Moi tyypit! Ajattelin aloittaa vuoden kertomalla vähän kuulumisia, ja tällä kertaa ei niin kivoja sellaisia. Rehellisesti mun on pakko myöntää että oon tällä hetkellä aivan loppu henkisesti. Mulla on ollut jo syksystä asti sellainen olo että mun pitää revetä liian moneen suuntaan ja oon ollut tosi stressaantunut sekä huonolla tuulella. En halua alkaa erittelemään sen tarkemmin mitään tiettyä, mutta ihan yleisesti vaan koulu, työtjutut ja erilaiset ihmisuhteet kaikki yhdessä on vieneet mun voimia. Kun sain vikat koulujutut hoidettua ennen joulua, tajusin että nyt oon tosi loppu. Blogia en oo edes jaksanut avata hetkeen!

Tiedostan kyllä että oon ihmisenä tosi herkkä, että otan paljon stressiä ehkä turhistakin asioista ja mun pitäisi oppia relaamaan vähän – en vain oikein tiedä miten sen tekisi. 😀 En tykkää näyttää tai sanoa kellekkään jos mulla on vaikeaa, ja sen vuoksi mulla on ollut nyt viimeaikoina vähän yksinäinen fiilis – tuntuu siltä että haluaisin että joku halais mua tosi kovaa ja kertois että kaikki järjestyy. Sitä tukea on vaan tietysti vaikea saada jos ei pysty sanomaan kellekkään miten oikeasti menee…

Oon myös edelleen miettinyt että voiko tää mun olo johtua siitä hormonaalisesta ehkäisystä, ja mun tekis niiin paljon mieli lopettaa se. 🙁

Pakko kuitenkin mainita, että on tässä lomalla tapahtunut myös paljon kivojakin juttuja mistä oon tietysti tosi onnellinen. Mulla oli mm.  juuri ennen jouluaattoa synttärit, ja mun poikaystävä järjesti mulle ihanan illan. Olin sanonut jo aiemmin etten halua mitenkään erityisesti juhlia, mutta olisi kiva käydä vaikka syömässä. Joten hän oli varannut meille pöydän mun lempiravintolassa ja sen jälkeen käytiin vielä drinksuilla mun lemppari baarissa. Oli ihan perfect :)♥︎

Joulua puolestaan vietin poikaystäväni vanhempien luona Etelä-Savossa, aika extemporee. Joulu on mulle ehkä vuoden tärkein ja rakkain juhla, enkä yleensä suostu viettämään sitä muualla kuin äitini luona, sillä rakastan meidän jouluperinteitä – mutta tänä vuonna halusin tehdä kompromissin koska tiesin sen olevan tärkeää poikaystävälleni, joka näkee omia vanhempiaan vielä harvemmin. Joulu sujui myös tosi ihanasti, ja pääsin ekaa kertaa vuosiin joulukirkkoon! Olin myös super iloinen kaikesta siitä lumesta, sillä Helsingissä ei ollut kyllä yhtään joulufiilistä! Kaikenkaikkiaan oon siis tosi iloinen että uskalsin lähteä ja poiketa omista perinteistäni!

Toivottavasti siellä on uusi vuosi lähtenyt käyntiin hieman paremmissa merkeissä!

With love, Silja

Oon saanut aivan älyttömän määrän kyselyitä ja viestejä koskien e-pilleri postausta, jonka kirjoitin tänne heinäkuun alussa. Olin silloin juuri aloittanut pillerit uudelleen vuosien tauon jälkeen, ja mua jännitti ihan törkeesti, koska oon ollut aina sitä mieltä ettei ole normaalia eikä luonnollista tunkea kroppaan sellaisia määriä sinne kuulumattomia hormoneja. Nyt oon syönyt pillereitä karvaa vaille 4kk ja ajattelin, että olis hyvä väli kertoa tämän hetken fiiliksistä, ja mitä kaikkea tässä on nyt tapahtunut!

Ensimmäiset muutokset aloin huomata suht nopeasti pillerien aloitusten jälkeen; iho alkoi kirkastua parin viikon jälkeen, se oli ensimmäinen huomio. Aika pian sen jälkeen alkoi tissit turvota ja kipeytyä. 😀 Näistä en ollut vielä moksiskaan, mutta kun tuli ensimmäisten lumetaplettien vuoro, sain 2vrk kestävän migreenin joka oli niin kova etten halunnut liikkua sängystä mihinkään. Mua oksetti ja kuvotti. Pakko tarkentaa etten oo siis kärsinyt aiemmin migreeneistä, vaan tämä on pelkästään e-pillerien aiheuttamaa!

