tiistai 08. lokakuu 2019

No ne e-pillerit!!

Oon saanut aivan älyttömän määrän kyselyitä ja viestejä koskien e-pilleri postausta, jonka kirjoitin tänne heinäkuun alussa. Olin silloin juuri aloittanut pillerit uudelleen vuosien tauon jälkeen, ja mua jännitti ihan törkeesti, koska oon ollut aina sitä mieltä ettei ole normaalia eikä luonnollista tunkea kroppaan sellaisia määriä sinne kuulumattomia hormoneja. Nyt oon syönyt pillereitä karvaa vaille 4kk ja ajattelin, että olis hyvä väli kertoa tämän hetken fiiliksistä, ja mitä kaikkea tässä on nyt tapahtunut!

Ensimmäiset muutokset aloin huomata suht nopeasti pillerien aloitusten jälkeen; iho alkoi kirkastua parin viikon jälkeen, se oli ensimmäinen huomio. Aika pian sen jälkeen alkoi tissit turvota ja kipeytyä. :D Näistä en ollut vielä moksiskaan, mutta kun tuli ensimmäisten lumetaplettien vuoro, sain 2vrk kestävän migreenin joka oli niin kova etten halunnut liikkua sängystä mihinkään. Mua oksetti ja kuvotti. Pakko tarkentaa etten oo siis kärsinyt aiemmin migreeneistä, vaan tämä on pelkästään e-pillerien aiheuttamaa!

Toisen pillerilevyn alussa pahin päänsärky katosi, mutta kuvotus-fiilis jäi pitkäksi aikaa. Tässä vaiheessa rupesin myös huomaamaan selviä muutoksia mielialassa, olo oli 24/7 todella masentunut ja surullinen. Suutuin ja otin itseeni ihan pienistäkin asioista ja yleinen olotila oli todella kurja. Sain raivareita ihan pienistä jutuista, joihin en tavallisesti takertuisi ikinä. Ei huvittanut tehdä yhtään mitään ja kaikki asiat tuntui vaan vaikealle. Toisen levyn puolen välin tienoilla soitin terkkariin äitini kannustuksesta, ja sanoin etten pysty enää syömään pillereitä. En vaan pystyisi kokeilla sitä 3kk annosta loppuun saakka, sillä negatiiviset tuntemukset olivat niin rajuja. Lääkäri määräsi mulle yhteistuumin ehkäisyrenkaan, joka piti ottaa käyttöön 2. liuskan loputtua. Hän huomasi vanhoista tiedoista, että multa on aikanaan lopetettu juurikin nämä Yaz pillerit pahojen migreenien sekä mielialanvaihteluiden takia….

Mulla oli kuitenkin jotain menoa jonka vuoksi päätin siirtää menkkoja ja siitä syystä otin tietoisen riskin, ja jatkoin kuitenkin vielä sen kolmannen pillerilevyn verran. Levyjen vaihteessa kärsin taas kovasta migreenistä, mutta sen jälkeen alkoikin tuntua siltä että mieliala alkaa tasoittua pikkuhiljaa. Tässä vaheessa mua alkoikin pelottaa taas uuden hormonin kokeileminen. Mullahan oli nyt ihan ok olo, hyvä iho jne jne. joten aloin miettiä että pitäisikö mun vaan kärsiä päänsäryistä jos kaikki muu on ihan hyvin? Sitten varattiin Vietnamin matka, ja mun e-pillerit olisivat loppuneet muutamaa päivää ennen kuin meidän lento lähti Suomesta. En uskaltanut ottaa riskiä että jokin menisi vikaan ehkäisyrenkaan kanssa reissussa, ja matka menisi pilalle, joten soitin taas lääkärille joka pienen suostuttelun jälkeen suostui määräämään mulle vielä yhden kuukauden annoksen samoja pillereitä.

Nyt alkaa olla sitten taas se aika käsillä kun mun pitäisi vaihtaa siihen helkutin renkaaseen. Oon koittanut punnita mun fiiliksiä pillereiden kanssa, ja vaikka olo onkin nyt ihan ok, niin tuntuu tosi ahdistavalta koittaa puntaroida erilaisten huonojen juttujen väliltä. Mietin eilen illalla mun tämän hetkistä fiilistä, ja vaikka pahimmat tunnekuohut ovatkin jo rauhoittuneet, niin en oo silti oma itseni enää. Oon tosi hermoheikko, stressaan ja itken edelleen ihan joka asiasta. Vaikka yleisfiilis on parempi, niin mulla on silti edelleen surullinen olo ja tunne siitä että ”kaikki ei oo hyvin”, vaikka pitäis kaiken järjen mukaan olla. Oon vaan niin tottunut pillerihin jo, etten huomaa tätä ellen rupea kunnolla pohtimaan omaa oloani. Tuntu että oon niin turtunut tähän huonoon fiilikseen ja en muista enää muuta, niin en osaa ajatella sitä..

On siis ehkä ihan hyvä vaihtoehto nyt kokeilla sitä rengasta, mutta oon silti ihan tosi peloissani. Tuntuu että oon joku koekaniini, joka joutuu testailemaan erilaisia lääkkeitä. :( Pelkään myös uusia mielialanvaihteluita, ihon räjähtämistä jne. ja mulla on avuton olo siitä että mitä teen jos tämäkään ei sovi mulle? Vai voiko ylimääräiset hormonit edes sopia kellekkään oikeasti, vai turtuuko niihin vaan?

With love, Silja


maanantai 02. syyskuu 2019

-Insomnia-

id-kuva

Tosiaankin olotila tällä hetkellä vastaa lähinnä alempaa kuvaa, eikä vaan siksi että on maanantai, vaan siksi että mun vanha ystävä eli unettomuus päätti tulla eilen pitkästä aikaa kylään… :(

 

En tiedä oonko sen kummemmin täällä blogissa edes ikinä puhunut asiasta, mutta oon ihan ala-asteelta saakka kärsinyt uniongelmista. Oon luonnostani todella HC yökukkuja, ja mun luonnollinen unirytmi olis varmaan täysin päinvastainen kuin normaalien ihmisten. Oon kuitenkin viime vuosina onnistunut opettelemaan todella hyvin aamuvirkuksi, ja nautin todella paljon siitä että menen aikaisin nukkumaan, ja herään aikaisin aamulla. Nykyään jopa klo 10 saakka nukkuminen viikonloppuna saa aikaan vetelän ja laiskan olon, hyi.

Uskon itse että uniongelmat yleensä johtuu jostain ihan konkreettisesta syystä, ja ainakin itselläni käsittelemättömät asiat tai stressi vaikuttaa tähän jo ennen kuin edes välttämättä itse huomaan jonkun olevan mielenpäällä. Oon tosi herkkä yliajattelemaan ja stressaamaan pään sisällä, ja voin miettiä jotain pikkujuttua niin paljon että en saa koko yönä nukuttua.. Tälläkin hetkellä tiedän että unettomuus johtui juurikin näistä seikoista, mutta ärsyttää silti, kun en oikein tiedä miten niitä asioita lähtisi käsittelemään.

Jäin nyt aamupäiväksi tekemään hommia kotiin sillä 8-16 koulupäivä tuntui vaan liian rankalta muutaman tunnin yöunien jälkeen. Meen koululle vasta vähän ennen puolta päivää, kun on sellaisia kursseja joilta en voi ja halua olla yhtään pois. Ehkä koulujutut saa myös muuta ajateltavaa pääkoppaan. :D

Toivottavasti teidän viikko on lähtenyt paremmin käyntiin… Ihanaa viikonalkua! ♥︎

 

With love, Silja