei mennyt mitenkään huonompaan kuntoon sinänsä, vaikka muutamia yksittäisiä näppyjä on jossain välissä tullut. Kuvittelin ettei epillerit mitenkään kamalasti turvottaneet mua, mutta tosi nopeasti lopettamisen jälkeen lähti kaikki nestepöhötys pois, ja ainakin itse huomaan kropassa todella radikaalin eron. 😀 That being said, myös tisseistä lähti puolet pois… Nyyh, just kun olin ehtinyt tottua että kerrankin on tissit!

Ensimmäinen negatiivinen asia oli kuitenkin migreenit, jotka tuntuivat vain pahentuvan renkaan kanssa.. Ensimmäisen ehkäisyrengas-kuukauden aikana kärsin todella kovista migreeneistä viikottain. Jouduin olemaan koulusta pois päänsärkyjen takia, makasin vaan kokonaisia päiviä pimeässä huoneessa silmät kiinni. Oksetti ja tuntui että toinen puoli päätä halvaantuu. Uskon että tähän vaikutti kuitenkin eniten se hormonipitoisuuksien nopea lasku? Silloin kun joskus aikoinaan ensimmäisen kerran lopetin e-pillerit, kärsin myös ainakin kuukauden kovista päänsäryistä.

Toinen kuukausi olikin sitten taas henkisesti vähän nihkeämpi ja tuntui että fiilikset alkoi taas heitellä enemmän… Olin silti välillä iloinen ja välillä surullinen, vs. epillereiden kanssa mikään ei tuntunut millekkään (tai ainakaan hyvät jutut ei). Suutuin kuitenkin muutamista ihan pikku jutuistakin poikaystävälle, ja olo oli välillä ilman syytä surkea. Migreenit onneksi alkoi harventua huomattavasti, ja jopa taukoviikko meni kokonaan ilman migreeniä (mulla yleensä silloin pahin). Mulle tää toinen kuukausi oli epillereiden kanssa se pahin, joten järkeilin että myös renkaan kanssa kroppa on varmaan aika ”kriisissä”. Sekä pillereiden että renkaan kanssa tämä toinen kuukausi sellainen, että mietin ihan tosissaan lopettamista. Olo kuitenkin alkoi tasaantua loppua kohden.

3. kuukausi puolestaan on ollut jo paljon helpompi. Fiilis on ollut muutamia kertoja ehkä vähän turhan surkea ilman syytä, mutta migreenit on helpottaneet paljon, niitä on ollut ehkä 2-3 kertaa kuukauden aikana. Positiivista on myös se että epillerien mukana tulleet ihmeelliset menkkakivut yms. on kokonaan lähteneet, ja kroppa tuntuu taas ihan omalta. Rengas on myös paaaljon helpompi kun se pitää ainoastaan kerran ottaa pois ja laittaa takaisin kerran kierron aikana.

Viimeksi tänään puhuin hoitajan kanssa, ja sovittiin että jatkan nyt vielä renkaalla. Jos migreenit ei ala jäädä pois 4. kk aikana, niin sitten mietin uudestaan. Tosin, en usko että haluan lähteä kokeilemaan enää tämän jälkeen mitään hormonivalmistetta, että ehkä sitten täytyy miettiä esim. kuparikierukkaa. Musta tuntuu että oon stressannut mun kroppaa (JA PÄÄTÄ) jo aikalailla, vaihtamalla kahden eri valmisteen välillä.

With love, Silja