Toisen pillerilevyn alussa pahin päänsärky katosi, mutta kuvotus-fiilis jäi pitkäksi aikaa. Tässä vaiheessa rupesin myös huomaamaan selviä muutoksia mielialassa, olo oli 24/7 todella masentunut ja surullinen. Suutuin ja otin itseeni ihan pienistäkin asioista ja yleinen olotila oli todella kurja. Sain raivareita ihan pienistä jutuista, joihin en tavallisesti takertuisi ikinä. Ei huvittanut tehdä yhtään mitään ja kaikki asiat tuntui vaan vaikealle. Toisen levyn puolen välin tienoilla soitin terkkariin äitini kannustuksesta, ja sanoin etten pysty enää syömään pillereitä. En vaan pystyisi kokeilla sitä 3kk annosta loppuun saakka, sillä negatiiviset tuntemukset olivat niin rajuja. Lääkäri määräsi mulle yhteistuumin ehkäisyrenkaan, joka piti ottaa käyttöön 2. liuskan loputtua. Hän huomasi vanhoista tiedoista, että multa on aikanaan lopetettu juurikin nämä Yaz pillerit pahojen migreenien sekä mielialanvaihteluiden takia….

Mulla oli kuitenkin jotain menoa jonka vuoksi päätin siirtää menkkoja ja siitä syystä otin tietoisen riskin, ja jatkoin kuitenkin vielä sen kolmannen pillerilevyn verran. Levyjen vaihteessa kärsin taas kovasta migreenistä, mutta sen jälkeen alkoikin tuntua siltä että mieliala alkaa tasoittua pikkuhiljaa. Tässä vaheessa mua alkoikin pelottaa taas uuden hormonin kokeileminen. Mullahan oli nyt ihan ok olo, hyvä iho jne jne. joten aloin miettiä että pitäisikö mun vaan kärsiä päänsäryistä jos kaikki muu on ihan hyvin? Sitten varattiin Vietnamin matka, ja mun e-pillerit olisivat loppuneet muutamaa päivää ennen kuin meidän lento lähti Suomesta. En uskaltanut ottaa riskiä että jokin menisi vikaan ehkäisyrenkaan kanssa reissussa, ja matka menisi pilalle, joten soitin taas lääkärille joka pienen suostuttelun jälkeen suostui määräämään mulle vielä yhden kuukauden annoksen samoja pillereitä.

Nyt alkaa olla sitten taas se aika käsillä kun mun pitäisi vaihtaa siihen helkutin renkaaseen. Oon koittanut punnita mun fiiliksiä pillereiden kanssa, ja vaikka olo onkin nyt ihan ok, niin tuntuu tosi ahdistavalta koittaa puntaroida erilaisten huonojen juttujen väliltä. Mietin eilen illalla mun tämän hetkistä fiilistä, ja vaikka pahimmat tunnekuohut ovatkin jo rauhoittuneet, niin en oo silti oma itseni enää. Oon tosi hermoheikko, stressaan ja itken edelleen ihan joka asiasta. Vaikka yleisfiilis on parempi, niin mulla on silti edelleen surullinen olo ja tunne siitä että ”kaikki ei oo hyvin”, vaikka pitäis kaiken järjen mukaan olla. Oon vaan niin tottunut pillerihin jo, etten huomaa tätä ellen rupea kunnolla pohtimaan omaa oloani. Tuntu että oon niin turtunut tähän huonoon fiilikseen ja en muista enää muuta, niin en osaa ajatella sitä..

On siis ehkä ihan hyvä vaihtoehto nyt kokeilla sitä rengasta, mutta oon silti ihan tosi peloissani. Tuntuu että oon joku koekaniini, joka joutuu testailemaan erilaisia lääkkeitä. 🙁 Pelkään myös uusia mielialanvaihteluita, ihon räjähtämistä jne. ja mulla on avuton olo siitä että mitä teen jos tämäkään ei sovi mulle? Vai voiko ylimääräiset hormonit edes sopia kellekkään oikeasti, vai turtuuko niihin vaan?

With love, Silja

Tosiaankin olotila tällä hetkellä vastaa lähinnä alempaa kuvaa, eikä vaan siksi että on maanantai, vaan siksi että mun vanha ystävä eli unettomuus päätti tulla eilen pitkästä aikaa kylään… 🙁

 

En tiedä oonko sen kummemmin täällä blogissa edes ikinä puhunut asiasta, mutta oon ihan ala-asteelta saakka kärsinyt uniongelmista. Oon luonnostani todella HC yökukkuja, ja mun luonnollinen unirytmi olis varmaan täysin päinvastainen kuin normaalien ihmisten. Oon kuitenkin viime vuosina onnistunut opettelemaan todella hyvin aamuvirkuksi, ja nautin todella paljon siitä että menen aikaisin nukkumaan, ja herään aikaisin aamulla. Nykyään jopa klo 10 saakka nukkuminen viikonloppuna saa aikaan vetelän ja laiskan olon, hyi.

Uskon itse että uniongelmat yleensä johtuu jostain ihan konkreettisesta syystä, ja ainakin itselläni käsittelemättömät asiat tai stressi vaikuttaa tähän jo ennen kuin edes välttämättä itse huomaan jonkun olevan mielenpäällä. Oon tosi herkkä yliajattelemaan ja stressaamaan pään sisällä, ja voin miettiä jotain pikkujuttua niin paljon että en saa koko yönä nukuttua.. Tälläkin hetkellä tiedän että unettomuus johtui juurikin näistä seikoista, mutta ärsyttää silti, kun en oikein tiedä miten niitä asioita lähtisi käsittelemään.

Jäin nyt aamupäiväksi tekemään hommia kotiin sillä 8-16 koulupäivä tuntui vaan liian rankalta muutaman tunnin yöunien jälkeen. Meen koululle vasta vähän ennen puolta päivää, kun on sellaisia kursseja joilta en voi ja halua olla yhtään pois. Ehkä koulujutut saa myös muuta ajateltavaa pääkoppaan. 😀

Toivottavasti teidän viikko on lähtenyt paremmin käyntiin… Ihanaa viikonalkua! ♥︎

 

With love, Silja

Muistan aina nuorempana kun mietin että mitä ihmettä tarkoitetaan itsensä rakastamisella, sillä mulla ei ainakaan ollut yhtään sellainen olo että rakastaisin itseäni. Mietin aina lähinnä omia vikojani, enkä ollut kovinkaan tyytyväinen missään itsessäni. Silloin elämä pyöri ehkä enemmän oman navan ja ulkonäköpaineiden ympärillä – halusin kuulua joukkoon ja saada hyväksyntää. Mutta viimeistään täysikäisyyden jälkeen alkoi tulla muutkin asiat elämässä tärkeiksi. Halusin alkaa kehittää itseäni enemmänkin siellä henkisellä puolella ja silmät alkoi avautua sen suhteen mistä elämässä on oikeasti kyse, ja mikä täällä on just mulle tärkeää.

Tällä hetkellä tykkään itsestäni enemmän kuin ikinä, voin sanoa että rakastan itseäni. En olis kyllä teininä uskonut että tämä tulee ikinä tapahtumaan. Se on vaatinut kuitenkin paljon vastoinkäymisiä, elämän opettelua ja ajatustyötä siitä, millaiseksi ihmiseksi haluan tulla. Oon huomannut että kun oon kasvanut henkisesti ja tullut ns. paremmaksi ihmiseksi omien tavoitteiden kautta, mun on paljon helpompi myös rakastaa itseäni, sekä olla sinut itseni kanssa kokonaisvaltaisesti.

Mulle on esimerkiksi todella tärkeää pystyä auttamaan muita ihmisiä pyyteettömästi, saan siitä hirveästi energiaa ja hyvää oloa itselleni. Myös meditointi on auttanut mua tosi paljon ajattelemaan asioita uudella tavalla. Ja sitten ylipäätään omien arvojen miettiminen ja toteuttaminen käytännössä on mulle tosi tärkeä juttu.

Mä mietin kyllä edelleen paljon omaa käytöstä ja sitä millainen ihminen olen – huomaan välillä miettiväni liikaakin niitä negatiivisia puolia. Haluaisinkin nyt muistuttaa teitä kaikkia keskittymään välillä omassa itsessä juurikin niihin hyviin puoliin. Esimerkiksi just tänään on tosi hyvä päivä miettiä susta itsestäsi vaikka nukkumaan mennessä 5 hyvää asiaa. Se on oikeasti joskus vaikeaa (varsinkin aluksi), mutta positiivinen ajattelutapa auttaa pidemmän päälle tuomaan positiivisuutta ja hyvää fiilistä, sekä parantaa suhdetta omaan itseensä. Kun opettelee näkemään asoissa aina ensin ne hyvät puolet, tulee elämästä paljon positiivisempaa.

 

Missä asioissa just sä oot hyvä? Millä piirteillä just sä erotut joukosta, mikä tekee susta sut? Mitä juttuja ihailet itsessäsi? Millaisia juttuja sä oot jo saavuttanut, joista oot joskus haaveillut? Mistä olet tänään kiitollinen?

 

Nahkatakki Boohoo / Toppi Zara / Vyölaukku Monki / Hame täältä* / Lenkkarit täältä*

*mainoslinkkejä

With love, Silja

 

1. Lähetin tänään työmeilissä ”Ihanaa keskiviikkoa!”, Taidan olla vieläkin aika loma moodissa… Mitenköhän ensi viikon arkeen paluu tulee sujumaan? Samalla odotan innolla koulun alkua ja uusia töitä. En ookkaan kertonut täällä blogin puolella, mutta hain ihan hetken mielijohteesta oman alan töitä koulun ohelle, ja sain sen paikan. Mulle soitettiin vielä perään että haluaisinko vähän haastavampia tehtäviä mitä alunperin piti, ja jännittää aika paljon..

2. Lähetin tänään mun poikaystävälle viestin, että haluaisin kaikki maailman koirat. Mutta se ei pidä paikkaansa – vaan haluaisin kaikki maailman eläimet. Mun Instagramin se ”discover page” on nykyään täynnä pelkkiä eläinten kuvia ja eläinvideoita, koska ilmeisesti en käytä mun instaa muuta kuin pelkästään eläin juttujen katseluun…

3. Mulla on myös ollut jo jonkun aikaa ihan älytön koiravauva kuume.. Haluaisin harmaan karkeakarvaisen mäyräkoiran tai italian vinttikoiran. Koiran nimeksi tulisi Hiiri! Hippo ja Hiiri. 😀 Molemmat alkais H:lla ja olis eläinten nimiä. En malta odottaa mitä keksin joskus mun lapselle nimeksi jos sellaisen saan…. Hahah!

4. En oo ollut epillerien aloituksen jälkeen yhtään oma itseni. Pari ekaa viikkoa olin ihan raivona koko ajan, niin että säikähdin sitä itsekkin. Normaalisti en suutu oikein mistään, mutta esim. Weekend festareilla joku mies koitti ohittaa meidät vessajonossa, ja sain ihan kauhean slaagin tästä. Nyt pari viimeistä viikkoa taas puolestaan oon ollut tosi surullisella tuulella. Kaikki vastoinkäymiset on tuntunut todella raskaalle ja mieli on oikeesti ihan maassa. Sain ihan hirveän itkukohtauksen kun tajusin että mun kämpän vuokrasopimus loppuu. Toivottavasti tää alkais pikkuhiljaa jo tasoittumaan…. Mulla on ikävä mua.

5. Musta on tavallaan taas ihanaa että kesä loppuu, sori… Siis mä rakastan kesää, ja se on mun lemppari vuodenaika ehdottomasti, mutta joka vuosi syksyn tulossa on jotain niin ihanaa! Haluaisin muuttaa jonnekkin maahan missä olis samantyylinen ilmasto muuten, mutta ei tulisi koskaan lunta. Kevät, kesä, syksy. 😀 Se olis mun unelma!

6. Miks en tiennyt että MTV:ltä on alkanut The Hillssin uudet jaksot?? The Hills oli ylivoimaisesti mun lempi ohjelma aikoinaan, ja hypin tasajalkaa innosta kun kuulin tästä uudesta. Ja siis huh, miten toi Justin Bobby voi olla edelleen noin kuuma? Se oli pienenä mun man crush, ja nyt googlasin niin se on jo 37v? 😀 Mischa Barton oli kans iloinen yllätys lisä tähän, tuli kunnon O.C. nostalgiat!

7. Tein pitkästä aikaa eilen Chia-vanukasta, ja siitä tuli niiin hyvää. Laitoin ainekset aika summanmutikassa, mutta käytin siihen Alpron riisi-kookos juomaa, vähän vanilijasokeria tuomaan makeutta ja tietysti chiasiemeniä. Pidin yön yli jääkaapissa ”hautumassa” ja aamulla lisäsin siihen Yosaa ja banaania. Täydellinen arjen luksusaamupala!

With love, Silja